Ennen lapset katseli innostuneena autosta ulos

Niin se maailma muuttuu eikä parempaan suuntaan.

Näin se menee.

Ja pelattiin Laiva on lastattu -peliä koko perheen kesken autoillessa.

Niinpä. Sitä ennen kuukauden kohokohta oli kun pääsi kärryllä kirkolle.

Mitenkähän vaikuttaa ihmisten näköön pitkällä tähtäimellä tuo että koko ajan tiirataan lähelle.

No mitäpä mielenkiintoista sieltä autosta voisi nähdä? Koulumatkalla samat paikat kuin aina, pidemmillä matkoilla mettää, peltoo, ABC, kuppanen kylä... Kännykästä näkee koko maailman, ihan mitä haluaa. En ihmettele yhtään tätä muutosta.

M46

Mun lapsuudessa 70-luvulla matka mummolaan (alle tunti) oli puuduttavan tylsä. Pelkkää peltoa ja vesakkoa. Mulla oli iso pino Aku Ankkoja joita luin tiiviisti koko matkan.

Juu ei katseltu innostuneena vaan aivan saakelin tylsistyneenä kun ei mitään tekemistä ollut pitkillä automatkoilla.

Milloin ollaan perillä, onko vielä pitkä matka, joko ollaan perillä taisi olla suurin keskustelunaihe.

Sit kun vanhemmat hermostuivat siihen kitinään ja ärähtivät kunnolla niin oltiinkin loppumatka hiljaa.

Oi niitä ihania aikoja.

Kerran katselin yhtä alakoululaista koulumatkalla, siitä ei oikein tiennyt että ajaako se sillä pyörällä vai kävelee mutta naama oli koko ajan kiinni älykännykässä, liikenteen seurannasta ei ollut mitään tietoa.

Yläkoulun opena voin allekirjoittaa tämän: koulussakin välkillä oppilaat istuvat penkeillä kuin kanat orrella vierekkäin pelaamassa. Toki siinä kommunikoidaan samalla, mutta sivusuunnassa. Katseet jää pois, millä tulee olemaan iso vaikutus kulttuuriimme.  Luontevat kasvokkain-kohtaamiset vieraiden ihmisten kanssa muuttuvat haastavammiksi, ja esim. asiakaspalvelutilanteet karummiksi.', kun ei osata "juttelua" vieraan kanssa.

Myös kiinnostus fyysiseen ulkomaailmaan on tosiaan vähentynyt, kuten kiinnostus maisemiin tai luontoon.

Olemme antaneet nuorten käsiin erittäin koukuttavan tekonologian, joka riistää heiltä nuoruuden vapauden (ovat jatkuvien massiivisten somen asettamien ulkonäkövaatimusten painamia), orjuuttaa heidät peliyhtiöiden rakentamia koukuttavia pelejä veivaamaan, puhumattakaan pornosta, jonka seuraaminen näkyy jo 13-vuotiaiden puhetavasta.

Aiempia sukupolvia neuvottiin monissa hyvissä asioissa: puhumaan totta, ottamaan muut huomioon, tekemään työtä. Tätä sukupolvea neuvotaan treenaamaan tapapuolta, että se näyttäisi mahdollisimman hyvältä. Somen antamat "kasvattajat" eivät ole korkeasti eettisiä mutta he ovat syrjäyttäneet vanhemmat ja meidät opettajat aika totaalisesti. Media kaappasi meidän lapset, sanoi yksi kollega osuvasti. Emmekö  voi mitään tehdä, koska digitaalisessa kultturissa liikkuu valtavat rahat, ja esimerkiksi pornoteollisuuden täytyy päästä hankkimaan tulevia asiakkaitaan alaikäisten piiristä.

t. Yläkoulun ope

Aiheeseen sopiva

Meillä matka mummolaan vei nelisen tuntia, mutta senkin me kolme takapenkkiläistä selvisimme muun muassa pelaamalla ja keksimällä sanapelejä ja muita leikkejä. Osasimme riidelläkin, mutta sellaista isä ja äiti eivät jaksaneet kuunnella alkua pitemmälle. Sitten taas jatkettiin leikkimistä ja pienin nukahti ennen pitkää. En oikein tajua, miten lapsista voi kasvattaa sellaisia, etteivät ne osaa käyttäytyä edes vanhempiensa seurassa pienessä, suljetussa tilassa, jossa maisema vaihtuu koko ajan ja määränpäässäkin on jotain odottamista.

Me pelattiin autobingoa.

Siinä tehtiin bingoruudukko asioista joita yleensä näkee autonikkunasta pitkillä matkoilla, tai voi nähdä: fillari, koira, lehmä, järvi, viiri, pyykkejä narulla, traktori...