Ryhmässä olo ällöttää - introvertin ongelma?
Koen itseni introvertiksi, pidän yksinolosta ja tarvitsen sitä.
Minua myös ällöttää ja inhottaa useasti, jos olen ihmisryhmässä. Tähän riittää joskus 2 henkeä lisäkseni, esim. kyläpaikassa, mutta useimmin tunne tulee isoissa ryhmissä esimerkiksi koulussa oppitunneilla. Siis ihan sellainen kunnon ällötys tulee, en osaa sitä paremmin selittää. Pitäisi päästä pois tilanteesta, jonnekin yksin. Onko teillä muilla tämmöistä? En ole lukenut muilta tätä, jotain olen yrittänyt etsiä Googlella. En tarkkaan osaa sanoa mikä siinä tilanteessa usein alkaa ällöttämään, jotenkin se (muiden) sosiaalisuus kai, se kun ne juttelee ja nauraa ja sosialisoi ja itse joutuu olemaan osa sitä. En tiedä!!
Kommentit (10)
Välillä ärsyttää, varsinkin se jatkuva älämölö, mitä jotkut pitävät, kun porukka kokoontuu.
Joskus seuraan kuin tutkija sivusta, miten ihmiset toimivat seurueessa. Osa hölisee vain omia juttujaan, puhuu muiden päälle, jauhaa jatkuvasti omaa etukäteen miettimäänsä agendaa ja pitää älykkäänä niitä (vähän typeriä) juttujaan.
Yökerhossa miettii, miten hölmöjä ihmiset siinä tilassa tekevät: hetkutellaan kehoa, ollaan tyrkyllä, tuijotellaan ja teeskennellään. Jos musiikki loppuisi ja tavalliset valot pantaisiin päälle, ihmiset olisi aika noloja. Ihmeellistä käytöstä, mutta se oikeutetaan, koska ollaan diskossa ja humalassa.
Koulussa ryhmätyöt tuntuu ajanhukalta. Siinä ei opi mitään. Pystyn kyllä olemaan sosiaalinen, kun asia vaatii tai on muuten kivaa.
Niin no, vaikka on kuinka introvertti niin kyllä kai teidänkin tulee sopeutua tiettyhin asiohin elämässä.
Ajatelkaa, miten paljon muiden todella sairaiden pitää sopeutua tavallisten ihmisten maailmaan ja elää siinä vähemmistönä.
Ei tarvitse kuin katsoa pyörätuolilla kulkevia, miten vaikeaksi heidän elämänsä on tehty.
Ei ole luiskia suojatielle, ei luiskia kaikkiin liikkeeisiin, ei edes julkisen palvelun asiointipisteisiin.
Mikä hankaluus on heillä on mennä kahviloihin, konsertteihin, teattereihin jne. Yksin jo kuljettamiseen tarvitaan erikoistaksi tai iso auto johon pyörätuoli mahtuu.
Maailma on ns, standardi-ihmisten maailma, kaikki vähemmistöt ovat aina sivussa.
Mielestäni introvertit valittavat aivan liikaa tyhjästä, ajattelematta ollenkaan miten muut vähemmistöt kokevat ja elävät sen maailman, jossa tuntevat olevansa erilaisia kuin muut.
Miksi olette niin itsekkäitä ja valitatte niin paljon.
Oma sopeutuminen tilanteeseensa auttaa tosi paljon.
Mä oon sosiaalinen introvertti. Tykkään olla porukassakin ja hölöttää, mut sit vastapainoksi tarttisin tosi paljon ihan yksinoloaikaa. Tarttisin, mutta en saa, koska lapset. Ja riittää, että noita sosiaalisia porukassa olemisia (opiskelu) on joku 2-3 kertaa viikossa. Enempi alkaa väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, vaikka on kuinka introvertti niin kyllä kai teidänkin tulee sopeutua tiettyhin asiohin elämässä.
Ajatelkaa, miten paljon muiden todella sairaiden pitää sopeutua tavallisten ihmisten maailmaan ja elää siinä vähemmistönä.
Ei tarvitse kuin katsoa pyörätuolilla kulkevia, miten vaikeaksi heidän elämänsä on tehty.
Ei ole luiskia suojatielle, ei luiskia kaikkiin liikkeeisiin, ei edes julkisen palvelun asiointipisteisiin.
Mikä hankaluus on heillä on mennä kahviloihin, konsertteihin, teattereihin jne. Yksin jo kuljettamiseen tarvitaan erikoistaksi tai iso auto johon pyörätuoli mahtuu.
Maailma on ns, standardi-ihmisten maailma, kaikki vähemmistöt ovat aina sivussa.
Mielestäni introvertit valittavat aivan liikaa tyhjästä, ajattelematta ollenkaan miten muut vähemmistöt kokevat ja elävät sen maailman, jossa tuntevat olevansa erilaisia kuin muut.
Miksi olette niin itsekkäitä ja valitatte niin paljon.
Oma sopeutuminen tilanteeseensa auttaa tosi paljon.
Enpä ole koskaan ajatellut olevani itsekäs introverttiyteni takia, enkä valita.
T: 6 (Empaattinen, sosiaalinen introvertti)
Vierailija kirjoitti:
Niin no, vaikka on kuinka introvertti niin kyllä kai teidänkin tulee sopeutua tiettyhin asiohin elämässä.
Ajatelkaa, miten paljon muiden todella sairaiden pitää sopeutua tavallisten ihmisten maailmaan ja elää siinä vähemmistönä.
Ei tarvitse kuin katsoa pyörätuolilla kulkevia, miten vaikeaksi heidän elämänsä on tehty.
Ei ole luiskia suojatielle, ei luiskia kaikkiin liikkeeisiin, ei edes julkisen palvelun asiointipisteisiin.
Mikä hankaluus on heillä on mennä kahviloihin, konsertteihin, teattereihin jne. Yksin jo kuljettamiseen tarvitaan erikoistaksi tai iso auto johon pyörätuoli mahtuu.
Maailma on ns, standardi-ihmisten maailma, kaikki vähemmistöt ovat aina sivussa.
Mielestäni introvertit valittavat aivan liikaa tyhjästä, ajattelematta ollenkaan miten muut vähemmistöt kokevat ja elävät sen maailman, jossa tuntevat olevansa erilaisia kuin muut.
Miksi olette niin itsekkäitä ja valitatte niin paljon.
Oma sopeutuminen tilanteeseensa auttaa tosi paljon.
Ei vaan olette itse itsekkäitä koska ette halua pitää erilaisuutta rikkautena (mitä ilman maailma ei olisi päässyt eteenpäin ja ihmiskunta kehittynyt)
kaltaisesi negatiivinen ajattelumalli hidastaa kehitystä, tulikohan mieleen? Introverteilla on kykyjä tehdä asioista mitä sosiaalisilla ihmisillä ei ole, esim yksin työskentelyyn, kyky syvempään mietiskely taitoon joka helpottaa suurempien ongelmien ratkomisessa jota ei hetkessä hoideta, rauhallisuutta. Nimenomaan koska me introvertit osataan kunnioittaa muita sen takia että tiedämme miltä tuntuu kun ekstrovertit ja sosiaaliset kälättäjät jatkuvasti yrittävät muuttaa meitä ja pakottaa oman tahdon alle. Me olemme se empaattisempi ja muut huomioon ottavaisempi ryhmä. Ei siis mikään ihme että jotkut introvertit kyynistyvät ja rupevat vielä epäsosiaalisemmiksi mörrimöykyiksi koska kaltaisesi tulee ja ulisee. Me myös osaamme arvostaa yksin oloa eikä jatkuvasti hengitä muiden ihmisten niskaan takertuvaisuudella kuten monet ekstrovertit ja ambivertit saattavat tehdä. Meille riittää muutamat sosiaaliset kontaktit, oikeestaan emme vaadi paljon mitään muuta kuin yksin oloa, miksi se ahdistaa sua noin paljon?
Miks tykkäätte lokeroida itsenne noin, silloin rajoitatte elämässä omia mahdollisuuksia. Ajattele, että en ole oikein tottunut olemaan muiden seurassa, mutta totun ja opin kun saan kokemusta. Voi olla, ettet pidä joidenkin ihmisten seurasta, mutta voit löytää myös sellaisia ihmisiä, kenen seurassa viihdyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, vaikka on kuinka introvertti niin kyllä kai teidänkin tulee sopeutua tiettyhin asiohin elämässä.
Ajatelkaa, miten paljon muiden todella sairaiden pitää sopeutua tavallisten ihmisten maailmaan ja elää siinä vähemmistönä.
Ei tarvitse kuin katsoa pyörätuolilla kulkevia, miten vaikeaksi heidän elämänsä on tehty.
Ei ole luiskia suojatielle, ei luiskia kaikkiin liikkeeisiin, ei edes julkisen palvelun asiointipisteisiin.
Mikä hankaluus on heillä on mennä kahviloihin, konsertteihin, teattereihin jne. Yksin jo kuljettamiseen tarvitaan erikoistaksi tai iso auto johon pyörätuoli mahtuu.
Maailma on ns, standardi-ihmisten maailma, kaikki vähemmistöt ovat aina sivussa.
Mielestäni introvertit valittavat aivan liikaa tyhjästä, ajattelematta ollenkaan miten muut vähemmistöt kokevat ja elävät sen maailman, jossa tuntevat olevansa erilaisia kuin muut.
Miksi olette niin itsekkäitä ja valitatte niin paljon.
Oma sopeutuminen tilanteeseensa auttaa tosi paljon.
Ei vaan olette itse itsekkäitä koska ette halua pitää erilaisuutta rikkautena (mitä ilman maailma ei olisi päässyt eteenpäin ja ihmiskunta kehittynyt)
kaltaisesi negatiivinen ajattelumalli hidastaa kehitystä, tulikohan mieleen? Introverteilla on kykyjä tehdä asioista mitä sosiaalisilla ihmisillä ei ole, esim yksin työskentelyyn, kyky syvempään mietiskely taitoon joka helpottaa suurempien ongelmien ratkomisessa jota ei hetkessä hoideta, rauhallisuutta. Nimenomaan koska me introvertit osataan kunnioittaa muita sen takia että tiedämme miltä tuntuu kun ekstrovertit ja sosiaaliset kälättäjät jatkuvasti yrittävät muuttaa meitä ja pakottaa oman tahdon alle. Me olemme se empaattisempi ja muut huomioon ottavaisempi ryhmä. Ei siis mikään ihme että jotkut introvertit kyynistyvät ja rupevat vielä epäsosiaalisemmiksi mörrimöykyiksi koska kaltaisesi tulee ja ulisee. Me myös osaamme arvostaa yksin oloa eikä jatkuvasti hengitä muiden ihmisten niskaan takertuvaisuudella kuten monet ekstrovertit ja ambivertit saattavat tehdä. Meille riittää muutamat sosiaaliset kontaktit, oikeestaan emme vaadi paljon mitään muuta kuin yksin oloa, miksi se ahdistaa sua noin paljon?
Oot ainakin kova lokeroidaan ihmisiä ja väittämään että muut olisivat toisia parempia. Ehkä sua enemmän kuvaa alemmuudentunne. Ei se tarkoita, että ei osaisi keskittyä, jos on sosiaalinen.
Tulee. Tuntuu että happikin loppuu. Äärimmäistä introverttiutta vissiin vaan. Ulkotiloissa ei tule niin kauhee olo.