Mahtoiko tulla tehtyä virhe??

tuo änkyttäminen on aika yleistä juuri tuon ikäisillä lapsilla. Omalla esikoisellakin oli tuossa vaiheessa pieni kausi erittäin vaikeaa änkytystä, eikä hänellä ollut ollut tuttia yli vuoteen.... En siis usko, että änkytys johtuu mitenkään tutista vieroittamisesta. Änkytys on usein vain lyhyt vaihe, luonnollinen ja itsestään ohimenevä. Tutista vieroitus voikin olla sitten isompi operaatio. Tai sitten ei.

Tuo pullohomma onkin sitten sellainen mitä kannattaisi miettiä. 2,5-vuotias tarvitsee jo monipuolista ravintoa ja öiset vellipullot eivät sitä ole. Mitä jos alkaisitte laimentamaan velliä vedellä pikkuhiljaa?

Meidän poika änkytti myös samassa iässä, kesti pari kuukautta ja meni ohi. Lienee siis normaali vaihe ihmisen kehityksessä.

suhteen ollut kerrasta poikki -linjalla. Jos antaa tutin takaisin, niin varmaan saa käydä kahta kovemman taistelun seuraavalla kerralla. Tuon ikäinenhän hyvin ymmärtää, kun hänelle selittää esim. että on jo niin iso, ettei tutteja tarvi ja ne viedään vaikka oravavauvoille metsään ja sitten saa esim. lelun tai vastaavan palkinnoksi. Jos tutin perään kyselee, niin sitten voi aina kerrata tarinan. Ja onhan niitä keinoja vaikka mitä. Esim. jos on saman ikäisiä kavereita, niin kertoo että se ja se ei enää käytä tuttia, ne on vauvojen juttuja.



Ei kait tuon ikäinen kuitenkaan " ota" vellipulloa, vaan hänelle annetaan. Ja jos annetaan, niin tottakai sitä ollaan vailla. Palvelu pelaa. :) Jos vellipullon kanssa nukahtaa ja yöllä herää, niin tarvii taas vellipullon nukahtamiseen jne. Olisin varmaan tässäkin suhteessa niin " raaka" , että selittäisin hyvissä ajoin päivän mittaan, että noin iso lapsi ei velliä tarvitse, kun illalla iltapalat on syöty ja yöllä on tapana nukkua, isä ja äitikään ei yöllä syö mitään jne. Illalla vaikka hörppäyttäisin vettä mukista ja selittäisin, että iltapalat on syöty ja masu täynnä, nyt hörpätään vielä vettä ja sitten on hyvä nukkua.



Oma, kohta 3v heräili 2,5v ikäisenä usein yöllä ja hän nukahti, kun kävi vaan peiton nakkaan päälle. Alkoi väsyttää yöllinen kävely kahden huoneen väliä, kunnes kerran sanoin, että jos yöllä herää niin voi aivan hyvin itse laittaa peiton päälle, ottaa unikaverin kainaloon, laittaa silmät kiinni ja jatkaa unia. Sen jälkeen äitiä tai isää vaatineet yöheräilyt väheni aika minimiin.



Mutta ap:n tapausta ja lapsen luonnetta sen kummemmin tuntematta toivotan kaikkea hyvää ja jospa pääsisitte eroon sekä tutista että pullosta. Onhan se yöllinen vellinjuonti hampaillekin vaarallista. Ja alku on varmaan aina hankalaa, tsemppiä. :)

hyviä pointteja. Lilyn tytön tarinan änkyttämisestä muistankin aikaisemmin aloittamastani ketjusta. Juu, epäilen, että meidän tuttijutusta tulee vielä iso taistelu. Meillä kyllä on vain yksi " kaveri" , joka on tutista luopunut, muilla unitutti vielä käytössä. Itseä alkoi lähinnä eniten kiusata tuo lapsen ärtyneisyys, jumalaton vilkkaus, keskittymiskyvyn puute, nukkumisvaikeudet. Jos kaikki nämä lievenevät tutin takaisinannon myötä (vain nukkumisajaksi) mielestäni se on pelkästään positiivista. Vellistä yritän luopua, että syöminen painottuisi tuohon päiväaikaan.

En kylläkään väitä mielipiteitäni sitten ainoiksi oikeiksi, mutta..



Jos poika syö tuttia vaan nukkumistilanteessa, niin anna syödä. Vellipullo on pahempi juuri siksi ettei päivällä ruoka maita ja yösyönti tuon ikäiselle ei ole enää luonnollista.



Ja mitäs se tutti sitten loppuen lopuksi haittaa, jos sitä syödään vaan, kun nukutaan?

OK, tiedän hammashoitajien saarnat, mutta itsellä on tyttö joka ei eläissään oo tuttia/pulloa suuhun laittanut ja nyt silti alkaa oikomishoito. Ja poika taas on syönyt molempia ja hampaat on niin nätissä rivissä ettei paremmin vois olla!!



Mutta jos mun pitäis valita, niin ennemmin tutti kuin pullo useasti yön aikana.

lastenlääkäri sano ettei tutista saisi vierottaa, kun pikkusisko/veli on pieni ja syö tuttia. En muista vauvanne ikää, mutta kuitenkin. Eli jos on tuore tulokas talossa niin ei sillon tuttia pois vanhemmalta. Tämä oli lastenlääkärin ohje.

Esikoinen nyt 2v2kk ja tutista luovuttiin noin viikko sitten. Nyt on kaksi yötä mennyt ilman tutin perään kyselemistä. Ei hirveästi muutenkaan tutin perään itkenyt, mutta jankutti siitä kyllä.



Virhe? Meille on tulossa vauva perheeseen tämän kuun puolella. Vauvalla varmaan sitten on tutti, jos vaan huolii. Esikoinen kyllä puhuu itse, että vauvoilla on tutit ja hän ei enää tarvitse. Saa sitten nähdä miten käy, kun joutuu konkreettisesti kohtaamaan tilanteen. Tuttia ei kyllä enää anneta takaisin, vaikka kuinka vaikeaa tulisi. Minulla on itsellä ollut tosi vaikeat ja pitkät oikomahoidot ihan rakenteellisista syistä, ei siis tutin syönnistä johtuen. Oli kurjaa joutua pitämään rautoja ja ties mitä härveleitä suussa monta vuotta putkeen. Hammashuollon ammattilaisena äitini on jo nyt sanonut, että voi olla mahdollista, että tyttö on vähän perinyt minun pieniä leukoja ja ahtautta suussa. En viitsisi enää tutilla pahentaa tilannetta.



ÄNKYTTÄMISESTÄ: Meillä änkytetään aika paljon. Taitaa änkytys olla lisääntynyt tutista luopumisen jälkeen. En olisi kyllä osannut yhdistää, jos en olisi lukenut tätä ketjua. Me asutaan ulkomailla, joten tytöllä on kaksi kieltä opittavana. Suomea puhuu pitkiä lauseita ja juttua tulee koko ajan. Itse olen tulkinnut tilanteen niin, että suu ei pysy ajatuksissa mukana. On niin kiire kertoa ja selittää, ettei millään meinaa onnistua, kun ikää on kuitenkin vasta 2 vuotta.



Onnea ap:lle tilanteen kanssa. Aina ei voi tietää mikä on paras ratkaisu missäkin tilanteessa. Jälkiviisas on helppo olla. Jos neuvoa menee kysymään saa niin monta eri vastausta, ettei välttämättä tule sen viisaammaksi. Moni ratkaisu voi olla oikea, kun vaan pelaa tilanteen loppuun valitsemillaan säännöillä.



Terveisin Velho78

Otin tutin kerrasta pois. Oli kova kerjäämään tuttia päivälläkin aina kun vähän joku asia itketti tai väsytti. Öisin heräsi etsimään tuttia ja ajattelin, että nyt ennenkä toinen syksyllä tulee ( tyttö reilu 2v). No...kävipä niin, että koko ajan heräili, näki painajaisia ja heräsi huutamaan. ei suostunut meidän välistä siirtymään omaan sänkyyn vaan nostettaessa heräsi taas huutamaan paniikissa peläten ja jouduin nukkua toisessa huoneessa, koska en mahtunut sänkyyn, hän kun valtaa sängyn nukkuessaan ja olen herkempi heräämään kuin mieheni. tyttö oli sen oloinen, että elämältä on turva viety pois. ei kyllä kerjännyt enää tuttia. Taistelin tämän kanssa reilu kaksi viikkoa. Koin syyllisyyttä tutin käytöstä ennemmin, koska sanottiin, että " hampaat menee" jne...kaverini sanoi, että heillä toisella tenavalla hampaiden kans ongelmia, vaikkei ikänänsä ole syöny tuttia ja toisella ei mitään , vaikka on syöny vanhaksi. Niinpä tein sen päätöksen, että annoin yötutin takasi. Ja vautsi, mikä rauha laskeutu taloon. meni omaan sänkyyn ja nukku yön hyvin. Mutta tästä positiivista oli, että päivällä ei enää kerjää enkä myöskään anna, jos joskus on sattunut sen näkemään laatikossa. olen vain sanonut, että sitten yöksi saat. Minä kehitin silloin heti tarinan, että hiiri vei lapsilleen. No ei ainakaan meidän neiti sitä hyväksynyt. aluksi sanoi " joo" ja hetken päästä, että haetaan autolla pois. tuhma hiiri! ja alkoi vollottaa. Joten minä koin, että en jaksa turhasta nyt ressata tässä vaiheessa, kun isolla mahallakin olen, kun kerran se noin traumaattisesti vaikutti. kuulin, myös kaverilta, että hänen hammaslääkärinsä oli sanonut, että 3 v on raja. jos yötutti vain on, ei vielä vaikuta hampaisiin. Pullosta sanoisin kyllä, että se kannattaisi jättää pois. meillä neiti pureskeli rikki tutin siitä vuoden iässä ja sillon näytin rikkinäistä pulloa ja sanoin, että äiti ei osta uutta. Jäi muutamassa yössä pois. sillon se kai olisi pitänyt tuttikin jättää jo pois. tietääpä seuraavalla sitte!

Totta, ettei pelkkä yötutti hampaita pilaa. Meillä tyttö söi tuttia viimeiset 3 kk:tta vain öisin, mutta pyyteli sitä usein päivän mittaan, jos joku asia harmitti.



Meillä harmillista oli se, ettei tutti tippunut suusta nukahtamisen jälkeen, vaan tyttö tiiviisti imutti sitä lähes koko yön.



Velho78 taas

jonkun aikaa, heti ei uudestaan voi tuttia pois ottaa vaikka kaduttaisi. Se olisi epäreilua lapselle. Joten antakaa pojan nyt syödä tuttinsa rauhassa ja rajoittakaa syönti kuitenkin selkeästi unihetkiin. Ehkä sit vuoden sisään jo vaikka itse antaa tuttinsa pois vaikka tonttuvauvoille...

Mutta tuo vellipullo kyllä kannattaisi saada pois, sillä hampaat siinä menee kun yöt velliä lipittää.. naapurustossa oli tapaus, jossa lapsi joi velliä yöt pitkät pari vuotta ja seurauksena reikä lähes joka hampaassa!

Tsemppiä, ei tämä elämä lasten kanssa aina mene ' oppaiden mukaisesti' tutitta ja pullotta tietyn ikäisenä, lapset on yksilöitä hekin ;-)).

Meillä aikoinaan jätettiin nuoremmalla kerrasta poikki tutti pois just ennenkuin täytti 2v. Tosin eipä ollut vauvaa silloin tulossa. Hoitopaikassa oli kyllä tuttisuita.

Voiskohan vanhemmalle keksiä jonkun " isojen lasten jutun" , josta lapsi olisi ylpeä? Sellainen esine, jota " vauvat ei voi käyttää" .

Itse laitoin kaikki tutit pois, otin lapsen syliin ja kerroin että tutteja ei enää ole (en tainnut käyttää mitään ihmetarinaa). Tyttöä alkoi tietenkin itkettää, mutta parhaani mukaan yritin rauhallisen johdonmukaisesti lohduttaa luopumisen hetkellä ja keksiä toivoa tulevaan (ainakin tunti, ehkä parikin kykittiin keittiön lattialla, isosisko siinä ihmetteli). Tietenkin pystyin myös käyttämään esimerkkinä, ettei reilu vuoden vanhempi siskokaan enää käyttänyt tuttia. Oikeastaan yhtenä iltana vain itki tuttia ja yöksi otin viereen nukkumaan. Seuraavan muutaman päivän aikana hän muutaman kerran haikeamielisesti itsekseen puheli ja käsitteli asiaa. Kait se olennaisinta, kuten muissakin tärkeissä asioissa on itse pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena. (mutta vaikeaahan se usein on ottaa tunteenpurkauksia tyynesti vastaan). Halusin " ajoissa" ottaa tutin pois, koska arvelin että mitä kauemman aikaa tässä menee sitä vaikeammaksi myös. Turhaan etukäteen sitäkin stressas. Täytyyhän lastenkin pettymyksiä oppia käsittelemään turvallisessa ympäristössä. Itse pyrin ajoittamaan muutoksen sopivaan tilanteeseen. (Ei tenttiä edeltävään päivään, opiskelija kun olen.)

Mielenkiintoinen pointti tuo ettei saisi tutista vierottaa jos on/on tulossa vauva. Mutta mitäs sitten jos saa lapsia melko pienellä ikäerolla useita. Tarkoitan siis että pitääkö sitten kaikilta ottaa tutti pois kun nuorin on tarpeeksi vanha vai onko tuossa ideana että kun vauva ei ole enää ihan " uusi" niin voi vanhemman vieroittaa?



Kaikenlaisia asioita sitä tuleekin mietittyä (sillä ei tämä ole meillä vielä edes ajankohtaista=)



Tipy

Ja unohtui mainita, että meilläkin tytöllä oli 2 ja 3 ikävuoden välillä muutama änkyttämiskausi. Ne usein liittyivät muutostilanteisiin. Voihan sillä jotain yhteyttä olla. Kohta neiti täyttää 4 eikä änkyttämistä ole pitkään aikaan enää ollut.

kiitos vastanneille. Kivoja mielipiteitä, laidasta laitaan. Me olemme nyt sitten päättäneet miehen kanssa, että tutti on sitten yötutti. Säilytetään äidin kaapissa, nukkumaan mentäessä jos kysyy, annetaan. Poika on ollut tänään lauhkea kuin lammas. Puhe on sujunut, nauranut paljon, opetellut pissaamaan pottaan, ollut tosi ylpeä kun sai olla pelkissä kalsareissa ja sanoa, kun pitää mennä potalle. Minusta, jos siis tämä auvoisuus jatkuu, teimme oikean ratkaisun. En ala lapsen puheentuottamisen kanssa leikkimään. Karmea kuulla, kun oma lapsi jankkaa jotain sanaa noin kaksikymmentä kertaa, ei saa silti sanaa ulos, katsoo äitiin ja sanoo " minun on vaikea puhua" . Jos nyt tämä yötutti auttaisi ja saisimme puhekoneemme takaisin... ja vellishow öisin loppuisi...



Öitä.

Mä en tiedä miten toimii tuo lastenlääkärin teoria jos tulee usein pienellä ikäerolla lapsia..Mutta uskon hänen tarkoittaneen juuri sitä, että tutista voi sitten luopua, kun vauva ei enää niin tuore ts. arki on taas lähtenyt rullaamaan.

Tiedän perheen missä kävi niin että, lapsi joutui luopumaan tutista, samoihin aikoihin kun sisarus synty. Lapsi alkoi sitten syömään KAIKKIA paidan hihoja/helmoja. Tuppujen peukkuja ja muuta vastaavaa. Tässä tilanteessa lääkäri oli käskenyt antaa tutin takas.





Tsemppiä kaikille jotka asian kanssa painii!