Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teet toisin oman lapsesi kanssa kuin äitisi teki sinun kanssasi?
03.08.2006 |
Aloitetaanpa nyt tällainen ketju. :)
Minä ainakin hellittelen, suukottelen, halaan ja kerron miten paljon rakastan. Tällaisia hetkiä ei ole oman äitini kanssa ollut, ainakaan niin vanhana että muistaisin!
Kommentit (24)
Muuten äitini on oikein ihana ja lämmin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opetan sanomaan oman mielipiteensä eikä alistua muiden poljettavasti.
Lapsi saa mennä opiskeleen mitä haluaa, mää en päässy puukässyyn koska se ei oo tyttöjen alaa.. :(
Enkä pakota istuun pöydässä kylmä lautanen edessä!!
Eli en lähtynyt lätkimään, kun lapsi oli 4 vuotias, kuten äitini teki. Enkä myöhemminkään aio jättää lastani.
Yritän olla lasteni tukena läpi elämän.
Vierailija:
En lähde lätkimään kun hän on 4-vuotias.
.
On valokuvia minusta joista on leikattu kaiken maailman liehiä pois..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä en hemmottele niin paljon kuin äiti minua ;D
Mulla on ihan huippu äiti, parempaa ei vois ollakaan :)
sen sijaan:
suukottelen, halailen, opetan yhteystyötä, neuvon, opastan.
Pidän rajat; mutta en väkivallalla
Opetan miten elämä antaa mahdollisimman paljon
Kuitenkin:
annan lapsen lentää omilla siivillään
tehdä mitä haluaa, en pakota siis harrastuksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on opettanut mut ja veljeni pelkäämään kaikkea koska on ollut ylihuolehtivainen. Nyt kun oma lapsi on taaperoiässä niin huomaan selvästi että jos esim. lapsi kiipeää johonkin niin äiti alkaa sanoa " voi voi voi, nyt se varmasti kohta putoaa, huiiiii" tai vastaavaa. Sellasella ylihuolestuneella äänellä. Niin että ei ihme, että on lapset oppineet pelkäämään kaikkea...
Sitä en tee.
En myöskään anna aina periksi. Jos panen säännön, sitä pitää noudattaa.
Muutoin äitini on tosi ihana äiti ja hyvä äiti, mutta liian lepsu ja ylihuolehtivainen.
Meidän lapset syövät aina keittiössä (poikkeuksia on jäätelö/sipsit). Ruoka ja ilta/aamupalat syödään siis aina pöydän ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yhden asian teen eri tavalla: sanon lapsilleni joka päivä, viimeistään illalla nukkumaan mentäessä, että rakastan heitä (maasta kuuhun ja takaisin, maailman loppuun saakka).
En muista oman äitini minulle kovinkaan usein sitä ääneen sanoneen, lieniikö jotenkin " estynyttä" ikäpolvea, 40-luvulla syntyneet?
Itse päätin jo teininä, että jos joskus lapsia saa, muistan sanoa useasti, kuinka paljon heitä rakastan. Aina riitojen jälkeenkin korostan sitä, kuinka paljon rakastan, vaikka olenkin välillä vihainen...
En kaivele Carillopulloja kaapista ja tee viinakauppaan mittavia (takakontti täynnä tyhjiä pulloja) pullonpalautusretkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä ryyppää lasten nähden, sammu ulos tai lattialle, haasta riitaa kännissä koko perheen kanssa...
Rakastan lapsiani sellaisina kuin he ovat ja myös kerron sen tarpeeksi usein. Hyväksyntä ei ole kiinni koulumenestyksestä tmv.
En ryve itsesäälissä ja omissa ongelmissani niin, etten näe lasteni ongelmia tai vähättele niitä.
nytkin, kun äiti käy, niin on heti sanomassa ' ei' , kun poika yrittää ottaa tavaroita, mennä johonkin. Kuuntelen ja arvostan lapsen mielipiteitä, sitten kun kasvaa ja alkaa puhua. Vielä nytkään oma äitini ei kuuntele minua, hyhkää vaan, keskeyttää puheeni. Keskustelen lapseni kanssa, viittaan edelliseen lauseeseen. Ostan nätit vaatteet lapselle ja myös sitä, mitä itse haluaa. Itse en koskaan saanut mitään kivaa, samat (ja siskon vanhat) vaatteet aina. Olen perillä maailman tapahtumista, nolottaa kun omat vanhemmat eivät tiedä mistään mitään. Ja ennen kaikkea: arvostan lastani sellaisena kuin hän on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten moni sanoo että oma äiti ei halinut, suukotellut eikä hellinyt. Tiedättekö miksi? Siihen aikaan eli joskus -60-70 -luvulla neuvoloissa neuvottiin niin. Äitini on niin pahoillaan siitä ettei kuulemma pitänyt meitä sylissä niin paljon kuin olisi halunnut (mun mielestä saatiin kyllä hellyyttä joskin tukkapöllyäkin joskus aiheesta) koska neuvolassa sanottiin että lapsia ei saa helliä liikaa. Nyt äiti syyttää itseään kaikesta mitä me veljien kanssa esim. sairastetaan että johtuu varmaan siitä ettei silloin saanut pitää sylissä ja silitellä. Varsinkin nuoret äidit niinkuin omani, olivat aika lailla neuvolan ohjeiden varassa eivätkä uskaltaneet luottaa omiin vaistoihinsa.
että ihan isääs olet tullut!
Itse en ole koskaan pitänyt isästäni sillä hän on alkoholisti ollut niin kauan kuin minä muistan. Tuntui pahalta että äiti sanoi minua isän kaltaiseksi, sillä en halunnut mitenkään olla sellainen josta en itse yhtään pitänyt.
Vien lapsen joka kesä jonnekin puuhamaahan ym. ja ostan mitä hän haluaa. Itse en päässyt ikinä mihinkään koska ei ollut mukamas rahaa. Äiti tilasi lehtiä, joita ei lukenut, osti monta askia röökiä kerralla ja pelasi rahapelejä ja muuta turhaa, mutta minä ja siskoni emme päässeet koskaan mihinkään.
Annan itse valita opiskelupaikkansa (=en pakota maailman turhanpäivisimpään paikkaan eli lukioon, en ole koskaan tarvinnut sitä tieto taitoa enkä papereita hakiessani töihin)
En utele ja utele ja utele hänen miesasioitaan. Nimen ja iän ja vanhemmat mutta mitä minulle kuuluu joka ikinen asia hänen poikaystävästään?
Muistan vieläkin kun olin 17 ja äitini kysyi minulta vihaisesti että Onko täällä pippelin kanssa pelattu?
Mielestäni järkyttävää ja tungettelevaa.
Muistan myös joka päivä halata ja suukottaa lastani ja kertoa että rakastan häntä!
Lisäksi haluaisin kannustaa heitä kokeilemaan kaikkea ja haluaisin että saisivat hyvän itsetunnon. Yritän kunnioittaa heitä. Omat vanhempani eivät mielestäni vieläkään kunnioita minua vaan kohtelevat kuin pientä lasta. Haluan että lapseni uskaltaisivat puhua minulle suoraan, eivätkä pelkäisi minua.
Lisäksi lapsuuteni oli yksinäinen. Haluan että lapsillani on usein seuraa muista lapsista ja että heillä on hauskaa!
en uhkaile, että isä sitten rankaisee kun tulee kotiin. Minä pidän auktoriteetin itselläni.
Samalla minä olen " väkivaltaisempi" , eli minä kyllä pidän niskasta kiinni, että lapsi pysyy nurkassa. Äitini olisi antanut periksi.
Ihanaa oli olla perheen kesken, mutta vielä näin aikuisenakin olen arka vieraiden kanssa.
Teen kaikkeni, että kun lapseni kasvaa, hän tietää että minulle voi kertoa ihan mitä vain ja että minuun voi luottaa.
En häpäise lastani hänen kavereidensa edessä kertomalla että " meidän Jutta pissaa vielä sänkyynsä" tms.
Haluan kysellä lapseltani mitä hänelle oikeasti kuuluu ja mitä hän toivoo, pelkää ja pohdiskelee.
Minulle lapseni saa välillä kuikutellakin ja myös minä taivun pyytämään anteeksi jos olen esim. väsyneenä töiden jälkeen mesonnut lapselle herkästi.
Haluan olla, ja olenkin, se aikuinen joka tukee, rakastaa, pitää rajat ja hellii pientäni.
Alue: Aihe vapaa
enkä halveksi, arvostele, yms käytä henkistä väkivaltaa, enkä tukista. en pakota lukioon.