Lapsi on jatkuvasti kiukkuinen, mikä neuvoksi?
Tuntuu, että yritetään me tehdä lapsen kanssa mitä tahansa yhdessä, niin hän on jatkuvasti vaan ärtynyt. Osaa olla muille hymyilevä ja iloinen, mutta minun kanssani häneltä menee pinna nopeasti.
Tehtiin mitä vaan. Pelataan lautapeliä, piirretään, askarrellaan, lähdetään ulos... Lapsi ottaa kierroksia jostain ihan käsottämättömästä asiasta. Jutut ei mene just niin kuin hän haluaa ja sitten alkaa puolen tunnin raivokohtaus. Sitä ei laannuta millään. Kun yritän jutella ja sanoittaa lapselle sitä tilannetta, niin raivo ja huuto vaan kasvaa ja hän käy kimppuun.
En ymmärrä, mitä teen väärin. Vaikka olisin miten päin ja yritän, että nyt tehdään kivoja juttuja yhdessä, niin paha mieli siitä vaan tulee lopulta kummallekin. Tuntuu, että lapsi on tyytyväinen vaan, kun saa katsoa lastenohjelmia tai pelata jotain typeriä pelejä kännykällä. Kyseessä esikoululainen.
Mikä tähän auttaa?
Kommentit (5)
Sillä on nyt joku, mitä se ei saa sanotuksi. Tuli mieleen oma itseni pienenä, kun äidin alkoholismi ärsytti, suretti ja suututti, mutta siitä ei voinut puhua ettei äiti suutu.
Vierailija kirjoitti:
Jätä pelit ja kännykät pois kokonaan pariksi viikoksi, sitten teette tarkat ruutuajat, ei tarvitse olla jokapäivä edes sitä töllöä, noi laitteet aiheuttaa riippuvuutta, siksi lapsi ei halua muuta toimintaa.
Hän on pääasiassa katsonut Pikku Kakkosen päivittäin paitsi tietysti viikonloppuisin. Kerran viikossa on yhdessä katsottu joku lastenelokuva.
Kännykällä pelaamiseen sai tutustua vasta nyt syksyllä. Johtuen siitä, että hän joutui altistuksen vuoksi koronakaranteeniin ja minun piti kuitenkin saada etätöitä tehtyä. Ensin annoin pelata vain max tunnin päivässä ja vain Pikku Kakkosen sovellusta ja paria matemaattisia ja lukutaitoja kehittävää peliä. Sitten hän keksi, että Google Play-ikaupasta saa ladattua loputtomiin pelejä ja on koko ajan kärttämässä niitä. Tuijottaa niitä typeriä pelejä ja hakkaa niitä.
Ennen lähti iloissaan ulos ja oli innoissaan kaikenlaisista asioista. Tosin tuo askartelu ja esim maalaaminen on aina ollut haastavaa. Hän ei osaa tehdä niin hienoa kuin haluaisi ja sitten lentää askarteluvälineet seinään.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on nyt joku, mitä se ei saa sanotuksi. Tuli mieleen oma itseni pienenä, kun äidin alkoholismi ärsytti, suretti ja suututti, mutta siitä ei voinut puhua ettei äiti suutu.
Jaha. No, mä olen aina ollut absolutisti, joten alkoholismista ei nyt ainakaan ole kyse.
Noin ison kanssa voi jutella asiasta, silloin kun lapsi on hyvällä tuulella. Ottaa kainaloon. Jutella kuinka paljon kivempaa olisi yhdessä, kuinka paljon kivempaa olisi keksiä yhteistä tekemistä, jos oltaisiin hyvällä tuulella.
Voi myös keksiä yhdessä hyviä tapoja toimia silloin, kun alkaa suututtaa.
Jätä pelit ja kännykät pois kokonaan pariksi viikoksi, sitten teette tarkat ruutuajat, ei tarvitse olla jokapäivä edes sitä töllöä, noi laitteet aiheuttaa riippuvuutta, siksi lapsi ei halua muuta toimintaa.