Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luulin olevani kissaihminen....
10.01.2021 |
Mutta nyt kun hankimme kissanpennun on mieleni muuttunut :( en halua nyt massahyökkäystä kuinka idiootti ja vastuuton ihminen olen. Olen aina pitänyt kissoista ja meillä on menneisyydessä ollut kissoja. Mutta tämä yksilö on tietyllä tapaa erilainen... enkä tiedä onko mitenkään hyvässä mielessä.
Ensinnäkin tuo pirullisesti puree käsiäni aina kun sille päälle tulee. Okei, ymmärrän että on vielä vasta pentu (pian puolivuotias). En vain tykkää kun se tekee niin. Kädet ja nilkat ovat naarmuilla. Minun on vaikea näyttää ystävällisyyttä tällaiselle kissalle. Voi olla että vaistoaa pelkoni sitä kohtaan (kun oikeasti sen pureminen sattuu!) Kun on kunnolla niin näytän huomiota juttelemalla, mutta jotenkin se ei vain tule luonnostaan. Jos ei ole tunnesidettä lemmikkiin niin miten voin edes näyttää että pidän siitä? Vai tuleeko se ajan kanssa?
Pentu on vain niin etäinen ja ujo vaikka kuitenkin hyvin seurallinen (vahtii aina tarkkana mitä teen). Usein tuntuu siltä ettemme edes huomaa toistemme läsnäoloa. Tuntuu pahalta kun tuota huomioi, leikittää leluilla niin pentu vain möllöttää, ihmettelee ja vaeltelee eikä käyttäydy niin kun odotan sen käyttäytyvän. Ei tule luokse, ei kiehnää kättä tai jalkaa vasten, ei nau-u kuin odottamatta jossain huoneessa rauhattomasti, mutta harvoin minulle.
Pian leikkautamme sen ennen kevättä niin ehkä tuo rauhoittuu. Plussaa on että ei pissaile tai kakkaa hiekkalaatikon ulkopuolelle. Tiedän että kisu olisi onnellisempi jos olisi lajitoveri (miehenikin ehdottaa sitä), mutta olen vain kauhuissani jos tämä toinenkin kissa on epäsosiaalinen purija niin en varmaan kestä tilannettamme. Kissoista on todella vaikea nähdä millaisia ne ovat loppupeleissä...
Haluan nyt jotain keskusteluapua tilanteeseen ja että voin olla luottavainen jos mahdollisesti hankimme toisen kissan niin tilanne paranee ja muuttuu. Mieheni pitää kissoista todella paljon, hänellä on kokemusta niistä enemmän kuin minulla. En halua luovuttaa kisun suhteen mutta pelkään että suhteemme jää aina jotenkin vajaaksi kun en oikein uskalla sitä käsitelläkään kun tuntuu että se on oikea villipeto söpön ulkomuodon alla.
Kommentit (9)
Kissalta ei kannata odottaa haluamasi kaltaista vastavuoroisuutta, ne kiehnäävät ja kehräävät yleensä kun itse haluavat. Ehkä koira olisi ollut sinulle parempi sosiaalisempi lemmikki?
Toisen kissan kanssa purettu energia varmasti rauhoittaisi menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt mitenkään epäsosiaaliselta kissalta kuulosta. Älä anna sen kuitenkaan leikkiä käsien tai jalkojen kanssa, vaan ohjaa sen mielenkiinto sillä hetkellä muualle, ettei se vielä aikuisenakin sitten jatka jalkoihin ja käsiin hyökkäilemistä!
Ehkä löytöeläintalosta kannattaisi kysellä jotain vanhempaa, rauhallista kaveriksi?
Muutama vuosi lisää niin ihmettelet eikö se muuta tee kuin nuku.
Meidän hirmu oli pentuna samanlainen. Kun otti kynsillä kiinni käteen tai jalkaan, kiljaisin ja pidin kamalaa meteliä, ravistelin irti ja tönäisin pois. Oppi jossain välissä, ettei niin tehdä. Ja jos heti tuon jälkeen leikität, se luulee että käytös on ok ja sama jatkuu. Eli pidä meteliä ja osoita että nyt teki väärin. Odota pari minuuttia ja ala vasta sitten leikittää. Ja meidän kissa ei ole ikinä ollut puskija tai naukuja, syliinkin tulee harvoin kun haluaa hellyyttä. Opettele lukemaan korvien ja hännän liikettä, niistä näkee millä tuulella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt mitenkään epäsosiaaliselta kissalta kuulosta. Älä anna sen kuitenkaan leikkiä käsien tai jalkojen kanssa, vaan ohjaa sen mielenkiinto sillä hetkellä muualle, ettei se vielä aikuisenakin sitten jatka jalkoihin ja käsiin hyökkäilemistä!
Juu en ole leikittänyt käsillä tai jaloilla mutta esimerkiksi jos istun liikkumatta sohvalla niin voi salakavalasti ohimennessään ottaa painiotteen nilkasta. Kyse on kai normaalista leikkiriehasta mutta tätä voi olla vaikka senkin jälkeen kun olen leikittänyt lelulla puoli tuntia. On vain tosi aktiivinen pentu. Ap
Ja se että ihan ennakkovaroittamatta tekee näin. Ei mitään merkkejä aggressiivisuudesta (ei korvat luimussa, häntä ei vispaa) jos istun esim. lattialla enkä leikitä käsillä tai jaloilla... en ymmärrä miksi se tekee niin. Ja puree lujaa, niin että hammas voi mennä ihon läpi jos en puutu. Sanon kovaan ääneen 'au!' mutta siitä vain innostuu jyystämään lisää. Ainut juttu mitä voi tehdä on sulkea pesuhuoneeseen rauhoittumaan... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Nyt kisu on steriloitu ja voin sanoa että muutosta ei ole tapahtunut. Mielestäni ihan samanlainen vintiö se on. On vain niin rauhaton, kokoajan liikkeessä. Leikkiä haluaisi tuntikausia. Terassille on nyt päässyt kuljeskelemaan ilman valjaita. Aitaa on ympärillä sen verran ettei pääse karkaamaan. Nyt maukuu sinne kokoajan :( maaliskuun alussa täyttää 7 kk Ap
Alue: Aihe vapaa
Silloin kun se puree, se kaipaa leikkikaveria. Eli leikitte sen kanssa liian vähän.
Kyllä se laiskistuu iän myötä.