Oletko koskaan katunut päätöksiä, jotka olet tehnyt "sydämesi mukaan"?

Ainoat asiat joita elämässä kadun, on tehty tunnepohjalta! Sydänsuruja, petettyjä taloudellisia lupauksia, luottamuspulaa, nämä kaikki seurausta niistä sydämen mukaan tehdyistä päätöksistä. Nykyään seuraan lähes ainoastaan järkeä, ei ole ollut ongelmia.

enpä muista katuneeni mitään

En. Sydämellä tehdyt päätökset ovat olleet kaikkein parhaimpia, parempia kuin järjellä tehdyt, joskin nekin ovat usein olleet ok.

Toisten painostuksesta en taas ole ikinä tehnyt mitään, en ainakaan mitään vähänkään merkittävää.

Minua on sydän ja tunteet vieneet harhaan useasti. (vääriä suhteita, turhia eroja ja sydänsuruja itselleni tai toiselle jne)

Otan kyllä edelleen tunteen mukaan, mutta koitan kuunnella järkeä enemmän.

En oo koskaan tehnyt sellaisia päätöksiä, missä ”sydän” ja järki ei yhdistyisi. Kaduttavaa syntyy siksi että päätöksiä joutuu väistämättä tekemään vaillinaisilla tiedoilla, ei siksi, että olisin jättänyt tiedot huomiotta.

Olen. Sydän käski opiskella tutkinnon, jonka suorittaneista ehkä 10 % työllistyy ja toinen 10 % onnistuu työllistämään itsensä yrittäjänä. Lopuille se on kallis harrastus. Hävettää, että olen tuhlannut perheen rahoja niin paljon noihin opintoihin, menetimme kahden vuoden ansiotulot kokonaan. Lisäksi alan opiskelu vei palon alan harrastamiselta. Pelkkiä huonoja puolia, vaikka sinänsä siitä itse opiskelusta ihan tykkäsinkin. 

Olen katunut sydämellä tehtyä päätöstä.

Olen aika tunteellinen ja kaikenlaista tulisi tehtyä jos en käyttäisi myös järkeä. Mutta todellakin, ainakin kerran sydämeni johdatti minut harhaan ja kärsin seurauksista vuosia

Vääristä miehistä olisi kannattanut erota nuorempana heti. Mutta muuten sydäntä voi kuunnella, järjen lisäksi.

Kyllä. Nykyinen parisuhde, järki sanoi ei, sydän huusi kyllä!!! Nyt kymmenen vuoden jälkeen minut on ghostattu.

Varmaan suurin osa rakkauteen liittyvistä asioista on sellaisia, jotka olisi voinut jättää tekemättä tai lopettaa paljon aiemmin. Ihan hyviäkin aikoja on ollut, mutta lähtökohtaisesti hakeudun kamaliin suhteisiin vääränlaisten ihmisten kanssa, eikä lopulta kenelläkään ole kivaa.

Tavallaan joo, mutta jälkeenpäin olen miettinyt oliko se todella "sydämen mukaan" vai johdattiko siinä enemmän esim. tiedostamaton läheisriippuvuus. Järkeä se ei nimittäin ainakaan ollut, mutta ei myöskään aitoa rakkautta. Niitä on kuitenkin tilanteen keskellä joskus vaikea erottaa, sillä sen vain tuntee että nyt on kyse isoista tunteista. Kuitenkin joku voi tuntua tosi isolta, tutulta ja voimakkaalta, mutta ei ole kuitenkaan se "sydämen valinta" vaan esim. riippuvuuden kaltainen olotila joka on huonoksi. Tunne siis vei, mutta ei sydän. Uskon että sydän ja järki taas kulkevat käsi kädessä, sillä järkikin koostuu tunteista eikä ole tunteen vastakohta. 

En ole katunut. Enimmäkseen ne on olleet sellaisia (musta tulee isona...), jotka ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen. Välillä tullut toki mietittyä, että onko se nyt sitten kannattavaa tai onko musta siihen, pitäisikö sittenkin jotain missä oli lähes varma työllistyminen ja blaa blaa. Oon kuitenkin aina tiennyt, että tulisin katumaan ja jossittelemaan lopun ikääni, jos en tekisi sitä mikä aidosti kiinnostaa. Toisaalta onko se sitten tunne- vai järkiperäinen ratkaisu tehdä mitä oikeasti haluaa? Parisuhteitakaan en kadu. Helppoa ei ole aina ollut, mutta ne ovat muokanneet musta sellaisen kuin olen ja siihen olen tyytyväinen. Mulla on elämässä muutenkin tapana tehdä vaan asioita joita ei tarvitse katua. En kadu, mieti ja murehdi menneitä.

Rakkaudessa olen epäonnistunut, ja ne valinnat on kai tehty "sydämellä". Mutta oikeasti sydämellä valitsin muuttaa uudelle paikkakunnalle ensin ilman työtä (eikä miestä), ja se - luojan kiitos - onnistui.

Olen katunut niin sydämeni mukaan tehtyjä kuin muiden painostuksesta tehtyjä.

Joo, valitettavasti. Annoin romppukerjäläiselle jouluaattona vahingossa 10 sentin kolikon kun olisi vaan pitänyt potkaista sitä sontaläjää ja lujaa!