Tinder-miehet haluavat omia tekemiseni

Minä rasituin jo parin kommentin jälkeen ap:sta.

Ai hitsi jos jokainen it-tyyppi vetäis herneen nenään kun joku sanoo osaavansa käyttää tietokoneita.

Vierailija kirjoitti:

Ai hitsi jos jokainen it-tyyppi vetäis herneen nenään kun joku sanoo osaavansa käyttää tietokoneita.

Jep, tai autokoulun opettajat, ammattiurheilijat, valokuvaajat. Lastenhoitajan ei kannata tapailla äitejä tai isejä, jotka myös kuvittelevat osaavansa kasvattaa lapsia. Myyjän kannattaa varmistaa, ettei deitti harrasta kirpparilla myyntiä. Kieltenopettajat tapailkoon muunkielisiä. Ym... KOSKA EI SE OPPI HEILLEKÄÄN OLE HELPOLLA JA VUOSIA KOULUJA KÄYMÄTTÄ TULLUT!

Kyllähän ihmiset nykyään osaa diagnosoida itselleen sairauksiakin lääkäreitä paremmin. Äkkiäkös sitä netistä pari maalausvideota katsoo.

Eiköhän AP vaan pelkää, että onkin huonompi taiteilija kuin tindermies.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän AP vaan pelkää, että onkin huonompi taiteilija kuin tindermies.

Näin minäkin arvelen. Olisi ehkä paras mennä katsomaan vain muiden teoksia.

Ap, sekä Ymmärrän, että en ymmärrä sinua. Taideala on myös minun ammattini ja kun kerron siitä, usein miehet haluavat myös kokeilla (toinen yleinen vaihtoehto on vähättely ja vaikka käytännöllisyyden korostaminen, voiko tuolla oikeasti elää tms). Minusta se on sekoitus yritystä tehdä muhun vaikutus, yleistä kiinnostusta mua kohtaan ja ehkä sellainen luovuuden kipinä ja aito halu päästä kokeilemaan itse. Mun mielestä siinä ei ole mitään vähättelevää.

Mutta ymmärrän, mitä taide vaatii ja miten kuluttavaa treffailu voi olla. Joudun välillä laittamaan pillit pussiin sen suhteen kokonaan, koska työni kärsii. Ja se on harmi, sillä haluaisin todella oikean suhteen ja lämpimän miehen rinnalleni. Tämän valinnan - työn laittamisen systemaattisesti etusijalle - olen joutunut tekemään ja joudun tekemään yhä uudelleen, jotta voin itseni elättää sillä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sekä Ymmärrän, että en ymmärrä sinua. Taideala on myös minun ammattini ja kun kerron siitä, usein miehet haluavat myös kokeilla (toinen yleinen vaihtoehto on vähättely ja vaikka käytännöllisyyden korostaminen, voiko tuolla oikeasti elää tms). Minusta se on sekoitus yritystä tehdä muhun vaikutus, yleistä kiinnostusta mua kohtaan ja ehkä sellainen luovuuden kipinä ja aito halu päästä kokeilemaan itse. Mun mielestä siinä ei ole mitään vähättelevää.

Mutta ymmärrän, mitä taide vaatii ja miten kuluttavaa treffailu voi olla. Joudun välillä laittamaan pillit pussiin sen suhteen kokonaan, koska työni kärsii. Ja se on harmi, sillä haluaisin todella oikean suhteen ja lämpimän miehen rinnalleni. Tämän valinnan - työn laittamisen systemaattisesti etusijalle - olen joutunut tekemään ja joudun tekemään yhä uudelleen, jotta voin itseni elättää sillä.

Suosittelen ikivanhan seniilin ja varsinkin rikkaan miehen etsimistä! Hänelle riittää, kun rouva vähän puuhastelee omia hassuja juttujaan ja että rouva on silloin tällöin käytettävissä. Söpökin tietenkin voi olla, että saa silmäniloa!

Vierailija kirjoitti:

Identiteettini rakentuu kuvien tekemiselle. Sitten jonkun ihmisen sanat romuttavat iloni. Katsotaan tukeeko jatkoa.

Ei kiinnosta kyllä pätkänkään vertaa.

Pistä ne tyypit vaihtoon, ei sun tartte heitä tapailla jos et tahdo eikä myöskään päästää sinne sun studiolle. Itse asiassa ei sinun tarvitse ollenkaan deittailla jos se aiheuttaa ahdistusta ja pahaa mieltä.

Mieti hetki mitä oikeasti haluat ja tarvitset. Jos siihen kuuluu deittailu niin mieti millainen semmoinen sinulle sopii - voit ihan itse päättää omat rajasi kunhan muistat pitää niistä kiinni. Se kun on vain sinun tiedossa eikä kukaan muu voi sitä ajatuksistasi lukea tai tiedostaa ilman että kerrot. Ja ps. katso dunning kruger efekti - https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylivertaisuusvinouma

Joten passiivis-agressiivisuus mäkeen ja vahva ote omasta deittisovelluksesta ja kumppanikandeista!

Tämä jakaa hieman ajatuksia kyllä. Olen itse opiskellut musiikkia ja eräs deittini sitten osoittautuikin vähintään saman tasoiseksi pianistiksi vaikka ei ollut opiskellut samalla tavalla sitä työkseen, oli vaan lahjakas ja harjoitellut pienestä taaperosta asti ja jatkanut koko elämänsä soittamista. Pitäisikö minun nyt loukkaantua?

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit aikuisena sanoa heille, että se on sinun työtäsi. Jo sen asian pitäisi riittää. Jos et osaa sanoa miehille että ei, et halua heitä samaan tilaan missä teet työtä, niin se on sinun ongelmasi, ei miesten.

Aikuistu hyvä nainen. Yritä arvostaa itseäsi ja tekemisiäsi vähän korkeammalle. Itsensä arvostaminen näkyy ja jämäkkä suhtautuminen työhön ei pitäisi olla yllätys kenellekään, mutta sinun lepsu asenteesi on ja se saa miehet ajattelemaan, että tekemisesi on vain ja ainoastaan hauska harrastus ja ajanviete, johon hekin voivat osallistua.

Toisaalta olen iloinen, kun saan vieraita työhuoneelleni, kun tekeminen on yksinäistä. Mutta olen myös kyllästynyt vähätteleviin asenteisiin, kuten että voisinko tulla tekemään jonkun maalauksen deitin vessan seinälle muutamalla kympillä.

Luovuuteen ja työhuoneeseen liittyy paljon tunteita. Koska rahallista korvausta harvoin saa, olisi mukavaa, että edes arvostettaisiin.

Tietysti mukavaa on, että toinen on kiinnostunut työstä. Jotkut ihmiset ovat niin analyyttisiä, että haluavat heti pakan levälleen pöydälle. Tuntuu raastavalta kertoa itsestään myös paljon.

Taidetta ei osteta ja myydä kuin perunoita, kilokaupalla. Monen on vaikea ymmärtää tätä asiaa.

Ehkä pitää vain hyväksyä, että monilla ihmisillä ei ole käsitystä taidekaupasta toimialana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä jakaa hieman ajatuksia kyllä. Olen itse opiskellut musiikkia ja eräs deittini sitten osoittautuikin vähintään saman tasoiseksi pianistiksi vaikka ei ollut opiskellut samalla tavalla sitä työkseen, oli vaan lahjakas ja harjoitellut pienestä taaperosta asti ja jatkanut koko elämänsä soittamista. Pitäisikö minun nyt loukkaantua?

Ei tietysti. Jos osaaminen ja ymmärrys on aitoa. Aina on mukava vaihtaa mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sekä Ymmärrän, että en ymmärrä sinua. Taideala on myös minun ammattini ja kun kerron siitä, usein miehet haluavat myös kokeilla (toinen yleinen vaihtoehto on vähättely ja vaikka käytännöllisyyden korostaminen, voiko tuolla oikeasti elää tms). Minusta se on sekoitus yritystä tehdä muhun vaikutus, yleistä kiinnostusta mua kohtaan ja ehkä sellainen luovuuden kipinä ja aito halu päästä kokeilemaan itse. Mun mielestä siinä ei ole mitään vähättelevää.

Mutta ymmärrän, mitä taide vaatii ja miten kuluttavaa treffailu voi olla. Joudun välillä laittamaan pillit pussiin sen suhteen kokonaan, koska työni kärsii. Ja se on harmi, sillä haluaisin todella oikean suhteen ja lämpimän miehen rinnalleni. Tämän valinnan - työn laittamisen systemaattisesti etusijalle - olen joutunut tekemään ja joudun tekemään yhä uudelleen, jotta voin itseni elättää sillä.

Jotain tällaistahan tässäkin varmaan on oikeasti takana. AP taitaa vain olla herkkä introvertti, jolle ihmisten kanssa oleminen yleensäkin kuluttaa energiaa. Olen itsekin sellainen, vaikka taiteilija en olekaan. Tuskin nämä miehet mitään pahaa ovat tarkoittaneet, päinvastoin, mutta ei vaan nyt menneet ajatukset ihan yhteen tässä.

Hyvä ja tärkeä aloitus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit aikuisena sanoa heille, että se on sinun työtäsi. Jo sen asian pitäisi riittää. Jos et osaa sanoa miehille että ei, et halua heitä samaan tilaan missä teet työtä, niin se on sinun ongelmasi, ei miesten.

Aikuistu hyvä nainen. Yritä arvostaa itseäsi ja tekemisiäsi vähän korkeammalle. Itsensä arvostaminen näkyy ja jämäkkä suhtautuminen työhön ei pitäisi olla yllätys kenellekään, mutta sinun lepsu asenteesi on ja se saa miehet ajattelemaan, että tekemisesi on vain ja ainoastaan hauska harrastus ja ajanviete, johon hekin voivat osallistua.

Toisaalta olen iloinen, kun saan vieraita työhuoneelleni, kun tekeminen on yksinäistä. Mutta olen myös kyllästynyt vähätteleviin asenteisiin, kuten että voisinko tulla tekemään jonkun maalauksen deitin vessan seinälle muutamalla kympillä.

Luovuuteen ja työhuoneeseen liittyy paljon tunteita. Koska rahallista korvausta harvoin saa, olisi mukavaa, että edes arvostettaisiin.

Tietysti mukavaa on, että toinen on kiinnostunut työstä. Jotkut ihmiset ovat niin analyyttisiä, että haluavat heti pakan levälleen pöydälle. Tuntuu raastavalta kertoa itsestään myös paljon.

Taidetta ei osteta ja myydä kuin perunoita, kilokaupalla. Monen on vaikea ymmärtää tätä asiaa.

Ehkä pitää vain hyväksyä, että monilla ihmisillä ei ole käsitystä taidekaupasta toimialana.

Samaa mieltä kuin se, jota lainasit. Elätän itseni taiteellani enkä todellakaan ota deittiä työhuoneelleni selittämään minulle ammattiani.

Rakkaan kumppanin kutsun mielelläni vierailulle ja enemmänkin.

Ymmärrän tuon tunteen. Olen kokenut sitä usein. Tullaan reviirille ja elämäntyö trivialisoidaan. Ehkä jopa ”parannellaan”. Mutta itseasiassa mielestäni on virhe rakentaa identiteettiä oman osaamisen varaan. Vähintäänkin kannattaa kasvattaa paksumpi nahka.

No eipä tuo nyt niin kovin vaikealta näytä?

Up