Älkää tehkö lapsia kiviriipoiksi ja sitten valittako väsymystä!

Ei lasten kanssa välttämättä ole rankkaa. Keskustelu painottuu nykyään ihan käsittämättömän paljon siihen ”lapsiperhe-elämän rankkuuteen”, että tuntuu kuin ei muusta saisi sanoakaan. Ei ihme, että moni vierastaa lasten hankkimista, kun kovimmin äänessä ovat pienillä ikäeroilla lapset pykänneet ylisuorittajat tai ne, jotka vain odottavat, että lapset muuttavat pois kotoa ja ”oma elämä alkaa”.

Minä olen yhden lapsen onnellinen vanhempi, eikä ole rankkaa. Työelämä stressaa ja rasittaa, mutta lapsi antaa vain syvää onnea ja rakkautta. Ja tottakai on kiukkua, riitoja, toisinaan ollaan kipeinä jne., mutta ei se ole sen rankempaa kuin elämä muutenkaan.

Se on myös yksi outo ajatusmalli että tukiverkoton ei saa valittaa. Olemme tukiverkoton lapsiperhe eli isovanhemmat ei ole mitenkään elämässä mukana omien rajoitteidensa takia. Emme saa ikinä apua mistään, meillä ei ole ollut 10v aikana yhtäkään kahdenkeskistä vapa-aikaa.

Naapurin perhe saa hirveästi apua ja tukea ja isovanhemmat hoitaa lapsia viikottain. Naapurin rouva saa valittaa esim äitipiirissä/puistossa ihan rauhassa miten raskasta ja vaikeaa on (vaikka isovanhemmat auttaa monta kertaa viikossa, vanhemmat käy kaksin etelässä jne).

Jos itse olen erehtynyt kerran tai kaksi valittamaan että raskasta on ilman mitään apua koskaan, ikinä - heti tulee ilkeä kiilto silmiin mammoille ja tiuskaistaan että jokainen tekee sen määrän lapsia kun itse pystyy hoitamaan!

Joo tottakai pystyn lapseni hoitamaan, kyse ei ole siitä. Vaan että edes kerran 10 vuodessa saisi haaveilla yhdestä yöstä miehen kanssa kaksin. Jännää että sen naapurin tukiverkollisen - joka on joka kuukausi viikonlopun tai kaksi lapsivapaalla miehensä kanssa - on oikeus puhua rankkuudesta. Tukiverkoton joka on oikeasti totaalisen ilman apua ei saa samasta aiheesta suuta avata ilman lynkkausta. Reilukerho.

Missä logiikka hei pliide hei pliide hei kirjoitti:

Mulla on hyvä mies joka hoitaa, mutta olen silti väsynyt ja valitan sitä niin paljon kuin sielu sietää. Ihan yhtä lailla me molemmat väsytään jatkuvaan meteliin ja yöherätyksiin. Vuorotyö väsyttää jo yksinäänkin, ja valitin lapsettomanakin väsymistä. Nyt kun mulla on pieni lapsi ja vuorotyö, niin en saa valittaa väsymystä?

Etkö osannut jo lapsettomana kuvitella sitä melua ja yöherätyksiä ja varautua niihin kun lisäännyit?

Eroo ne lapsettomatkin ja on niilläkin parisuhteissa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Missä logiikka hei pliide hei pliide hei kirjoitti:

Mulla on hyvä mies joka hoitaa, mutta olen silti väsynyt ja valitan sitä niin paljon kuin sielu sietää. Ihan yhtä lailla me molemmat väsytään jatkuvaan meteliin ja yöherätyksiin. Vuorotyö väsyttää jo yksinäänkin, ja valitin lapsettomanakin väsymistä. Nyt kun mulla on pieni lapsi ja vuorotyö, niin en saa valittaa väsymystä?

Etkö osannut jo lapsettomana kuvitella sitä melua ja yöherätyksiä ja varautua niihin kun lisäännyit?

Öö, miten siihen meluun ja meteliin varaudutaan etukäteen?

-Ohis