Kerro raskain ja kiusallisin salaisuutesi?
Kommentit (30)
Tän hetkistä tilanetta. Haluisin pois tästä olotilasta enkä pysty yksin. Ei taas ole ketään jolle puhua.
Ois kovaa kerrottavaa mutta nämä tulevat julkisuuteen vielä, niin annan nyt olla.
Vierailija kirjoitti:
Petin nykyistäni kerran 10 vuotta sitten, olimme juuri muuttaneet yhteen mutta mulla jäi villi sinkkuvuosi jotenkin päälle... Hävettää... En ole tunnustanut, mutta enää sillä ei ole edes väliä.
Älä ihmeessä tunnusta!
Vierailija kirjoitti:
Ois kovaa kerrottavaa mutta nämä tulevat julkisuuteen vielä, niin annan nyt olla.
Kerro nyt kun aloitit.
Olen tyhmä, hajamielinen, taitamaton tohelo ja masentunut.
Tämän ääneen sanominen vaatii sisua:
Olen vauvaforumisti.
Vierailija kirjoitti:
Ois kovaa kerrottavaa mutta nämä tulevat julkisuuteen vielä, niin annan nyt olla.
Mihin liittyvää?
Rakastan miestäni mutta vihaan ylikaiken hänen koiraansa (koira oli hänellä ennestään). Muille koirille todella aggressiivinen, kiskoo remmissä, vetää, haukkuu hulluna.
Vierailija kirjoitti:
Olen tyhmä, hajamielinen, taitamaton tohelo ja masentunut.
Oletko ulospäin tehokas ja pirteä Duracell-pupu? Eli siis siksi mainitsemasi on salaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyhmä, hajamielinen, taitamaton tohelo ja masentunut.
Oletko ulospäin tehokas ja pirteä Duracell-pupu? Eli siis siksi mainitsemasi on salaisuus?
Joo.
Sain kolmenkympin kriisin ja aloin pan3skelemaam miehiä. Ei siinä muuten mitään, mutta olen naimisissa ja tein kaiken salassa.
Se oli ihanaa seikkailua, mutta myös kuluttavaa.
Parisuhde oli ja on edelleen kunnossa. Riskeerasin kaiken vaan hauskanpidon vuoksi. Parhaita muistoja.
Olen valemaisteri. Olen ollut alan töissä jo yli 20 vuotta.
Sanon useasti päivän aikana mielessäni ''kill me'' ja liikun sanojen aikana hallitsemattomasti kuin yrittäisin estää itseäni lyömästä omaa päätä.
Kiitos, netti on kiva terapeutti.
Vahinkoraskaus ja abortti.
Muitakin ikäviä asioita on, mutta tämän asian aiheuttama tuska ja suru on ihan omissa sfääreissään.
Esitän töissä skarppia ja osaavaa mutta olen vähän heikkolahjainen ja tyhmä. Pärjään puhumalla, superenergisellä esiintymistyylillä ja välillä ottamalla kunnian muiden töistä.
Tein tyhmyyksissäni n. 30 vuotta sitten jotain väärin, ja pelkäsin pitkään, että asia tulee jotenkin ilmi ja menetän kaiken, erityisesti maineeni. Sen jälkeen olen vältellyt kaikenlaista väärin tekemistä, sillä sen syyllisyyden, häpeän ja pelon kanssa eläminen on ollut aikoinaan kauheaa. Enää en tuota juuri muistele, mutta nyt tuli mieleen kun kysyttiin raskainta ja kiusallisinta salaisuutta. En edes halua kertoa, mistä on kyse, koska tuo huoli on edelleen niin syvällä, vaikka tosiaan en asialle enää nykyään uhraa ajatuksiani. Huom. en satuttanut ketään fyysisesti, eikä kukaan ole joutunut teostani kärsimään, niin että ei tarvitse sitä kenenkään kuvitella, ja kaikki todisteet väärin teostani ovat hävinneet jo ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Sanon useasti päivän aikana mielessäni ''kill me'' ja liikun sanojen aikana hallitsemattomasti kuin yrittäisin estää itseäni lyömästä omaa päätä.
Kiitos, netti on kiva terapeutti.
Apua! Mun rimpsu on "menepois, menepois menepois!" ja tosiaan usein huidon ilmaa tai läpsäisen itseäni. Onko tällainen kuinka yleistä?
Petin nykyistäni kerran 10 vuotta sitten, olimme juuri muuttaneet yhteen mutta mulla jäi villi sinkkuvuosi jotenkin päälle... Hävettää... En ole tunnustanut, mutta enää sillä ei ole edes väliä.