Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että mun perhe häpeää mua koska mua kannustetaan liikkumaan
10.01.2021 |
Jopa usovanhempani soittaa sitä varten että kysyy menenkö tänään lenkille. Ja sitten mulle annetaan typeriä ohjeita millä paino putoaa ja kiloja ei tule takaisin.
Menin mukaan perheeni kanssa kävelemään ja siellä alkoi suunnaton määräily että mun pitää kävellä enemmän ja en varmaan tiedä että nukunkin paremmin kun liikun.
Olen pyytänyt että mun jokaiseen harrastukseen jonka aloitan,ei kiinnitettäisi huomiota niin jumalattoman paljon. Tuntuu kuin olisin suurennuslasin alla mummoa ja pappaa myöden kun on ylipainoa.
Ette usko miten inhottavalta Tuntuu kun on niinkuin lammas aitauksessa joka yritetään pistää kinkuks etkä pääse saalistajia mihkään karkuun.
Kommentit (19)
Ihmisen pitää oppia vetämään rajansa ja puhumaan suoraan. Suuta auki nyt vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paino on jokaisen oma asia ja liiallinen puuttuminen on henkistä kiusaamista. Ei kuulu mummolle tai papalle kävelenkö vai konttaanko tänään.
Oliskohan ne vaan huolissaan sun terveydestä, jos sulla on reilusti ylipainoa? Tarkoitus on luultavasti hyvä, toteutus vähän ontuu.
Enkä aio tästä lähtien vastata kyseiseen aiheeseen liittyen jokainen voi miettiä ihan keskenään KÄVELENKÖ
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan ne vaan huolissaan sun terveydestä, jos sulla on reilusti ylipainoa? Tarkoitus on luultavasti hyvä, toteutus vähän ontuu.
Joopajoo kyllä sen huomaa koska on aidosti huolissaan ja koska menee kiusaamisen tai ärsyttämisen puolelle. Eikä se paino prkle putoa sormia napsauttamalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He toivovat sinulle kaikkea hyvää, varsinkin terveyttä. Siksi he ehdottavat liikkumista. Miksi se tuntuu sinusta häpeämiseltä eikä huolenpidolta?
Sinä se aloitat tuon lenkkeilyn suunnilleen kerran kuussa, ja aina suku ihmettelee ja kyselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hekoheko olen selvästi sanonut että viihdyn omassa kehossani vaikka mikä kasa on päällä.
Ja silti jos on muka huolissaan niin ei tarvitse pilkata ja yrittää ärsyttää noilla typerillä yksinkertazilla neuvoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ovat vain iloisia, että olet aloittanut liikunnan eivätkä ollenkaan hoksaa, miten herkkä asia sinulle on. Oletko esittänyt heille ”leppoisaa lihavaa”?
Sukupolvien välinen kuilu vaikeuttaa asioiden käsittelyä myös. Isovanhempiesi sukupolvelle paino on asia, josta voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan ne vaan huolissaan sun terveydestä, jos sulla on reilusti ylipainoa? Tarkoitus on luultavasti hyvä, toteutus vähän ontuu.
Joopajoo kyllä sen huomaa koska on aidosti huolissaan ja koska menee kiusaamisen tai ärsyttämisen puolelle. Eikä se paino prkle putoa sormia napsauttamalla
Olettaisin heidän ehdottavan sinulle jotain sormien napsauttelua reippaampaa liikuntaa, joka auttaisi painonpudotukseen ja parantaisi kuntoasi. Ärsytys on jonkin verran myös sinun korviesi välissä, ei vain toisten sanomisessa, vaikka ymmärrän kyllä, että ei se kivalta tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein oppi joka jokaisen ylipainoisen pitäisi tietää, on se, että laihtuminen alkaa, kun syö vähemmän. Liikunta ei ole se olennainen osa. Se on tietysti kaikille tärkeää, mutta jos haluaa laihtua, pitää syödä vain oikeita asioita, oikeaa ruokaa, jolloin myös makeanhimo vähenee. Välillä pikku palkinto herkku ok, mutta noin pääsaantöisesti.
Vähän kyllä omatunto alkoi soimaamaan, kun opiskelevalle jälkikasvulle oli tullut painoa lisää. Tuli mainittua asiasta, mutta onko se nyt pahasta? Olen huolissani, eikä meillä ole ylipainoisia suvussa.
Minkä ikäinen olet? Omassa tutuissa on pari perhettä, jossa 13v on lihonut muutamassa kuukaudessa 5-10 kg. Siis siten että kesällä kasvot olivat vielä hoikat ja nyt aika pyöreät.
Nämä teinit ei liiku ollenkaan ja syövät miten mieli tekee. Kyllä siinä kuule vanhemman tekee mieli sanoa, että aktiviteettia lisää ja herkkuja vähemmän.
Moni lapsi/teinihän ei itse hahmota lihomistaan, varsinkaan jos ei ole kiinnostunut vaatteista. Ja koska kroppa kasvaa muutenkin. Kanssaihmiset kyllä näkee liiallisen painonlisimisen.
Omalle lihoneelle teinipojalleni (silloin 180cm/85kg) sanoin varovasti että ”aikuisena jokainen joutuu joko liikkumaan tai eajoittaan herkkujen määrää”. Poikani valitsi kävelylenkit, nyt kävelevät kavereidensa kanssa 5-10 km lenkkejä monta krt viikossa. Nyt poikani painaa 85 kg ja on 192cm pitkä.
Minkä ikäinen olet?
Ehkä isovanhemmat eivät oikein tiedä, mistä kanssasi jutella. He ovat huomanneet sinun aloittaneen reippailun ja puhelimessa sitten tarttuvat siihen: "No, onko se Maija jo tänään käynyt kävelemässä?"
Nämä painoasiat ovat joskus mystisiä juttuja (sen takia kysyin ikääsi). Mä lihoin teininä huomattavasti melko lyhyessä ajassa. Se oli niin kauan sitten, ettei silloin McDonalds edes ollut Suomessa. Eikä meidän kaupungissa ollut edes pizzeriaa. Kotiin ei koskaan ostettu mitään sipsejä tai limpparia. Ihan kouluruoan söin ja kotona samaa sapuskaa kuin muutkin. Veikkaan, että lihomiseni johtui yksinomaan hormonitoiminnan muutoksista. Noin 18-19 vuotiaana olinkin jo taas ihan hoikka pimu.
Tsemppiä kuitenkin liikunnalliseen harrastukseesi!
Jostain syystä liikkumien tuo itsevarmuutta.
En tiedä liittyykö se sitten painon pudotukseen vai siihen että kun saa tehtyä jotain tulee 'voimaannuttava olo'.
Lähipiirissä on nuori henkilö joka kulki parivuotta sitten kaksinkerroin, kaukaa katsottuna näytti oikeasti sairaalta ihmiseltä. Oli epävarma, kaikessa. Itsetunto nollassa.
Nyt on aloittanut saleilun ja kummasti ryhdistäytynyt - kaikessa.
Alue: Aihe vapaa
Ja kyllä vaikka olen nyt läski ymmärrän itsekin liikkumisen TÄRKEYDEN joten en kaipaa sitä neuvontaa suureen ääneen ulkona tai muuallakaan.
Ja miks mummo ja pappa soittelee että meenkö tänään lenkille on silkkaa pään aukomista.