Uskovat, jotka haluatte antaa lapsillenne kristillisen kasvatuksen.

kasvatukseen, mutta varmasti kerron, että ihmiset ajattelevat eri asioista eri tavalla, eivätkä kaikki tiedä samaa kuin me. Aion myös kasvattaa siihen ettei koska ei kenenkään pidä noissa asioissa puuttua toisten kannata alkaa väittää vastaan ja jankuttamaan vaan antaa ihmisten ajatella rauhassa mitä tahtovat. Kotona saa aina kysyä mitä tahansa ja kotona voidaan jutella kaikki asiat aina jos jokin alkaa kummaksuttaa.Itselle kutienkni no tämä juttu aina ollut ihan itsestään selvä, siis usko Jumalaan ja jeesukseen, vaikka lapsuudesta asti olen törmännyt niihin jotka sanovat että ne on vain satuja. Se johtuu varmaan siitä asenteesta mikä on kotona on, eli että kaikki eivät tiedä, meille se on selvä juttu ja sillä sipuli. Ei saarnasuta tai pakotusta.

Tuttavalla on oikeus mielipiteeseensä. Varmasti toteaisin, että jotkut uskovat Jumalaan/Jeesukseen, ja jotkut eivät.

olisin vihainen. Minun puolestani ko. ihminen voisi kertoa lapselle, että hän ei usko Jumalaan ja Jeesukseen, mutta ei ole korrektia lähteä lasta vastoin vanhempien toiveita opettamaan.

Tietysti vähän riippuu, kuka sanoo ja miten sanoo. Jos esim. isovanhemmat alkaisivat tuputtaa lapselle ateismia, niin en hyväksyisi sitä ja puuttuisin tilanteeseen. Vanhemmilla on oikeus päättää lastensa uskonnollisen kasvatuksen linjoista.Oman mielipiteensä saavat isovanhemmatkin toki kysyttäessä ilmaista.

ateistilapsillemme iltarukous ja sanotaan vielä kotiin lähtiessä, että kotonakin heidän pitää tehdä niin? Ja että mummi käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen kertoa lapsille omien kristillisten uskomustensa mukaisia juttuja totuutena?Uskovaisena hän varmaan itse ajattelee, että tekee hyvän teon yrittäessään pelastaa lapsiamme, mutta minusta se ei ole oikein. Kirkossa kyllä lasten kanssa käydään välillä ja päiväkodissa saavat osallistua kaikkeen uskonnolliseen, ihan jo yleissivistyksen vuoksi. Mutta jotenkin tuntuu hankalalta se, että läheisessä auktoriteettiasemassa oleva aikuinen opettaa lapsilleni omia uskomuksiaan.

MUTTA: tietääkö mummi, että haluatte pitää kristillisen kasvatuksen niin neutraalilla linjalla?? Jos kerran kirkossakin käytte! Ehkä hän luulee, että suhtaudutte asiaa myönteisesti ja antaa siihen oman, tärkeänä pitämänsä panoksen.

Jos olette sanoneet, niin mummon pitäisi toimia kuten olette toivoneet. Jos ette, niin kerro heti äläkä valita.

selitän - ja olen selittänyt - lapselle,että me ihmiset uskomme asioihin eri tavalla. Toiset eivät usko Jumalan olemassaoloon vaan pitävät häntä satuna. Toiset puolestaan uskoo eri jumalaan kuin me kristityt - vaikkapa Intiassa Hindut, koska ovat asuneet ja eläneet sen kulttuurin parissa. Ja kerron miksi itse uskon Jumalaan - kerron, että jokaisen pitää itse tehdä omat ratkaisunsa mihin uskoo - mutta ei Jumalan olemassaolo ole meidän ihmisten päätettävissä kuitenkaan ;-) eli jumala on uskon häneen tai en. Ja juttelen oman lapsen kanssa siitä, miltä hänestä tuntuu, mikä kertoo jumalan olemassaolosta hänen mielestään. Oma esikko on 6v. ja näitä keskusteluja on hänen kanssaan tehty jonkun verran. Ja aika fiksuja keskusteluja on pystytty käymään avoimella mielellä. Pikkusisar 3v sit ei näitä paljon pohdi - luonnero selvästi, sillä tuo esikko on aina pohtinut syntyjä syviä.