Lue keskustelun säännöt.
Masennun ajatuksesta olla äiti
01.02.2021 |
Mieheni toivoo lasta ja minä en enää jaksa kieltäytyä. Tähän asti olen onnistunut välttelemään aihetta, mutta nyt miehen vauvakuume on karannut käsistä. Kaikki muutkin saavat vauvoja niin hänkin kokee ajan olevan nyt kypsä. Ikää meillä molemmilla onkin jo yli 30. Olen masentunut ja iloton kun ajattelen loppuelämäni äitinä. En ymmärrä kuink jaksan hoitaa vauvaa tai edes pikkulasta. Eniten kammottaa ajatus siitä että yksin ei pääse enää vuosiin minnekään. Ja etenkin se jotta kotona ei saa olla koskaan enää omassa rauhassa. Olet pelkkä palvelija joka ei milloinkaan lepää silloin kun haluaa. Kotityöt on minulle pelkästään välttämätön paha. Pelkään ajatusta ikuisesti jatkuvasta ruuanlaittovuorpsta. Mies ei meillä ruokaa valmista. Yrittäkää helpottaa oloani.
Kommentit (39)
Ensin miehen on alettava tehdä kotitöitä. Miehen sun oloas pitäisi helpotta ja ihan konkreettisilla teoilla jo ennen vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan erehdy tekemään lasta.Siitä ei hyvä seuraa kun tunnet näin.
Ap on varmaan vain provo, mutta jos et ole, niin voin kertoa, että äitinä olo vielä paljon pahempaa kuin voit kuvitella. Itse tein nimittäin sen virheen, että päätin hankkia lapsen, vaikka jo etukäteen olin miettinyt kuinka kamalaa äitinä olo on ja lapset rasittavia. Ja sitä se on ollut! Lapsen uhmaikä kestää 18 vuotta, kaikki aika ja rahat menee lapseen. Omaa elämää ei juurikaan ole. Varmaan miljoona kertaa olen katunut lapsen tekoa. Kaikki ihmiset ei vaan sovi vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt hänelle kertoa tuntemuksista ja ajatuksista. Jotenkin hän ei vain tahdo ottaa minua tosissaan ja kuittaa keskusteluritykset sanomalla että kaikki järjestyy. Hän vähän naureskelee minun ajatuksille, on sillä asenteella että kun kaikki muutkin kaverit pärjää ja ovat onnellisia niin meillä menee samalla tavalla.
Hän ei selvästi halua myöntää asiaa itselleen, siksi naureskelee ja vähättelee ongelmaa. Ajattelee varmaan, että ilman muuta lapsia hankitaan ja että sua vaan jännittää.
Yritä vielä puhua sille mahdollisimman suoraan. Tee selväksi, ettei tää ole mikään naurun asia.
Vaikka voi olla vaikea uskoa niin en valitettavasti ole provo. En koskaan ole pitänyt lapsista, alle 10 vuotiaiden näkyvyys ja kuuluvuus saa minut ahdistumaan vaikka ne on toisten. 10 vuotiaasta ylöspäin osaan vähän paremmin tulla heidän kanssaan toimeen. Rauhalliset lapset on mukavia. Villit ja arvaamattomat saa minut ahdistumaan. Huuto ja metelöinti on pahinta. Osaan hyvin kuvitella lapsen rasittavuuden. Ajatus sylissä kyhnyttävästä taaperodta joka tunkee sormiaan äitin silmiin ja suuhun ja puhua pulputtaa taukoamatta on kuin jostain painajaisesta. Mies ei ole yhtään kummempi lasten kanssa, hyvä jos sanaa saa suustaan. Mutta oman hän haluaa kuitenkin. Oma on kuulemma eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluakaan. Mutta kuuntelen miehen tahtoa. Halusin lähinnä kannustavia viestejä, että kestäisin kaiken tulevan. Pelkään raskauttakin niin paljon että luulen joutuvani jäädä sairaslomalle. En tiedä kestääkö psyykeni sitä. Ainakin jo pelkkä ajatus raskaudesta, vauvasta ja oman elämän loppumisesta saa mielen ahdistuneeksi ja alakuloiseksi.
No älä hyvä ihminen tee lasta kun et sitä halua!!!
Sinä naisena joudut olemaan raskaana ja synnyttämään eikä ne ole kivaa. Sinulla on synnytyksestä toipumimen ja kaikki. Helppohan se miehen on lapsi tehdä kun ei tunnu missään.
Naisella on riippa jalassa kun saa lapsen. Ja mies ei kinä koskaan kanna päävastuuta lapsesta, se on suurin vitsi.
Ap: älä tee lasta.
Älä vaan hanki lasta. Mulla on lapsia ja nautin vanhemmuudesta, mutta epäilen suuresti, että ap nauttisi. Jätä väliin. Lapsenhoito on kaikkea tuota ja miljoona kertaa enemmän, jotkut tykkää, mutta ei kaikki. Nykyään on täysin ok olla lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ap mitä sanoa. Asia kai riippuu ihan siitä kenen kanssa sen lapsen hankkii. Tiedän läheisesti ihmisiä, jotka järjestää ei vain puolison keskeistä aikaa vaan ihan omaa aikaa. Suurin osa ajasta silti on ihan sen lapsen kanssa. Minulla ei ole lapsia joten olen vain sivustaseuraamisen varassa ja siitä olen päätellyt että kaikki riippuu siitä oletko valinnut lapsenhankintakumppanisi hyvin ja onko sinulla apuverkostoja. Pystytkö kumppanisi kanssa sopimaan vapaamenoista tarvittaessa tai saamaan lapsenhoitoapua.
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän sun kannattaisi ihan suoraan miehellesi kertoa tästä. Etsi itsellesi mies joka ei halua lapsia ja päästä miehesi vapaaksi markkinoille, naisille jotka haluavat lapsia. Teet neljä ihmistä onnelliseksi, sen sijaan että olette kahdestaan epäonnellisia.
Epäonnellinen ei ole sana. Onneton on sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa kuitenkaan halua tuottaa miehelleni pettymystä. Hän on hyvä minulle ja hänen kanssa on hyvä olla. Varmasti olisi hyvä myös lapselle. Ehkä ei vain ymmärrä kuinka paljon elämä muuttuu lapsen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa kuitenkaan halua tuottaa miehelleni pettymystä. Hän on hyvä minulle ja hänen kanssa on hyvä olla. Varmasti olisi hyvä myös lapselle. Ehkä ei vain ymmärrä kuinka paljon elämä muuttuu lapsen jälkeen.
Mieti, miten moni elää elämäänsä juuri noin. Minäkin elin: varoin tuottamasta pettymystä rakkailleni. Muista, että kaikki on vastuussa omasta onnestaan.
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi tekisi jotain vastenmielistä vain siksi, ettei tuota pettymystä sinulle? Eikö se olisi häiritsevää? Lapsen hankkiminen on isoimpia päätöksiä elämässä ja se vaikuttaa koko loppuelämääsi.
Jos haluat olla jokseenkin onnellinen, suosittelen lopettamaan muiden pettymysten ennaltaehkäisyn. Keskity sen sijaan siihen, mitä itse haluat elämältä.
Ei nää oo helppoja juttuja. Tuo on vanha tarina, että toinen haluaa lapsen ja toinen ei. Rakkauden takia on valmis taipumaan moneen, mutta itseään ei kannata vääntää loputtomasti.
Tiedät kyllä sisimmässäsi, haluatko olla äiti vai et. VAIN sillä on väliä. Pahimmassa tapauksessa lapsenne tulee kärsimään elinikäisistä traumoista, koska aistii kyllä, millainen riesa on äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tee sitten se lapsi. Ainahan voit sitten täällä palstalla valittaa väärää päätöstäsi, kuten minäkin ;)
Niinhän se on, kaikki haluavat tehdä virheen itse eikä uskoa järjen sanaa muilta.
Se tässä onkin kun tiedän sisimmässäni etten halua. Mutta en tiedä pystynkö elämään sen ajatuksen kanssa että mies jäisi vaille haluamaansa. Ja eikö jokainen vanhempi ole kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa tyytyväinen lisääntymisrstään kun jälkikasvu lentää pesästä? Vaikka asuminen saman katon alla ei olisikaan ollut auvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän sun kannattaisi ihan suoraan miehellesi kertoa tästä. Etsi itsellesi mies joka ei halua lapsia ja päästä miehesi vapaaksi markkinoille, naisille jotka haluavat lapsia. Teet neljä ihmistä onnelliseksi, sen sijaan että olette kahdestaan epäonnellisia.
Luitko jutun? Apn mies ei osaa edes ruokaa laittaa. Kuka nainen sellaisen kanssa perheen perustaisi?
Ap saisi kerätä vielä pizzalaatikotkin roskiin.
Ap, älä tee tuota virhettä. Minä tein. Mies korosti pettymystään, jos ei saa jälkikasvua.
Nykytilanne: mies alkoi juosta menoillaan kun odotin ja hoidin vauvaa kotona. Ei osallistunut hoitoon. Nyt asumme eronneena eri puolilla Suomea. Lapsi paljastui erityislapseksi, vaatii erityistä tukea koko ajan. Minun työurahaaveet meni, oma aika meni, luovuin harrastuksistani... mies maksaa minimielatuksen ja hoitaa lasta muutaman päivän vuodessa. Pahinta on, että vaikka kannan päävastuun lapsesta, väsyn ja joka ikinen arkipäivä kuskaan, ruokin, vaatetan jne. Lapsen isä ei osaa tehdä muuta kuin haukkua minua nykyiselle naiselleen.
Muista ap, äitinä et voi jättää lasta niin helposti. Isän on helppo se tehdä. Älä mussään nimessä tee lasta miehen mieliksi, voit pilata sillä elämäsi.
Olen kiitollinen jokaiselle kuka vaivautuu vastaamaan. Omaksi puolustuksekseni tahdon vielä kertoa sellaisen asian että kuormitun toisten ihmisten seurasta paljon ja tarvitsen vastapainoksi paljon ihan yksin oloa. En ole keksinyt kuinka onnistuisin äitinä sellaiseen. Jo se ajatus 24/7 hälytys valmiudesta pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä tee tuota virhettä. Minä tein. Mies korosti pettymystään, jos ei saa jälkikasvua.
Nykytilanne: mies alkoi juosta menoillaan kun odotin ja hoidin vauvaa kotona. Ei osallistunut hoitoon. Nyt asumme eronneena eri puolilla Suomea. Lapsi paljastui erityislapseksi, vaatii erityistä tukea koko ajan. Minun työurahaaveet meni, oma aika meni, luovuin harrastuksistani... mies maksaa minimielatuksen ja hoitaa lasta muutaman päivän vuodessa. Pahinta on, että vaikka kannan päävastuun lapsesta, väsyn ja joka ikinen arkipäivä kuskaan, ruokin, vaatetan jne. Lapsen isä ei osaa tehdä muuta kuin haukkua minua nykyiselle naiselleen.
Muista ap, äitinä et voi jättää lasta niin helposti. Isän on helppo se tehdä. Älä mussään nimessä tee lasta miehen mieliksi, voit pilata sillä elämäsi.
Olen pahoillani, tuo on se pahin pelko. Jäädä kahdestaan lapsen kanssa.
Itseäni mietitytti myös moni asia äitiydessä: oman ajan tarve, mitä kaikkea on sitten ”pakko” tehdä, miten osaan antaa hyvää esimerkkiä jne. Nämä kaikki jäivät kuitenkin taka-alalle, kun lapsi sitten tuli ja varsinkin mitä isommaksi lapsi on kasvanut, sitä luontevammalta (tietenkin) kaikki tuntuu. Tärkeää on ottaa alusta tai melko alusta lähtien omaa aikaa: sovitut ajankohdat, jolloin toinen on hoitovastuussa ja itse voit tehdä mitä huvittaa. Isovanhempien apu ja yökyläilyt muutaman vuoden iässä tuovat tärkeää vaihtelua.
Itselläni syvä rakkaus ja onni lapsesta korvaavat ihan kaiken ”menetetyn”, koen saaneeni valtavasti enemmän kuin ilman lasta. Mutta sinun ei auta kuin miettiä asiat omakohtaisesti - pystytkö varmasti rakastamaan lasta ja huolehtimaan hänestä, loppupelissä ne on ne tärkeimmät asiat.
Niin minäkin.