Työssäkäyntiä ei tajua ennen kuin sen kokee itse

Silloin kun opiskelin niin haaveilin vaan, että saisipa käydä vaan töissä, ei tarvitsisi opiskella ja rahaa olisi enemmän.

Nyt kun olen töissä niin haaveilen opiskelusta: Saisi vaan opiskella, ei olisi edes pakko mennä joka päivä yliopistolle jos ei jaksa vaan voisi jäädä peiton alle ja opiskella itsenäisesti kotona. 

En siis päässyt mihinkään hienoihin töihin vaan matalapalkkaisiin raskaisiin töihin. Nyt jos voisin kelata ajassa taaksepäin oisin ottanut enemmän irti opiskeluajoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nyt työttömänä, mutta muistan nuo 3 vuorotyön lauantai yövuorot kesällä kun muut oli juhlimassa. Koskaan ei ollut vapaata. Kesälomakin meni liian nopeaa. Miksei työtä voisi jakaa niin että työlliset pääsee välillä lomille ja työttömät töihin.

Kyllä voi! Eikö vuorotteluvapaa ole juuri sitä?

Vuorotteluvapaa on pelkkä vitsi. Ensin pitää olla töissä vuosikymmeniä että sinne pääsee ja se on vain joko 1 vuosi tai sitten 2 x puoli vuotta. Sen voi käyttää vain kerran ja se on sitten siinä. Nythän sitäkin ollaan poistamassa. Pitäisi päästä aina huilimaan vaikka pariksi kuukaudeksi ja useammin.

Tämä on kyllä aivan älytön systeemi että toiset joutuu painamaan burn-outissa uupuneena liikaa töitä ja toiset joutuu olemaan työttömänä. Pitäisi vain palkata enemmän porukkaa töihin ja tehdä lyhempiä päiviä ja lyhempiä viikkoja. Minulle kelpaisi 3-4 päivän työviikko ja 6 tunnin työpäivä. Verotuksen progresiivisuuden takia jäisi varmaan sama käteen.

Nyt kun painaa maanantaina ja tiistain 8 tuntia niin keskiviikkona ei oikein pysty ja jaksa enää mitään järkevää töissä ja to-pe menee vain viikonloppua odotellessa että pääsisi lepäämään. Kuka siitä hyötyy että työntekijät poltetaan loppuun eikä ne jaksa tehdä töitä. Ei kukaan, kaikki häviää.