Onko läheisen huumeongelma koskettanut teitä?

Eräälle huumekoukussa olevalle kaverille yritin aikoinaan järkeä puhua. Aina ainepäissään jauhoi siitä, että kuinka haluaa koko touhusta eroon, mutta sitten kun ei ollutkaan kamaa kehossa ja olisi pitänyt aloittaa uusi elämä, niin ei. Silloin oli mielessä vain, että mistä saa lisää aineita. Sitten haukkui mm. lääkäreitä, kun yrittävät määrätä lääkkeitä, joilla ei ole tarpeeksi vaikutusta, että hänen pitää saada vähintäänkin bentsoja, jotta olo helpottuu. Totesin, että eihän ne miedommat lääkkeet voi vaikuttaa, koska olet niin vahvassa huumekoukussa ja ethän sinä voi vetää bentsoja lopun ikääsi. Sanoin, ettei sinuun voikaan vaikuttaa normaali ihmiselle apua tuovat lääkkeet, koska olet narkkari ja tästä huumekoukusta sinun on päästävä, jotta voit alkaa elämään normaalimpaa elämää ja saisit silloin apua niistä tavallisten ihmisten lääkkeistä, kun keho ei enää huuda vain huumeita.

Mutta ei.. Aina vika oli lääkäreissä sun muissa ja oloa piti saada lääkitä vahvoilla aineilla, kuten vähintäänkin bensoilla. Todellista halua tällä ihmisellä ei ollut.

Itselle ollut melko järkkyä, kun lopetti (repsahduksia toki), ne varsinaisten viekkujen jälkeiset oireet.

Paikoitellen aivan sairasta kärvistelyä.

Se ei todellakaan ole siinå 2vko - kk ohi.

Puhuvat, että 6kk - vuosikin saattaa mennä, voi jopa kauemmin.

Aivosumussa..

Kaverilla oli huumeongelma ja aina yritti saada rahaa lainaa ja "ruokaan".

Pikkuveljeni käytti huumeita. On elossa ja perhe. Käy töissä, aina huoli mahtaako sortua uudelleen.

On

Serkkupoika mm. hakkasi ja ryösti äitinsä ja mummomme ja  r a i s k a s i  erään serkkumme joka myös käytti hetken kannabista.