Passaako teidän miehet lapsiaan??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjassamme ilkeä äitipuoli.

Öööö? En siis tiedä onko Ap kyseisen lapsen äitipuoli, mutta ei se jumalauta ole vanhemman tehtävä kouluikäisen lapsen tavaroiden perässä juosta. Tuon ikäinen osaa kyllä jo laittaa vaatteet ja laturit paikoilleen! Näin niitä uusavuttomia äidin kellarissa asuvia ulisijoita syntyy. Huoh

Jep! Ja sitten nämä ulisija-ukot ihmettelee kun vaimo jättää (jos onnistuvat pääsemään naimisiin), koska ei jaksa olla enää kotiorja!

Käsittääkseni aloittajan ukko ei ulise vaan auttaa lapsiaan. Ei aloittaja vaan nimenomaan se ukko. Mikä orjan rooli se aloittajalla nyt yhtäkkiä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi nyt tehdä itsensä oikeasti tarpeelliseksi suhteessaan.

Kai tiesit ryhtyessäsi, että olet korkeintaan vahva kakkonen miehen asteikossa.

Lapset nyt vain ovat ykkösiä, koska heistä on pidettävä huolta.

8-vuotias on vielä pieni ja tuo on miehen yksi tapa osoittaa hellyyttä, huolehtimalla, että lapsen perusasiat tulevat hoidetuiksi, eikä hän joudu pulaan vaan voi luottaa isäänsä.

Jos tämä harmittaa puolisoa, kannattaa miettiä, onko oikeassa paikassa. Jos suunnittelet omia lapsia (ellei niitä vielä ole) näet ainakin, että tämä mies on hyvå isä.

Rakentamalla mustasukkaisuusmuureja jo tuossa vaiheessa, kun lapsi on vielä noin nuori, petaat tosi ikäviä aikoja myös itsellesi, jos jäät tähän huusholliin. Hyvät suhteet puolison lapseen on raknnettava nyt kun se vielä on mahdollista. Murrosiässä on turha aloittaa.

Oman kokemuksen mukaan tuo että mies ei tiedä eikä ymmärrä lasten opettamisesta ja kasvattamisesta mitään ei liity rakastamiseen ja huolehtimiseen, vaan siihen että moni mies on rakennettu ratkaisukeskeiseksi. Eli tilanteet "vain tulevat heille eteen", ja ne pyritään ratkaisemaan sillä hetkellä mahdollisimman tehokkaasti ja vähimmän vaivan kautta. Moni isä ei ymmärrä että noihin tilanteisiin pitäisi puuttua pitkän kaavan kautta, ja että niihin pitäisi kehitellä ajan kanssa joku toimiva toimintamalli. 

Minunkin mieheni toinen lapsi esim. valehtelee. Ei puhettakaan että asiaa käsiteltäisiin kunnolla, että miksi valehtelee, mitkä ovat valehtelun seuraukset jne, vaan joka kerta jos satutaan huomaamaan valehtelu, niin sanotaan _painokkaasti_ että ei saa valehdella, ja sen jälkeen on mielestään ratkaissut tilanteen. Sitä ei ymmärretä että seuraavana ja seuraavana päivänä tapahtuu ihan sama asia. Miehelle nuo ovat yksittäistapauksia, jotka ratkaistaan siinä tilanteessa. Minä näen kaavan, johon tulisi puuttua lapsen itsensä vuoksi kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjassamme ilkeä äitipuoli.

Öööö? En siis tiedä onko Ap kyseisen lapsen äitipuoli, mutta ei se jumalauta ole vanhemman tehtävä kouluikäisen lapsen tavaroiden perässä juosta. Tuon ikäinen osaa kyllä jo laittaa vaatteet ja laturit paikoilleen! Näin niitä uusavuttomia äidin kellarissa asuvia ulisijoita syntyy. Huoh

Jep! Ja sitten nämä ulisija-ukot ihmettelee kun vaimo jättää (jos onnistuvat pääsemään naimisiin), koska ei jaksa olla enää kotiorja!

Käsittääkseni aloittajan ukko ei ulise vaan auttaa lapsiaan. Ei aloittaja vaan nimenomaan se ukko. Mikä orjan rooli se aloittajalla nyt yhtäkkiä on?

Kirjoitin ilmeisesti hieman epäselvästi, pahoittelut siitä. Tarkoitin siis, että passaamalla lapsia näistä lapsista kehittyy uusavuttomia aikuisia. Nämä uusavuttomat aikuiset sitten katkeroituvat, kun parisuhteessa ollessa heitä ei enää passatakaan. Laitoin ulisija-ukot termin viestiin, koska yleensä poikia (joista siis tulee miehiä) passataan jo lapsina huomattavasti enemmän, jolloin tulevat vaimot sitten joutuvat kärsimään tästä uusavuttomuudesta. 

- tuo kenelle kirjoitit

Tässä perheessä ei ole miestä eikä kahvinkeitintä.  Täytyykin pyytää, että lapset ja nuoret oppisivat kahvinkeiton taidon isänsä luona.  Meillä jokainen passaa toisiaan tarvittaessa, kiireessä ja rakkaudesta. Täytyy kyllä sanoa, että lasten etäisä hemmottelee/auttaa/osoittaa rakkauttaan ja välittämistään myös passaamisella.

Minä teen aamuisin aamupalat kaikille, paitsi viikonloppuina yleensä lapset tekevät minulle. Viikon raskaimpana päivänä lapset ovat tehneet aterian valmiiksi lautasella odottamaan, kun tulen töistä. Tämä on lapsista lähtöisin, kun ovat huomanneet, että kuinka puhki olen tuona päivänä.

Minä etsin pyykkiin likaisia huoneesta kuin huoneesta vaatteita ja kirjoittelen opiskelulappuja lapsille kokeita varten. Kuulemma äidin kirjoittamista lapuista oppii parhaiten.

Lapset tarkastavat yleensä aamuisin, että minulla on käsilaukku, jossa on lompakko, puhelimet, kodin, työpaikan ja auton avaimet, pesevät kiireessä silmälasini ja pakkaavat evääni. Joo, kukaan meistä ei ole aamuihmisiä: lapsilla jäisi aamupala syömättä, jos se ei olisi valmiina lautasella, ja taas minulla saattaisi jäädä jotain tärkeää kotiin, jos yrittäisin itse huolehtia.

Eli, jokainen meistä passaa ja saa passausta. Tarvittaessa huolehdimme itse omista aamiaisistamme, tavaroistamme yms, mutta ainakin tämän talouden elämää helpottaa ja mukavoittaa toinen toistemme passaaminen.

Kertoisitko ap miksi sinulla alkaa mennä ermot tuohon? Mikä on se syy`?

Meillä teini joi kahvia ja osasi astianpesukonetta käyttää?! Eikö teiniltä saa vaatia astianpesukoneen käyttöä?!

En ole lapselle ilkeä, isälle joskus enkä itse tietysti passaa lasta.

Miksi olisin ilkeä jos en hae itse hukattuja tavaroita, osaan kyllä nätistikkin sanoa että sun on itse ne haettava kun olet itse hukannut! Ap

Mua ”passattiin” kotona ja aina oli esimerkiksi arkiaamuisin aamupala tehtynä. Mitenkään tämä välittämisen osoitus ei haitannut itsenäistymistäni. Itse teen edelleen kouluaamuina yläkouluikäisillekin lapsille aamiaisen valmiiksi. Samoin joskus mies tekee minulle aamupalan tai välipalan tai minä hänelle. Samoin tietenkin autamme toisiamme, jos joltakulta on jokin tavara hukassa. Meille nämä ovat arkisia rakkauden ja välittämisen osoituksia.

Suomessa on monilla kummallinen itsenäistymisnäkemys, jossa ei varmasti perheen sisällä auteta tai ”passata” ketään ja ihannoidaan sitä, että vauvakin vaihtaa itse vaippansa, jotta varmasti oppii itsenäiseksi. Oikeasti monet suomalaiset voisivat auttaa lapsiaan paljon enemmän ja tukea heidän kasvuaan paljon hellemmin kuin pistää aina lapsi pärjäämään itsekseen. Auttamalla tarvittaessa, tekemällä yhdessä ja välillä hemmottelemallakin lapsista kasvaa myötätuntoisempia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teini joi kahvia ja osasi astianpesukonetta käyttää?! Eikö teiniltä saa vaatia astianpesukoneen käyttöä?!

En ole lapselle ilkeä, isälle joskus enkä itse tietysti passaa lasta.

Miksi olisin ilkeä jos en hae itse hukattuja tavaroita, osaan kyllä nätistikkin sanoa että sun on itse ne haettava kun olet itse hukannut! Ap

Nykyteinit on niin hauraita, että ne menee pilalle jo pienestäkin vaatimuksesta. Vapaakasvatus kunniaan!

#KasvatetaanKaikkiPumpulissa (ja jos joku ei tajunnut, tämä oli surullisen todellista sarkastisuutta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi nyt tehdä itsensä oikeasti tarpeelliseksi suhteessaan.

Kai tiesit ryhtyessäsi, että olet korkeintaan vahva kakkonen miehen asteikossa.

Lapset nyt vain ovat ykkösiä, koska heistä on pidettävä huolta.

8-vuotias on vielä pieni ja tuo on miehen yksi tapa osoittaa hellyyttä, huolehtimalla, että lapsen perusasiat tulevat hoidetuiksi, eikä hän joudu pulaan vaan voi luottaa isäänsä.

Jos tämä harmittaa puolisoa, kannattaa miettiä, onko oikeassa paikassa. Jos suunnittelet omia lapsia (ellei niitä vielä ole) näet ainakin, että tämä mies on hyvå isä.

Rakentamalla mustasukkaisuusmuureja jo tuossa vaiheessa, kun lapsi on vielä noin nuori, petaat tosi ikäviä aikoja myös itsellesi, jos jäät tähän huusholliin. Hyvät suhteet puolison lapseen on raknnettava nyt kun se vielä on mahdollista. Murrosiässä on turha aloittaa.

Tuo vahva kakkonen on erittäin lapsellinen määritelmä. Vanhemmuus ja rakkaussuhde ovat täysin eri asioita, eikä siten verrattavissa. Täysin tarpeetonta.

Asiasta sinänsä olen samaa mieltä: lasta opetetaan pärjäämään ja osaamaan step by step, oman kehitysasteen mukaan. Hemmotellakin voi. Itse saatan tehdä yläkoululaisellekin iltapalan. Eikä kyse ole osaamisesta: hän pystyy tekemään ja tekeekin välillä oikean ruoan perheelle.

No niin hän se onkin lapsellinen. Tuon on selvästi kirjoittanut joku eronnut äiti, joka on mustis exästään, ja hänen uudesta ihanasta naisesta. Tuolla tavalla yrittää pysyä tärkeänä exälleen, että MEIDÄN lapset menee tyttiksen edelle ja hän jää kakkoseksi MEIDÄN rakkauden hedelmillemme! !! 

Kyllä se on uusperheeessäkin lasten koti se isän uusi parisuhde, ja mies ja nainen ovat toisilleen ne "ykköset". Näin kuuluukin olla. Lapset on rakkaita huolehdittavia, mutta se on eri asia. Lapset ovat vain lainassa, parisuhde on loppuelämäksi. Täytyy olla vähän vinksahtanut jos vertailee omia lapsiaan exän uuteen naiseen, ja heidän rakkaussuhteeseensa. Ne ovat eri aisoita. Lapset on hoidettava aina, velvollisuuskin painaa. Kumppaninsa rakastaminen antaa voimaa ja raamit kaikelle muulle.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap miksi sinulla alkaa mennä ermot tuohon? Mikä on se syy`?

Ihan siksi että huolettaa tämän lapsen tulevaisuus!!

Niin ja perustelen lapselle/lapsille miksi vaadin tiettyjä asioita tai miksi en anna tehdä jotain.

Sanon että koska välitän sinusta et saa pelata koko päivää koska aivot eivät tykkää siitä.

Sanon myös että maailmassa selvitäksesi ihmisen on hyvä harjoitella tiettyjä taitoja.

Ärsyttää kun täällä leimataan heti ilkeäksi, olen kaukana siitä! Ap

Vierailija kirjoitti:

Mua ”passattiin” kotona ja aina oli esimerkiksi arkiaamuisin aamupala tehtynä. Mitenkään tämä välittämisen osoitus ei haitannut itsenäistymistäni. Itse teen edelleen kouluaamuina yläkouluikäisillekin lapsille aamiaisen valmiiksi. Samoin joskus mies tekee minulle aamupalan tai välipalan tai minä hänelle. Samoin tietenkin autamme toisiamme, jos joltakulta on jokin tavara hukassa. Meille nämä ovat arkisia rakkauden ja välittämisen osoituksia.

Suomessa on monilla kummallinen itsenäistymisnäkemys, jossa ei varmasti perheen sisällä auteta tai ”passata” ketään ja ihannoidaan sitä, että vauvakin vaihtaa itse vaippansa, jotta varmasti oppii itsenäiseksi. Oikeasti monet suomalaiset voisivat auttaa lapsiaan paljon enemmän ja tukea heidän kasvuaan paljon hellemmin kuin pistää aina lapsi pärjäämään itsekseen. Auttamalla tarvittaessa, tekemällä yhdessä ja välillä hemmottelemallakin lapsista kasvaa myötätuntoisempia aikuisia.

Kyllä, mutta tarvittaessa ei ole se tilanne, jossa lapsi vinkuu ja kitisee päivittäin että hänen eteensä pitää kaikki tehdä kun hän ei itse viitsi. Se on tyrannimaisen käytöksen tukemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap miksi sinulla alkaa mennä ermot tuohon? Mikä on se syy`?

Ihan siksi että huolettaa tämän lapsen tulevaisuus!!

Niin ja perustelen lapselle/lapsille miksi vaadin tiettyjä asioita tai miksi en anna tehdä jotain.

Sanon että koska välitän sinusta et saa pelata koko päivää koska aivot eivät tykkää siitä.

Sanon myös että maailmassa selvitäksesi ihmisen on hyvä harjoitella tiettyjä taitoja.

Ärsyttää kun täällä leimataan heti ilkeäksi, olen kaukana siitä! Ap

Yritä päästää ilkeät kommentit toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos (ei siis kirjaimellisesti, mutta tajuat varmaan pointin). Nuo ilkeäksi kommentoijat saavat kyllä oman jälkikasvunsa aikuistuessa huomata kuinka pahasti ovat kusseet asiat, koska eivät ole opettaneet lapselle itsenäisyyteen ja esimerkiksi yksin asumiseen tarvittavia taitoja. Vanhemman tehtävä on opettaa lapselle elämässä tarvittavia taitoja, valmistaa hänet toisin sanoen maailmaan, eikä kasvattaa sitä Mirka-Petteriä pumpulissa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap miksi sinulla alkaa mennä ermot tuohon? Mikä on se syy`?

Ihan siksi että huolettaa tämän lapsen tulevaisuus!!

Niin ja perustelen lapselle/lapsille miksi vaadin tiettyjä asioita tai miksi en anna tehdä jotain.

Sanon että koska välitän sinusta et saa pelata koko päivää koska aivot eivät tykkää siitä.

Sanon myös että maailmassa selvitäksesi ihmisen on hyvä harjoitella tiettyjä taitoja.

Ärsyttää kun täällä leimataan heti ilkeäksi, olen kaukana siitä! Ap

Kysyin vain siksi koska syy olisi voinut olla joku muukin, esim. se että yhtä lasta passataan, muita ei, tai että se ärsyttää että mies on eri linjoilla kasvatuksellisesti kanssasi.

Me bonusvanhemmat nähdään moesti tarkemmin ne virheet joita kumppani lapsensa kanssa tekee. Varsinkin kun jos meillä on itsellä jo aikuinen lapsi. Nähdään myös se missä itse kompastuttiin, ja halutaan että oma kumppani ei tekisi samaa virhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ”passattiin” kotona ja aina oli esimerkiksi arkiaamuisin aamupala tehtynä. Mitenkään tämä välittämisen osoitus ei haitannut itsenäistymistäni. Itse teen edelleen kouluaamuina yläkouluikäisillekin lapsille aamiaisen valmiiksi. Samoin joskus mies tekee minulle aamupalan tai välipalan tai minä hänelle. Samoin tietenkin autamme toisiamme, jos joltakulta on jokin tavara hukassa. Meille nämä ovat arkisia rakkauden ja välittämisen osoituksia.

Suomessa on monilla kummallinen itsenäistymisnäkemys, jossa ei varmasti perheen sisällä auteta tai ”passata” ketään ja ihannoidaan sitä, että vauvakin vaihtaa itse vaippansa, jotta varmasti oppii itsenäiseksi. Oikeasti monet suomalaiset voisivat auttaa lapsiaan paljon enemmän ja tukea heidän kasvuaan paljon hellemmin kuin pistää aina lapsi pärjäämään itsekseen. Auttamalla tarvittaessa, tekemällä yhdessä ja välillä hemmottelemallakin lapsista kasvaa myötätuntoisempia aikuisia.

Kyllä, mutta tarvittaessa ei ole se tilanne, jossa lapsi vinkuu ja kitisee päivittäin että hänen eteensä pitää kaikki tehdä kun hän ei itse viitsi. Se on tyrannimaisen käytöksen tukemista.

Aloituksessa oli mainittu mm. aamupalan tekeminen. Siinä ei ole mitään pahaa tehdä 8-vuotiaalle aamupalaa valmiiksi eikä se edes tarkoita etteikö 8-vuotias osaisi sitä tehdä itse. Aamupalan tekeminen on välittämisen ja rakkauden osoitus mieheltä. Mies osoittaa, että tässä perheessä huolehditaan ja autetaan toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap miksi sinulla alkaa mennä ermot tuohon? Mikä on se syy`?

Ihan siksi että huolettaa tämän lapsen tulevaisuus!!

Niin ja perustelen lapselle/lapsille miksi vaadin tiettyjä asioita tai miksi en anna tehdä jotain.

Sanon että koska välitän sinusta et saa pelata koko päivää koska aivot eivät tykkää siitä.

Sanon myös että maailmassa selvitäksesi ihmisen on hyvä harjoitella tiettyjä taitoja.

Ärsyttää kun täällä leimataan heti ilkeäksi, olen kaukana siitä! Ap

Yritä päästää ilkeät kommentit toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos (ei siis kirjaimellisesti, mutta tajuat varmaan pointin). Nuo ilkeäksi kommentoijat saavat kyllä oman jälkikasvunsa aikuistuessa huomata kuinka pahasti ovat kusseet asiat, koska eivät ole opettaneet lapselle itsenäisyyteen ja esimerkiksi yksin asumiseen tarvittavia taitoja. Vanhemman tehtävä on opettaa lapselle elämässä tarvittavia taitoja, valmistaa hänet toisin sanoen maailmaan, eikä kasvattaa sitä Mirka-Petteriä pumpulissa. Tsemppiä!

Kiitos! Mun mielestä lapselle pitää opettaa ettei asiat tapahdu itsestään. Ruoka ei tule itsestään kaupasta kotiin, pyykit ei peseydy itsestään eikä juuri mikään muukaan toimi näin.

Muut pitää huomioda mutta pitää pitää omat puolensa. En halua että lapsi/lapseni on se joka alkaa itkeä kun ei tiedä miten toimia ilman aikuista vaan haluan että lamppu syttyy tällöin ja hän voi jopa auttaa muita kun on kotona saanut opin miten asioista selviytyy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan olette sitä mieltä, että koululaisen ei tarvitse osata tehdä itselleen voileipää tai hakea vaatteitaan? Oletteko aina aamuisin palvelemassa omianne? Joskus voi tietysti hemmotella, tekemällä sen voileivän tai auttamalla vaatteiden kanssa, mutta pitäähän lapsen selviytyä noista itsekin! Paras mitä lapselleen voi tehdä, on opettaa heidät omatoimisiksi ja asioistaan huolehtivaksi. Huolenpitoa ja vastuuta aina ikään sopivalla tasolla.

Osaa tietenkin tehdä, mutta aamulla ei tarvitse.

Osaako/jaksaako aikuisenakaan tehdä aamuisin mitään? Ettei vaan olettaisi, että puoliso passaa sitten aikuisena aamupalat ynnä muut eteen? 

Todennäköisesti ei syö aikuisena mitään aamupalalla. Söisi nytkin mieluiten vasta myöhemmin. Koulussa taas ehtii tulla nälkä reilusti ennen lounasta, jos ei syö mitään aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap miksi sinulla alkaa mennä ermot tuohon? Mikä on se syy`?

Ihan siksi että huolettaa tämän lapsen tulevaisuus!!

Niin ja perustelen lapselle/lapsille miksi vaadin tiettyjä asioita tai miksi en anna tehdä jotain.

Sanon että koska välitän sinusta et saa pelata koko päivää koska aivot eivät tykkää siitä.

Sanon myös että maailmassa selvitäksesi ihmisen on hyvä harjoitella tiettyjä taitoja.

Ärsyttää kun täällä leimataan heti ilkeäksi, olen kaukana siitä! Ap

Yritä päästää ilkeät kommentit toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos (ei siis kirjaimellisesti, mutta tajuat varmaan pointin). Nuo ilkeäksi kommentoijat saavat kyllä oman jälkikasvunsa aikuistuessa huomata kuinka pahasti ovat kusseet asiat, koska eivät ole opettaneet lapselle itsenäisyyteen ja esimerkiksi yksin asumiseen tarvittavia taitoja. Vanhemman tehtävä on opettaa lapselle elämässä tarvittavia taitoja, valmistaa hänet toisin sanoen maailmaan, eikä kasvattaa sitä Mirka-Petteriä pumpulissa. Tsemppiä!

Kuinka avuttomia ihmisiä teidän perheissänne oikein on, kun vanhempien antama apu tai passaus estää lapsen itsenäistymisen? Kyllä lapset ja nuoret oppivat huolehtimaan itsestään , vaikka vanhemmat auttaisivat ja passaisivatkin välillä. Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että oikein hyvin osasin aikuisena huolehtia kaikista asioistani, vaikka lapsuudenkodissa vanhemmat myös passasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ”passattiin” kotona ja aina oli esimerkiksi arkiaamuisin aamupala tehtynä. Mitenkään tämä välittämisen osoitus ei haitannut itsenäistymistäni. Itse teen edelleen kouluaamuina yläkouluikäisillekin lapsille aamiaisen valmiiksi. Samoin joskus mies tekee minulle aamupalan tai välipalan tai minä hänelle. Samoin tietenkin autamme toisiamme, jos joltakulta on jokin tavara hukassa. Meille nämä ovat arkisia rakkauden ja välittämisen osoituksia.

Suomessa on monilla kummallinen itsenäistymisnäkemys, jossa ei varmasti perheen sisällä auteta tai ”passata” ketään ja ihannoidaan sitä, että vauvakin vaihtaa itse vaippansa, jotta varmasti oppii itsenäiseksi. Oikeasti monet suomalaiset voisivat auttaa lapsiaan paljon enemmän ja tukea heidän kasvuaan paljon hellemmin kuin pistää aina lapsi pärjäämään itsekseen. Auttamalla tarvittaessa, tekemällä yhdessä ja välillä hemmottelemallakin lapsista kasvaa myötätuntoisempia aikuisia.

Kyllä, mutta tarvittaessa ei ole se tilanne, jossa lapsi vinkuu ja kitisee päivittäin että hänen eteensä pitää kaikki tehdä kun hän ei itse viitsi. Se on tyrannimaisen käytöksen tukemista.

Aloituksessa oli mainittu mm. aamupalan tekeminen. Siinä ei ole mitään pahaa tehdä 8-vuotiaalle aamupalaa valmiiksi eikä se edes tarkoita etteikö 8-vuotias osaisi sitä tehdä itse. Aamupalan tekeminen on välittämisen ja rakkauden osoitus mieheltä. Mies osoittaa, että tässä perheessä huolehditaan ja autetaan toisia.

Veikkaan että nämä ovat esimerkkejä. Tarrautuminen hukkuvan lailla aamupalan tekemiseen ei palvele oikeaa keskustelua mitenkään. Ainahan näitä jankkaajia ja keskustelu sotkijoita tietenkin löytyy. Monessa keskustelussa jopa enemmistö. 

Lapsi taitaa odottaa tätä aamupalan tekemistä, että hänen ei kuulu sellaista askaretta  pikkukuninkaallisena suorittaa ollenkaan, vaan se on muiden tehtävä hänen eteensä kantaa.

Meillä mies passaa jopa lasten kavereita: tarvittiin 15v:lle kyyti asemalta (30 km päässä) kotiin, teinin vanhemmat ei ehtineet, joten meillä mies lähti lapsen kanssa kaveria vastaan. Järkyttävää, miten aikuiset osoittavat, että itse ei tarvitse tehdä mitään, vaan pyytämällä saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko ap miksi sinulla alkaa mennä ermot tuohon? Mikä on se syy`?

Ihan siksi että huolettaa tämän lapsen tulevaisuus!!

Niin ja perustelen lapselle/lapsille miksi vaadin tiettyjä asioita tai miksi en anna tehdä jotain.

Sanon että koska välitän sinusta et saa pelata koko päivää koska aivot eivät tykkää siitä.

Sanon myös että maailmassa selvitäksesi ihmisen on hyvä harjoitella tiettyjä taitoja.

Ärsyttää kun täällä leimataan heti ilkeäksi, olen kaukana siitä! Ap

Yritä päästää ilkeät kommentit toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos (ei siis kirjaimellisesti, mutta tajuat varmaan pointin). Nuo ilkeäksi kommentoijat saavat kyllä oman jälkikasvunsa aikuistuessa huomata kuinka pahasti ovat kusseet asiat, koska eivät ole opettaneet lapselle itsenäisyyteen ja esimerkiksi yksin asumiseen tarvittavia taitoja. Vanhemman tehtävä on opettaa lapselle elämässä tarvittavia taitoja, valmistaa hänet toisin sanoen maailmaan, eikä kasvattaa sitä Mirka-Petteriä pumpulissa. Tsemppiä!

Kiitos! Mun mielestä lapselle pitää opettaa ettei asiat tapahdu itsestään. Ruoka ei tule itsestään kaupasta kotiin, pyykit ei peseydy itsestään eikä juuri mikään muukaan toimi näin.

Muut pitää huomioda mutta pitää pitää omat puolensa. En halua että lapsi/lapseni on se joka alkaa itkeä kun ei tiedä miten toimia ilman aikuista vaan haluan että lamppu syttyy tällöin ja hän voi jopa auttaa muita kun on kotona saanut opin miten asioista selviytyy. Ap

Hyvä Ap, että opetat lapsellesi tarpeellisia elämäntaitoja ja et kasvata tulevaa tyrannia! Itse jouduin opettamaan ex-poikaystävälleni jopa sen, miten pyykkikone laitetaan päälle (se onkin ihan saakelin vaikeaa painaa virta- ja starttinappia?) ja jauheliha paistetaan. Kotona ei oltu opetettu mitään (aina vaan passattu) ja jopa äitinsä mukaan exäni oli ollut lapsena kuin Supernanny-ohjelmasta (tuli ilmi ollessamme kylässä heillä, jolloin kyseisen ohjelman mainos tuli telkkarista).