Uskotko, että avioliittonne pysyy kasassa sitten, kun lapset ovat lähteneet kotoa?

Ollaan niin hyviä ystäviä

Olemme sielunkumppaneita.

Yhdessä oltiin 15 vuotta ennen kuin lapsia syntyikään, joten emmeköhän osaa olla kahdestammekin sitten.

Miehen on saatava olla mies ja vaimon nainen eikä vain aina isi ja äiti. Toisaalta lapset eivät tarvitse vanhempiaan enää teini-iässä alati, joten silloin voi jo vähän harjoitella, millaista on olla kahden kesken kotona jne.

Emme ole mitenkään erityisen kiinni toisissamme ja elämme myös omaa elämäämme lapsiarjen ohella eli molemmilla on omia harrastuksia, kavereita jne.

meillä on ollut ihanaa yhteistä elämää ennenkin lasta.

mutta olemme kumpikin muuttuneet paljon niistä ajoista kun olimme nuoria ja elimme yhdessä ilman lapsia.

Välillä tuntuu, että olemme niin kaukana toisistamme ja niinä hetkinä usko yhteiseen tulevaisuuteen on tosi heikoilla. Olemme asiasta keskustelleet ja kumpikin olimme silloin sitä mieltä, että saatamme hyvinkin eroon päätyä...

Tällä hetkellä halu elää perheenä ja suoda lapsille ehjä perhe on niin suuri, että emme ole ns. " omaa elämää" ja sitä, mitä omalta tulevaisuudelta haluaa, edes miettineet. Tasaista ja turvallista elämää vietämme nyt, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

herkutellaan ajatuksella mitä teemme ja minne menemme lomalle sitten kun lapset ovat jo maailmalla.



Toki lapsemme ovat aina tervetulleita (ja lapsenlapset, huh mikä ajatus, muuten... ) kotiimme mutta kyllä uskon että meillä on elämää vielä senkin jälkeen kun ovat pois kotoa lähteneet.



Juomme rauhalliset aamukahvit parvekkeella ja mietimmi minne tänään lähdemme köpöttelemään, hih

meillä on hauskaa kahdestaan...