Onko ihan ok sanoa toiselle, että ymmärtää miltä tuntuu vaikka ei ole koskaan kokenut samaa?
Esimerkiksi läheisen kuolema tai oma vakava sairastuminen. Lause on varmaan ihan normaalia reagointia, mutta aloin miettimään vähän tarkemmin.
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja tunteillaan. Joku toinen kestää enemmän ja toinen luhistuu vähemmästäkin.
Voiko joku oikein vakavasti väittää, että ymmärtää mitä toinen käy läpi?
Sellaista pohdintaa vain...
Kommentit (16)
Niin se minustakin menee. Joskus olen törmännyt siihen, että joillakin on suuri tarve osoittaa tietävänsä tasan tarkkaan toisen tuntemukset.
Ei todellakaan ole, vaan törkeää. Vetää asian itseensä. Itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole, vaan törkeää. Vetää asian itseensä. Itsekästä.
No jaa, suurin osa noin sanovista tuskin sanoillaan muuta haluaa tarkoittaa, kuin hyvää. Se miten keskustelu jatkuu eteenpäin on minusta merkittävämpää.
En itse sano, enkä pitäisi siitä, jos joku minulle sanoisi.
Ei ole ok, milloinkaan!
Esim. koiran kuolema ei ole sama kuin lapsen kuolema.
Mulle tuop tarkoittaa sitä että toinen ymmärtää miltä toisesta tuntuu, että ymmärtää sen että toinen on surullinen tms. Sen sijaan "tiedän miltä susta tuntuu" tilanteessa jossa ei voi TIETÄÄ toisen tunteita, on ikävästi sanottu, vaikka tuskin silläkään tarkoitetaan muuta kuin osan ottamsita ja empatiaa.
Kun minulle on sanottu noin (pienemmistä asioista, ei mistään vakavista) niin aina tulee sellainen olo, että toinen vähättelisi tuntemuksiani ja etten saisi puhua enää aiheesta. Ikään kuin toinen sanoisi, että älä avaudu enempää, muillakin on vaikeaa ja just suck it up.
Onpa täällä herkkänahkaista porukkaa. Ihan tavallisesta, myötätuntoa ilmaisevasta, fraasista näin paljon draamaa 😒
Sehän on myötätunnon ilmaus. Onhan se ystävällisenpää sanoa, että ymmärtää kuin että ei ymmärrä. Voihan ihminen ajatella asian omalle kohdalleen ja ymmärtää sitä kautta.
No ei todellakaan ole OK, voi ottaa sen piruiluna.
Sanoitpa niin tai näin, tai jätit sanomasta, aina joku loukkaantuu, vaikka tarkoitus oli sanojalla hyvä. Alkaa tämä joka asiasta mielensäpahoittaminen kyllästyttää.
”Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa” ei minun mielestäni ole piikittelyä, vähättelyä tai tunteiden lyttäämistä.
Se ei myöskään tarkoita ”tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu” eli siinä ei väitetä, että tiedettäisiin tunteista.
En ymmärrä, miksi pitäisi sanoa että tietää, miltä toisesta tuntuu (varsinkaan jos toinen ei ole tarkalleen kertonut edes). Miksei voi sanoa vaikka, että "se oli varmaankin sinulle raskasta" tai "haluatko puhua siitä tarkemmin"?
Täytyy ymmärtää, että on ihan ok sanoa, että ymmärtää, vaikkei ymmärtäisi ja toinen ei ymmärtäisi ollenkaan.
Miksi pitää sanoa niin? Miksei voi sanoa vaikka "kerro jos voin auttaa jotenkin"
Ilmaisua käytetään aika helposti kertomaan siitä, miten toinen pyrkii ymmärtämään. Onhan se ihan selvä, ettei kukaan voi päästä toisen pään sisään ja ymmärtää kaikkea.