Masentuvatko avioerolapset helpommin kuin lapset joiden vanhemmat ovat yhdessä?

Ehjissä perheissä kasvaa ehjimmät lapset.

Kuinka monta kertaa ihminen joutuu käymään eri psykiatreilla? Aina uusia dg:eja? Onko montakin?

Miksi ihmettelet tuota?

Eiköhän se ole enemmän siitä kiinni millaisia vanhemmat ovat ja omasta suhteesta vanhempiinsa. Jos vanhemmat ovat yhdessä, mutta onnettomia tai välit vanhempiinsa on huonot niin eiköhän riski masentua ole suurempi, kuin eronneiden, mutta onnellisten ja tasapainoisten, keskenään toimeentulevien vanhempien lapsena. Omat vanhempani ovat yhdessä, tappelevat lähes aina. Olen masentunut kaksi kertaa.

Jaa en tiedä, en minä ainakaan. Päinvastoin, avioero oli mun vanhempien parhain päätös. Ennen sitä kotona oli aina kireä räjähdysaltis tunnelma, kukaan ei huomioinut toista millään tavalla, juhlapyhät oli teennäistä teatteria, iskä ja äiti riiteli, minä ja äiti riideltiin, mä ja sisko riideltiin keskenämme, kaikki riiteli. Avioeron myötä tilanne rauhoittui ja välit perheenjäseniini parantui. :)

Kyllä. Siitä on tutkimuksia tehty, että vanhempien avioero on riski lapsille.

Joskus tietysti täytyy valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta.

Vierailija kirjoitti:

Ehjissä perheissä kasvaa ehjimmät lapset.

Joo, mutta ei-eroperheetkään eivät todellakaan aina ole ehjiä perheitä. Monet jatkavat vuosikausia perhehelvettiään ja jotkut taas eroavat ilman helvettiäkin

Olen elämässäni huomannut, että nämää asiat eivät ole verrannollisia. Olen niin monesti yllättynyt millaisia ongelmia ja varjoja näissä "ehjissä" ja "hyvissä" perheissä on, joten enää yleistä YHTÄÄN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehjissä perheissä kasvaa ehjimmät lapset.

Joo, mutta ei-eroperheetkään eivät todellakaan aina ole ehjiä perheitä. Monet jatkavat vuosikausia perhehelvettiään ja jotkut taas eroavat ilman helvettiäkin

Ei, mutta monesti ihmiset vielä toistavat samat virheet seuraavissa parisuhteissaan eli läheskään aina se seuraava liitto ei ole yhtään sen parempi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehjissä perheissä kasvaa ehjimmät lapset.

Joo, mutta ei-eroperheetkään eivät todellakaan aina ole ehjiä perheitä. Monet jatkavat vuosikausia perhehelvettiään ja jotkut taas eroavat ilman helvettiäkin

Ei, mutta monesti ihmiset vielä toistavat samat virheet seuraavissa parisuhteissaan eli läheskään aina se seuraava liitto ei ole yhtään sen parempi...

Onneksi me olemme osanneet elää kuitenkin oikein.

Minun vanhempani erosivat kun olin jo aikuinen. Silti minusta kasvoi masentunut ja moniongelmainen.

Mulla masennus vaikka elin yhtenäisessä perheessä. 

Tottakai ydinperheessä kasvanut voi masentua ja on paljon ydinperheitä, joissa lapsi joutuu kaltoinkohtelun kohteeksi, toisaalta avioero tuskin lopettaa myöskään lapsen kaltoinkohtelua. Huono vanhempi ei muutu hyväksi, vaikka kuinka eroaisi. Suurin riski lapsen mielenterveydelle onkin huonot vanhemmat.

Hyvät vanhemmat hoitavat eron nätisti toisia kunnioittaen ja lapsen etu aina edellä.

Huonot vanhemmat riepottelevat erossa lapsia ympäriinsä ja käyttävät lapsia valtataistelun välineenä, tappelevat ja miettivät vaan itsekkäästi omia tarpeitaan ja pistävät heti hynttyyt yhteen seuraavan kanssa.

Tiedän eräänkin onnellisen ydinperheen, jossa perheen teini on välillä latautumassa nuorisopsykiatrisella osastolla. Perheen nuorempi lapsi vie perussairautensa vuoksi vanhempiensa huomion ja vanhempi lapsi on jäänyt sivurooliin. Perheen isä on jatkuvasti reissutyössä, juo liikaa ja juoksee vieraissa. Perheen äiti yrittää paikkailla tilannetta antamalla kaikessa periksi ja ostamalla lapsille kaiken mitä he haluavat. Kumma, jos näistä lapsista kasvaa yhtään mitään.