Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erilainen käsitys ystävyydestä
Tiuku
25.01.2021 |
Onko muilla kokemuksia siitä, että teillä on ystävä, jonka kanssa koette ystävyytenne eri tavoilla?
Itselläni on ystävä, kenen kanssa on mukavaa viettää aikaa ja keskustelut sujuvat mukavasti. Ystävystyimme oltuamme samassa työpaikassa ja hän on minua muutaman vuoden nuorempi. Olemme melko erilaisissa elämäntilanteissa ja olen vähitellen alkanut kokemaan jotkut asiat ja tilanteet eri tavoilla.
Hän puhuu usein, että olisi mukavaa mennä joskus yhdessä ulkomaille tai jonnekin reissuun. Hänen kanssaan on mukavaa viettää aikaa, esim. kahvilla tai elokuvaa katsoen. En kuitenkaan koe, että juuri hänen kanssaan haluaisin lähteä minnekään reissuun. Hän usein ehdottaa jotain tällaista, mutta itse jotenkin aina kierrän tilanteen sanomalla että katsotaan joskus tai vastaavaa. Minulla on eri ystävät, joiden kanssa mieluummin reissaan. Tuntuukin, että hän kokee ehkä ystävyytemme syvemmin kuin minä. Olen miettinyt syytä tähän ja luulen, että hän saa minulta enemmän energiaa kuin minä häneltä. Taidan olla ehkä tietynlainen isosiskohahmo hänelle, sillä hän on ainoa lapsi.
Olen luonteeltani ystävällinen, enkä halua konflikteja kenenkään kanssa, sillä mielestäni kaikki ystävät ovat arvokkaita. Mietinkin, onko teillä muilla vastaavanlaista kokemusta? MIten tällaisissa tilanteissa kannattaisi menetellä loukkaamatta ketään?
Kommentit (22)
Tuo on vähän haastavaa, jos kuitenkin matkustelet muiden ystävien kanssa. Ensimmäinen ajatukseni nimittäin oli, että itse vastaisin hänelle ihan kuten totta on eli että matkustan vain yksin tai puolisoni kanssa, en käy matkoilla ystävien kanssa.
Itselläni oli yliopistoaikoina ystävä, joka piti minua paljon läheisempänä ystävänä kuin minä häntä, ja se oli kiusallista. Hän soitteli usein ja saattoi pitkittää puhelua vaikka ei oikein ollut mitään sanottavaakaan, ja minä olin jostain oppinut säännön, että se joka soittaa, myös lopettaa puhelun.
Nyt kun olet jo muutamaan kertaan vältellyt tuota matkakysymystä, niin on vaikea myöskään vastata "leikillään mutta tosissaan" jotain siitä, että matkustelet vain muutaman tutun kanssa (koska he ymmärtävät miten hankala matkakumppani olet tms vitsailua). Kiusallista. Mutta hänenkin kannaltaan olisi parempi, ettei hän turhaan kuvittelisi, että jonakin päivänä lähdette yhdessä reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olisihan se, mutta minulla ei harmi kyllä ole aikaa/mahdollisuutta sellaiseen."
Vastausta saa vapaasti lainata.
Etkö voisi ottaa sitä ystävääsi mukaan laajempaan kaveripiiriin, niin että teillä on yhteisiä ystäviä. Yleensä vanhojen tuttujen kautta saa usein myös uusia tuttuja, ainakin miesten maailmassa. Eihän teidän tarvitse tavata aina pelkästään kahdestaan, jos hänen seuransa tuntuu rasittavalta.
Minulla oli sellainen "ystävä" josta aloin huomaamaan, että en kelpaa hänelle kuin tiettyihin aktiviteetteihin. Se loukkasi. En varmaan niihinkään olisi kelvannut, jos hänellä olisi ollut muita vaihtoehtoja. Ystävyys päättyi, yllätys yllätys, ensimmäiseen pieneen erimielisyyteen. Ei mikään ihme, kun oli niin hataralla pohjalla ollut jo valmiiksi.
Eikös tästä ollut tutkimus että suurin osa niistä ihmisistä jotka koemme läheiseksi ystäväksi ei oikeasti tunne samoin sinua kohtaan tai päinvastoin. Ihmisillä on kyllä eri käsitykset millaista on ystävyys ja millainen ihminen sopii parhaiten siihen rooliin että kokee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Minulla usein ollut kavereita jotka kokivat luonteeni mukavaksi ja avoimeksi, sanottu minulle että kanssani on helppo olla kun en vaadi mitään enkä tuomitse. Pidän asiat oman pääni sisällä ja oikeasti avaudun tuntemuksistani oikeille ystäville ja he sitten minulle. Kyllä sen pitäisi toisen ihmisen huomata jos häneen ei kohdistu sellaista tunnetta kuten hän tuntee sinua kohtaan.
Ystävät on usein myös eri tilanteita varten, Yhden kanssa matkustetaan, toisen kanssa mennään kulttuuri tapahtumiin kotimaassa.
ps. linkki tutkimukseen
https://www.sciencealert.com/you-have-half-as-many-real-friends-as-you-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava viettää aikaa, mutta ei olisi kiva lähteä reissuun? Mikä hänestä tarkalleen tekee siis mukavaa seuraa, mutta huonoa reissuseuraa? Tuntuu, että jompi kumpi väite on nyt epätosi, varmaan se ensimmäinen. Et ehkä oikein pidä tästä kyseisestä ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Mukava viettää aikaa, mutta ei olisi kiva lähteä reissuun? Mikä hänestä tarkalleen tekee siis mukavaa seuraa, mutta huonoa reissuseuraa? Tuntuu, että jompi kumpi väite on nyt epätosi, varmaan se ensimmäinen. Et ehkä oikein pidä tästä kyseisestä ihmisestä.
Eikö ihmiselle voi olla monenlaisia ystäviä, joihin on tutustuttu erilaisissa tilanteissa vuosien varrella? Kun ajattelen omaa ystävä- ja tuttavapiiriä, niin sitä tietää aika hyvin millaisista asioista kenenkin kanssa kannattaa puhua.
Yksi hyvä lähtökohta on se että omat ystävät tulevat keskenään toimeen ja tuntevat jossain määrin toisensa vaikka heidän kanssaan olisi vain satunnaisesti tekemissä. Jonkun vanhan kaverin kanssa voi olla edelleen hyviä ystäviä vaikka hänen kanssaan olisi aiempaa vähemmän tekemissä esimerkiksi toisen muutettua toiselle paikkakunnalle.
Olen aina vierastunut semmoista "bestis" ajattelua vaan olen viihtynyt paremmin 4-5 hengen jengissä etenkin koulu- ja opiskeluaikoina. Silloin tuntee olevansa kuin rockbändissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koskaan edes kysy tuollaista ystäviltä. Tiedän kokemuksestakin että matkoja ei voi ajatella kuin ehkä jonkun tietyn ihmisen kanssa.
Mulla on yksi kaveri jonka mielestä olisi mukava lähteä matkalle. Joudun aika paljon kuuntelemaan saamatta itse mitään ja koen kieltämättä usein väsymystä ja helpotusta tapaamisen jälkeen. En jaksa matkaa ajatella, mutta haluan nähdä harvakseltaan muuten. Kuitenkin välitän hänestä. Jos ystävyys suhteessa vallitsee epätasapaino niin se usein jarruttaa asioita ja usein se, joka saa kaveruudesta enemmän haluaisi vielä enemmän yhteydenpitoa.
"Taidan olla ehkä tietynlainen isosiskohahmo hänelle, sillä hän on ainoa lapsi."
Vähän häiritsee tuo lause, koska kaikki ainoat lapset eivät kysele reissuun tai vaadi. Saati koe toisia sisarukseksi. Sanot vaan ettet koe ystävyyttä siten, että olisit valmis reissuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen pitää sinua ystävänä, sinä lähinnä tuttavana. Voithan kertoa hänelle, ettet pidä suhdettanne läheisenä.
Ei sinun tarvitse mitään valehdella, sanot vain, että ei. Sinun ei tarvitse myöskään laittaa aikaasi sellaiseen ihmiseen, josta et välitä aidosti ja joka tuntuu riippakiveltä. Tai ehkä teillä homma toimii jossakin muissa aktiviteeteissa, mutta matkat eivät ole mielestäsi sellaisia. Valehdella ei kannata, mutta sinun pitää sanoa reilusti oma mielipiteesi eikä jättää toista epäselvyyteen asiasta.
Sinun ei pidä siis selitellä menojasi hänelle, sillä sinä et ole tilivelvollinen hänelle millään tavoin. Kannattaa muutenkin miettiä millä tavoin ympärilleen viestii ja miten kenellekin puhuu, sillä kaikki eivät ymmärrä vihjeitä tai sanomatta jättämisiä, vaan pitää osata sanoa suoraan ja ymmärrettävästi, mutta lujan ystävällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi ottaa sitä ystävääsi mukaan laajempaan kaveripiiriin, niin että teillä on yhteisiä ystäviä. Yleensä vanhojen tuttujen kautta saa usein myös uusia tuttuja, ainakin miesten maailmassa. Eihän teidän tarvitse tavata aina pelkästään kahdestaan, jos hänen seuransa tuntuu rasittavalta.
No ei. Ei aikuisilla ole enää mitään ystäväjoukkoja, se on teinien hommaa. Toinen etsiköön itse matkaseuransa ja ap ei ole hänen lapsenvahtinsa.
Oletkohan minun ystäväni? Viime aikoina olen tajunnut, että minä pidän ystävääni paljon läheisempänä kuin miten hän kokee minut. Mitään matkustamisia en ehdottele mutta sellaisista pienistä jutuista olen ymmärtänyt, että hän on tärkeämpi minulle kuin minä hänelle. Se on aika surullista. Olen ottanut hieman etäisyyttä häneen ettei häntä ahdista.
Ystävyytemme on melkein 20 vuotias ja olen alkanut kyseenalaistaa ystävyyden koko ajalta. Onko tilanne ollut aina näin ja en vain ole tajunnut? Vai onko jokin muuttunut? Ja jos näin niin mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Taidan olla ehkä tietynlainen isosiskohahmo hänelle, sillä hän on ainoa lapsi."
Vähän häiritsee tuo lause, koska kaikki ainoat lapset eivät kysele reissuun tai vaadi. Saati koe toisia sisarukseksi. Sanot vaan ettet koe ystävyyttä siten, että olisit valmis reissuihin.
Tuo lause tosiaan oli typerä ja siitä näki kuinka ap pitää itseään toista parempana ja fiksumpana ihmisenä. Mutta ap ei ole toista parempi ja fiksumpi, vaan hän on aika outo näiden ylemmyydentuntoisten ajatuksiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi ottaa sitä ystävääsi mukaan laajempaan kaveripiiriin, niin että teillä on yhteisiä ystäviä. Yleensä vanhojen tuttujen kautta saa usein myös uusia tuttuja, ainakin miesten maailmassa. Eihän teidän tarvitse tavata aina pelkästään kahdestaan, jos hänen seuransa tuntuu rasittavalta.
No ei. Ei aikuisilla ole enää mitään ystäväjoukkoja, se on teinien hommaa. Toinen etsiköön itse matkaseuransa ja ap ei ole hänen lapsenvahtinsa.
Monilla aikuisilla miehillä on useita kavereita, jotka ovat keskenään ystäviä ja heitä voi pyytää apuun vaikka majanmuuttoon tai he voivat kokoontua johonkin kahvilaan ainakin ennen korona-aikaa. Nykyisin monilla saattaa olla vain 1 tai 2 sisarusta tai he ovat ainoita lapsia, jolloin niiden ystävyyssuhteiden merkitys korostuu aikuisellakin iällä.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan minun ystäväni? Viime aikoina olen tajunnut, että minä pidän ystävääni paljon läheisempänä kuin miten hän kokee minut. Mitään matkustamisia en ehdottele mutta sellaisista pienistä jutuista olen ymmärtänyt, että hän on tärkeämpi minulle kuin minä hänelle. Se on aika surullista. Olen ottanut hieman etäisyyttä häneen ettei häntä ahdista.
Ystävyytemme on melkein 20 vuotias ja olen alkanut kyseenalaistaa ystävyyden koko ajalta. Onko tilanne ollut aina näin ja en vain ole tajunnut? Vai onko jokin muuttunut? Ja jos näin niin mikä?
Ystävyys ei ole ripustautumista. Ystävälle pitää antaa tilaa hengittää ja ei ole hyvä, jos toisesta tuntuu, että roikut liikaa hänessä. Ystävälläsi on oma elämänsä ja vaikka olisitte olleet ystäviä sata vuotta, niin siltikään et voi olettaa hänen olevan vain sinun.
Ystäväsi on ystävä omalla tavallaan ja se tapa muuttuu hieman koko ajan kautta elämän. Ystävyyssuhde ei ole ansaittu etu, vaan se on tässäkin tapauksessa kahden ihmisen välinen suhde, jota molemmat hoitavat omalla tavallaan.
Minä sanoisin vain että minulla on vakituinen matkakaveri kenen kanssa ollaan totuttu käymään, ja en osaa ajatella asiaa muiden kanssa nyt. On ystäviä eri tilanteisiin ja kaikkien kanssa on omat jutut. Itse olen sanonut omalle kaverille myös että en ole sellainen joka jaksaisi yhdessä kulkea ja puhua päivät pitkät matkalla vaan tarvitsen omaa tilaa. Matkaseurani on myös samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi ottaa sitä ystävääsi mukaan laajempaan kaveripiiriin, niin että teillä on yhteisiä ystäviä. Yleensä vanhojen tuttujen kautta saa usein myös uusia tuttuja, ainakin miesten maailmassa. Eihän teidän tarvitse tavata aina pelkästään kahdestaan, jos hänen seuransa tuntuu rasittavalta.
No ei. Ei aikuisilla ole enää mitään ystäväjoukkoja, se on teinien hommaa. Toinen etsiköön itse matkaseuransa ja ap ei ole hänen lapsenvahtinsa.
Monilla aikuisilla miehillä on useita kavereita, jotka ovat keskenään ystäviä ja heitä voi pyytää apuun vaikka majanmuuttoon tai he voivat kokoontua johonkin kahvilaan ainakin ennen korona-aikaa. Nykyisin monilla saattaa olla vain 1 tai 2 sisarusta tai he ovat ainoita lapsia, jolloin niiden ystävyyssuhteiden merkitys korostuu aikuisellakin iällä.
Monilla aikuisilla miehillä kaverit eivät ole enää niin tärkeitä ja koska kaikilla on oma elämänsä, niin se oma elämä on tärkeämpi kuin kaveruus ja kahvittelu.
Kaverit ovat tärkeitä, mutta ei heidän kanssaan tarvitse hengata niin kuin teininä. Kaverit pysyvät kuitenkin kavereina, vaikka välimatkaa olisikin ja on muutakin elämä kuin he.
Ihan sama juttu se on naisillakin. Oma perhe ja lapset + arki menee usein kaverisuhteiden edelle niin ajankäytössä kuin ajatuksissakin. Niin sen pitää mennäkin. Aikanaan tulee taas aika, jolloin voi olla enemmän mahdollisuuksia viettää aikaansa kavereiden kanssa. Tai sitten ei tule, mutta elämä varrella on matkaan voinut tulla lisääkin kavereita molemmille osapuolille ja niinhän sen pitääkin mennä. Taas kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan minun ystäväni? Viime aikoina olen tajunnut, että minä pidän ystävääni paljon läheisempänä kuin miten hän kokee minut. Mitään matkustamisia en ehdottele mutta sellaisista pienistä jutuista olen ymmärtänyt, että hän on tärkeämpi minulle kuin minä hänelle. Se on aika surullista. Olen ottanut hieman etäisyyttä häneen ettei häntä ahdista.
Ystävyytemme on melkein 20 vuotias ja olen alkanut kyseenalaistaa ystävyyden koko ajalta. Onko tilanne ollut aina näin ja en vain ole tajunnut? Vai onko jokin muuttunut? Ja jos näin niin mikä?
Ystävyys ei ole ripustautumista. Ystävälle pitää antaa tilaa hengittää ja ei ole hyvä, jos toisesta tuntuu, että roikut liikaa hänessä. Ystävälläsi on oma elämänsä ja vaikka olisitte olleet ystäviä sata vuotta, niin siltikään et voi olettaa hänen olevan vain sinun.
Ystäväsi on ystävä omalla tavallaan ja se tapa muuttuu hieman koko ajan kautta elämän. Ystävyyssuhde ei ole ansaittu etu, vaan se on tässäkin tapauksessa kahden ihmisen välinen suhde, jota molemmat hoitavat omalla tavallaan.
Tokikaan en ole häneen ripustautunut ikinä. Minulla on perhe ja muitakin ystäviä. Mutta tärkeä hän on minulle. Luulin että minäkin hänelle. Ja on surullista huomata että näin ei olekaan. Senpä takia etäisyyttä olenkin ottanut. Ettei hän tuntisi itseään ahdistetuksi.
Alue: Aihe vapaa
No nyt ei tarvitse heti matkustella minnekään.