"Vanhoillislestadiolaisella liikkeellä on musta vyö hengellisessä väkivallassa"

"Enää hoitoja ei järjestetä koko yhteisön edessä. Tilanteet voivat silti olla painostavia. Usein yhtä hoidettavaa vastassa on monta hoitajaa, joilla on – niin liikkeessä uskotaan – valta syöstä hoidettava kadotuksen tielle.

– Vanhoillislestadiolaisella liikkeellä on musta vyö henkisessä väkivallassa, Tuomas Pelkonen toteaa.

– Voisi kysyä, minkälaisen Jumalan tahto on, että ihmisyhteisö pysyy kasassa vain väkivallan pelolla.

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen auktoriteetit suhtautuvat kritiikkiin usein nihkeästi. Liikkeen oman logiikan mukaan hoitokokoukset eivät ole väkivaltaa. Ne ovat suurta rakkautta. Kun pelastus kerran on mahdollista vain liikkeen sisällä, on perusteltua käyttää kovia otteita, jotta ihmiset eivät joutuisi ikuiseen kadotukseen."

Tämä on niin totta.

Meidän naapurissa asuu yksi tämän liikkeen ns. vaikuttajajäsenistä. En tiedä hänelle oikeaa nimitystä, mutta hän on niissä piireissä korkeassa asemassa, ainakin tässä kaupungissa. 

Hän on ulospäin yltiökohtelias ja mukava - kunnes tulee eteen jotakin, jota hän ei hyväksy. Kuten esimerkiksi minä; nainen, joka ei suostu mihinkään hänen "hyvää hyvyyttään" antamaan ohjeeseen kuinka toimia naapurina. Meidän pitäisi tehdä sellainen aita kuin herra naapuri haluaa, ja leikkimökki pitäisi laittaa yhteen tiettyyn kulmaan tonttia. Kun emme tehneet kuten hän halusi, alkoi uskomaton piina johon sotkettiin rakennusvalvonta, asianajaja ja muutama muu naapuri. 

Moni muu muuttaisi varmaan muualle, mutta minä en tuolle tyypille periksi anna. Elän siis ihan normaalia elämää täällä, mitä nyt pride-aikaan liputetaan yläkerran parvekkeelta sateenkaari-lippua ja muuta mukavaa. 

Voin kuvitella, millaista henkistä väkivaltaa hän käyttää perheessään, alaisilleen (on johtavassa asemassa myös työelämässä) ja uskonihmisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurissa asuu yksi tämän liikkeen ns. vaikuttajajäsenistä. En tiedä hänelle oikeaa nimitystä, mutta hän on niissä piireissä korkeassa asemassa, ainakin tässä kaupungissa. 

Hän on ulospäin yltiökohtelias ja mukava - kunnes tulee eteen jotakin, jota hän ei hyväksy. Kuten esimerkiksi minä; nainen, joka ei suostu mihinkään hänen "hyvää hyvyyttään" antamaan ohjeeseen kuinka toimia naapurina. Meidän pitäisi tehdä sellainen aita kuin herra naapuri haluaa, ja leikkimökki pitäisi laittaa yhteen tiettyyn kulmaan tonttia. Kun emme tehneet kuten hän halusi, alkoi uskomaton piina johon sotkettiin rakennusvalvonta, asianajaja ja muutama muu naapuri. 

Moni muu muuttaisi varmaan muualle, mutta minä en tuolle tyypille periksi anna. Elän siis ihan normaalia elämää täällä, mitä nyt pride-aikaan liputetaan yläkerran parvekkeelta sateenkaari-lippua ja muuta mukavaa. 

Voin kuvitella, millaista henkistä väkivaltaa hän käyttää perheessään, alaisilleen (on johtavassa asemassa myös työelämässä) ja uskonihmisilleen. 

Tosiaan jos henkilö olisi kasvatettu alistuvaksi yms, niin aika kova paikka yrittää sopeutua toisen mielihaluihin. Tsemppiä sinulle. En tarkoita mitään taistelu-tsempoausta, vaan elämisen iloa ja helppoutta hankalan naapurin kanssa.

Voikohan siinä liikkeessä olla onnellinen ja hyväksytty kukaan, joka kyseenalaistaa opetuksia...