Lue keskustelun säännöt.
N.10-vuotiaiden vanhemmat, etenkin tyttöjen!
17.01.2021 |
Haluaisin kysyä, että mitä teidän n.10-vuotiaat tytöt tekevät vapaa-ajallaan? Onko paljon kavereita? Ulkoilevatko säännöllisesti kavereiden kanssa tai edes joskus? Harrastavatko jotain?
Pitääkö olla huolissaan, kun 10-vuotiaalla tytöllämme on aika harvoin kavereita kylässä tai käy itse kavereillaan? Yhteyttä pidetään kyllä säännöllisesti pitkillä WhatsApp-puheluilla tai jonkun tietokonepeliin kautta, jossa keskustellaan samalla.
Ulos löytyy äärimmäisen harvoin seuraa, tyttö ulkoilee koulun ulkopuolella lähinnä minun kanssa tai miesystäväni lapsen kanssa.
Tyttö ei ole syrjitty ja esim. koulussa välitunnilla jne. on aina seuraa ja mukana porukassa. Tyttö on rauhallinen ja sopuisa, kilttikin.
Onko tämä siis nykypäivää, ettei kavereita enää nähdä tai heidän kanssaan olla säännöllisesti? Ei ulkoilla eikä tehdä mitään muutakaan yhdessä kuin harvoin? On niin hankala käsittää, kun saman ikäisenä on itse viettänyt kaiken mahdollisen ajan ulkona ja kavereiden kanssa. Myös 6-ja 8 vuotta vanhemmat veljensä olivat tuon ikäisenä kavereiden kanssa paljon, samoin ulkona. Onko tyttöjen elämä vaan niin erilaista nykyään vai onko tämä vaan niin poikkeuksellista, miltä se tuntuukin?
Kommentit (14)
Ulkoilee kavereiden kanssa (luistelua, keppihevostelua tms) aika usein mutta myös nuo wa-videopuhelut on yleistynyt nyt korona-aikana. Saattaa useita tuntia esim. askarrella tai piirtää ja samalla juttelee kaverille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö 10v on joka päivä tuntitolkulla ulkona piha-ja koulukavereiden kanssa. Ihan samoja leikkejä ja pelejä kuin itsellä oli 80-luvulla. Asuinalue ihana, turvallinen ja luonnonläheinen. Puhelinta katsoo ehkä vartin päivässä.
Joka päivä kaverin kanssa.
Viihtyvät sisällä mutta kyllä ulkonakin ovat paljon.
Lähes joka viikonloppu yökylässä joko niin että kaveri meillä tai tyttö kaverillaan.
Puhelimessa puhuvat ja kirjoittelevat paljon myös.
Kavereiden kanssa leikitään petseillä, nukeilla, piirretään/askarrellaan, ollaan puhelimilla, tehdään tanssivideoita ja ulkona sitten tekevät kaikennäköistä.
Tyttö 10-vuotias.
Onpa mukava kuulla, että vielä löytyy ns. "vanhan ajan kunnon kaveruussuhteita". Leikitään, ollaan ja ulkoillaan yhdessä. Mekin asutaan mukavalla asuinalueella, jossa on turvallista olla ja luonto lähellä. Lapsia ajateltu hyvin ja useampi puisto ym. mahdollisuuksia on. Harmittaa, ettei vaan kavereita ja seuraa näihin löydy kuin harvoin.
Vielä haluaisin kuulla samanikäisten lasten vanhempien kokemuksia ja näkökulmaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 10 ja 11 vuotiaat tytöt. Jonkin verran käyvät kavereilla ja ulkoilevat kavereiden kanssa. Myös kaverit kyläilee meillä, mutta enimmäkseen aikaa vietetään ja yhteyttä pidetään videopuheluilla. Tämä vielä lisääntynyt koronan myötä, kun harrastukset rajoittunut ja kontakteja vähennetty.
10-vuotias tyttö ulkoilee kavereiden tai pikkuveljien rai vanhempien kanssa jonkun verran, mutta paljon vähemmän kuin veljensä, jotka 7 ja 8v.
Ulkoilua nyt tulee luistelusta paljon, kun harrastaa sitä ja nyt harrastukset valitettavasti kiinni, niin käy ulkojäällä itse harjoittelemassa. Sellaista kavereiden kanssa ulkoilua on kuitenkin harvemmin ja mielellään jumiutuisi puhelimen ääreen. Tuntuu, että pojat ulkoilee muutenkin selvästi enemmän kavereiden kanssa, tyttöjen leikit sitten enemmän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On selvästi siirtynyt enemmän virtuaaliseksi tuo kanssakäyminen. Ulkoilun määrä romahti vanhemmalla tyttärellä n. 12-vuotiaana, nuoremmalla jo 10-vuotiaana.
Ei ole pelkästään "nykyaika" kysymys vaan voi olla myös ihan luonteessa se asia.
Esimerkiksi itse olin tuolloin jo omissa oloissani viihtyvää sorttia. Olen introvertti luonne, joka näkyi minussa jo lapsena. Koulussa minulla oli kavereita, mutta esimerkiksi harrastuksiin en halunnut mennä, vaikka vanhemmat kaikkea yritti, koulun jälkeen halusin olla omissa oloissani enkä juossut pitkin maita ja mantuja kavereiden kanssa. Huomioithan, että introvertti ei tarkoita samaa kuin ujo. Ihminen voi olla intovertti olematta ujo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiseni on tuollainen ollut aina. Totesi aina vain, että "koska tykkää olla yksin" ja ihan täyspäinen aikuinen tuosta kasvoi. Ja viihtyy edelleenkin paljon itsekseen kuulemma.
Tässä nyt on oikeastaan kaksi erillistä kysymystä. Kaveriporukalle voi syntyä omat sosiaaliset normistot, joiden mukaan ne toimivat. Joillakin yhteyden pito on voinut siirtyä enemmän someen tai pelimaailmaan kuin reaalimaailmaan.
Oma tyttäreni on kavereiden kanssa lähinnä koulupäivinä (siis myös koulun jälkeen) ja näkee harvakseltaan loma-aikoina. Eivät juuri ulkoile (mutta se ei johdu tästä ajasta, vaan ihan luonteenlaadusta) vaan enemmän pelaavat seurapeleja, askartelevat, leipovat ja mitä nyt tekevätkään.
Toinen kysymys taas on ulkoilu. Sehän nyt lähtee jokatapuksessa enemmän kasvtuksesta ja perheestä - toki kaverit voivat olla merkittävässä roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin on satisfyer kymmenvuotiaalla neidillä kovassa käytössä 😊
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt on oikeastaan kaksi erillistä kysymystä. Kaveriporukalle voi syntyä omat sosiaaliset normistot, joiden mukaan ne toimivat. Joillakin yhteyden pito on voinut siirtyä enemmän someen tai pelimaailmaan kuin reaalimaailmaan.
Oma tyttäreni on kavereiden kanssa lähinnä koulupäivinä (siis myös koulun jälkeen) ja näkee harvakseltaan loma-aikoina. Eivät juuri ulkoile (mutta se ei johdu tästä ajasta, vaan ihan luonteenlaadusta) vaan enemmän pelaavat seurapeleja, askartelevat, leipovat ja mitä nyt tekevätkään.
Toinen kysymys taas on ulkoilu. Sehän nyt lähtee jokatapuksessa enemmän kasvtuksesta ja perheestä - toki kaverit voivat olla merkittävässä roolissa.
Näin voi olla. Me ulkoillaan kyllä ihan säännöllisesti tyttären kanssa, nyt talvella luistellaan ja liikutaan luonnossa merenjäällä jne. retkeillen. Omaan lapsuuteeni kuului selkeästi kavereiden kanssa ulkona touhuaminen ja silloin meitä kokoontui usein paljonkin samoihin porukoihin, saatiin joukkueet peleihin jne. Myös poikamme ovat tosiaan liikkuneet huomattavasti enemmän kavereidensa kanssa ulkona ja muutenkin yhdessä. Siinä oppii mielestäni samalla hyvin yhdessä olemisen ja tekemisen tatoja. Siksikin tavallaan harmittaa myös lasten maailman sähköistyminen ja normaalin kanssakäymisen väheneminen, vaikka kai se on "tätä aikaa".
Up