Lapsena kuritusta, mutta ei muuta (henkistä eikä fyysistä) väkivaltaa. Miten suhtautuisitte siihen nykyään?

Luin tuota ketjua "Lapsuudessa rajua väkivaltaa kokeneet..." enkä yhtään tunnistanut siitä itseäni. Mutta kuritus kai kuitenkin lasketaan väkivallaksi? Olen 80-luvun puolenvälin tyttölapsi, ainoa ja rakastettu lapsi, ja meillä oli elämä ihan samantyyppistä kuin nykyperheissäkin muuten, mutta vanhemmat olivat jostain syystä ruumillisen kurittamisen kannattajia, ja sitä sitten tuli aika ajoin (käytännössä siis vyöllä takapuolelle, mikä kyllä sattui aika paljon). Mutta kuritus tuli aina jostain ihan aiheesta (mistä nykyään tulisi nuhtelua tai arestia) eikä se ollut tuollaista väkivaltaa kuin tuosta toisesta ketjusta luin.