Toisen jatkuva negatiivisuus ahdistaa ja lamauttaa.
Tarvitsen neuvoja tilanteeseeni:
Toinen vanhempani purkaa kaiken pahan olonsa minuun. Emme näe usein, koska asumme eri paikkakunnilla kaukana toisistamme, mutta silloin, kun jutellaan puhelimitse, "keskustelu" on sitä, että saan kunneella joskus tunninkin putkeen valitusta siitä, mikä taas on huonosti ja miksi elämä on taas perseestä juuri sillä hetkellä. Tämä toistuu nykyään joka kerta, joten olen jättänyt välillä vastailematta hänen puheluihinsa, koska en vain jaksa enää. Ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa, etten jaksa enää kuunnella hänen ongelmiaan, koska hän ei kuitenkaan minua ole koskaan syyttänyt mistään, päinvastoin hän aina sanoo, että olen hänelle niin tärkeä ja pyytelee anteeksi, että purkautuu minulle, mutta ei hänellä kuulemma ole muitakaan kelle puhua näistä asioista.
Mutta mä olen vain todella turta jatkuvaan negatiivisuuteen. Se tukahduttaa. Mikään ei ole koskaan hyvin, toisista puhutaan koko ajan pahaa, kaikki on elämässä päin h*lvettiä ja koko maailma on häntä vastaan.
En tiedä mitä teen. Pelkään, että, jos hän jää yksin ajatustensa kanssa niin se menee pian siihen pisteeseen, että, joku päivä en enää kuule hänestä ja sitten saan kuulla hänen tehneen itselleen jotain peruuttamatonta. Hän on minulle kuitenkin hyvin rakas ja haluan hänelle hyvää, mutta tuntuu, ettei tämä tilanne muuksi muutu. Enkä mä jaksa enää kuunnella.
Kommentit (12)
Tuntuu olevan tuon tietyn sukupolven ongelma, siis ihmisten, jotka ovat nyt +65-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan tuon tietyn sukupolven ongelma, siis ihmisten, jotka ovat nyt +65-vuotiaita.
Läskit 30-40-vuotiaat naiset on pahimpia.
Pyydä hakemaan ammattiapua, esim. keskusteluapua terveysaseman psykologilta.
Koeta ajatella, että sille ihmiselle se on vielä vaikeampaa, kun joutuu elämään itsensä kanssa koko ajan.
Mutta ammattilaisen apua suosittelisin. Sinä et ole vastuussa hänen tunteistaan ja negatiivisuudestaan.
No valitse: itse uuvut ja pilaat elämäsi kuuntelemalla valitusta vai laitat vanhempasi ottamaan vastuun itsestään.
Käske häntä hommaamaan joku harrastus. Kun korona päättyy, niin sitten vaan ihmisten ilmoille. Näyttää vaivaavan mökkihöperyys ja ihmisten kaipuu.
Itse otan eron synkeistä ihmisistä, mutta vanhemmastaan on vähän vaikea erota. Koita muuttaa puheenaiheet parempiin ja sano suoraan tuosta, että ”älä aina valita.” Ehkä alkaa mamma miettiä, että niinhän se on.
Jos on eläkkeellä niin annapa tämä puhelinnumero, mikä on vanhustyön keskusliiton Vahvikelinjan numero:
050 3288588. Numeroon voi soittaa ma/ti/su 13- 15
Voi purkaa sydäntään tai ylipäätään puhua mistä haluaa. Asiakkaan ehdoilla. Normaali puhmaksu, eli jos on puhepaketti niin hyvä. Varsinkin yksinäiset ovat tykänneet tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos on eläkkeellä niin annapa tämä puhelinnumero, mikä on vanhustyön keskusliiton Vahvikelinjan numero:
050 3288588. Numeroon voi soittaa ma/ti/su 13- 15
Voi purkaa sydäntään tai ylipäätään puhua mistä haluaa. Asiakkaan ehdoilla. Normaali puhmaksu, eli jos on puhepaketti niin hyvä. Varsinkin yksinäiset ovat tykänneet tuosta.
Hyvä vihje.
Varaudu kuitenkin siihen, että se voi muuttaa teidän suhteenne tavalla, joka ei miellytä sinua pidemmän päälle.
Tee miten haluat, mutta pari ideaa. 1. Ovatko ne asiat sellaisia joissa voi lohduttaa, päivitellä hänen kanssaan tai auttaa jotenkin (muutaman kerran), hänen toivomalla tavalla. 2. Ovatko ne valituksen aiheet sellaisia joille voi tehdä jotain vai ei voi. Tarvitseeko hän niihin rahaa, kyytiä, asennusta vai muuta. 3. Saako niihin eri näkökulman. Vai unohtaako hän aiemmin sanotun ettei siitä ole hyötyä. 4. Oletko ottanut etäisyyttä häneen ja rajannut puheluaikaa, niiden negatiivisten asioiden osalta. 5. Voiko hän soittaa huoliensa aikaan jollekin toiselle (kaverille, kumppanille tai sukulaiselle) tai kirjoittaa ne paperille, etsiä omia ratkaisuja niihin. 6. Onko hänellä liikaa stressiä jota voisi vähentää. 7. Onko hän ammattivalittajatyyppiä tai negatiivinen vanhempi. 8. Jos olet negatiivisuuden kohteena, aseta rajasi heti ja etäisyys.
Kuuntelemisesta kiittelemällä ja "ei ole ketään muuta joka jaksais kuunnella" vanhempasi kiinnittää sinut kuuntelemaan ikuisia valituksiaan. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta kuunnella kenenkään vuodatuksia, jos et jaksa.
Veikkaan, että valituksen aiheet on aina samat ja olet jossain vaiheessa koettanut antaa jotain ratkaisumalleja. Kun se ei ole johtanut valituksen vähenemiseen, on turha tuhlata omaa energiaansa enempää.
Tuollaisille toisten energioiden imureille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa aina puheenaihetta tai olla mahdollisimman vähemmän tekemisissä.
Onko sinulla sisaruksia? Koeta pyytää heitä jakamaan tuota taakkaa kanssasi.