Lue keskustelun säännöt.
Maisterin tutkinto kannattaa. Vai kannattaako?
08.01.2021 |
Teen kaupungille töitä toimistosihteerinä. Koulutuspohjani on merkonomi. Samassa kaupungissa tuli hallintosihteerin paikka hakuun, vaatimuksena korkeakoulutus. Paikkaan valittiin valtiotieteiden maisteri. Bruttopalkka 300 € / kk suurempi kuin minulla. Ja sanoisin, että ylenemishmadollisuudet ja palkkakehitys on nollassa, ellei vaihda noista hommista ihan muualle.
Kylläpä maisterin tutkinnolla tienaa, voi elämän kevät!
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 300€ jo viidessä vuodessa 18000€... Et kannattaa tietysti.
Mulla ois menny tuo 18 000 euroa opintolainoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ero minkä olen itse huomannut: Korkeakoulutettuna uskon mahdollisuuksiini.
Uskon, että jos nykyinen työnantaja ei kohtele minua tarpeeksi hyvin, voin löytää uuden, paremman. Voin lähteä, olen vapaa.
Kaikki eivät ajattele näin.
Moni, etenkin maisteri, arvostaa korkeaa koulutusta itsessään ja harmittelee, jossei muut arvosta samoin. On toisarvoista, työllistyykö tai vaurastuuko sillä. Tapa sekin on itseään ylentää.
Vaan miten se poikkeaa siitä, joka mittaa arvostuksen alaisten määrällä tai rahalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 300€ jo viidessä vuodessa 18000€... Et kannattaa tietysti.
Mulla ois menny tuo 18 000 euroa opintolainoihin.
Minä tienasin opiskeluajalta 10k€
Pistolapioteknikko kirjoitti:
Moni, etenkin maisteri, arvostaa korkeaa koulutusta itsessään ja harmittelee, jossei muut arvosta samoin. On toisarvoista, työllistyykö tai vaurastuuko sillä. Tapa sekin on itseään ylentää.
Vaan miten se poikkeaa siitä, joka mittaa arvostuksen alaisten määrällä tai rahalla?
Tiedolla, ymmärryksellä, kehittymisellä, itsensä ja ajattelunsa kehittämisellä, oppimisella on myös itseisarvo ainakin itselleni, sen välinearvon lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutus on Suomessa ollut kohta parikymmentä vuotta enimmäkseen kusetus. Ehkä lääkäreitä lukuunottamatta.
Ei tietenkään voi väittää, ettei korkeakoulutus joidenkin kohdalla maksaisi itseään takaisin varsin runsaasti. Aina jostain tulee joku kymppitonnin kuussa ansaitseva spesialisti, joka oikeastikin palkataan koulutuksensa vuoksi. Enimmäkseen kuitenkin korkeakoulutuksen arvo on varsin kyseenalainen, eikä takaa sellaisenaan oikein mitään. En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä, mutta se on selvää että nykyisellään hommassa ei ole järkeä.
Ja huom! Johtajiksi päässeiden laskeminen näihin koulutuksesta hyötyjiin on vähän kyseenalaista, koska johtajiksi pääsee Suomessa omaamalla joko jompaakumpaa tai molempia seuraavista asioista:
1) hyvät suhteet korkeilla paikoilla oleviin
2) narsistinen ja "entitled" persoona, joka ajattelee olevansa muita parempi ja luonnostaan vetää kyynärpäätekniikalla joka paikassa
M/40 jonka työt saatu itse vaivalla opetellulla osaamisella, vaikka amk-tutkintokin löytyy
Millä tavalla kusetus? Ketä kusetetaan?
Suurta enemmistöä korkeakoulutetuista, joista ei ikinä tule mitään huippuhyvin ansaitsevia spesialisteja saati johtajia, ja jotka saattavat välillä joutua kokemaan työttömyyttäkin koulutuksesta huolimatta. Eivät ihmiset pelkästä opiskelun ja yleishyödyllisyyden ilosta hae opiskelemaan, kyllä hakijoilla on taustalla myös ajatus, että he hyötyisivät koulutuksestaan.
M/40
No varmaan niin. Itse työskentelin vuosia aika huonosti palkatussa duunariammatissa ja sitten lähdin yliopistoon opiskelemaan alaa, josta olen todella kiinnostunut. Tuskin tälläkään työllä ikinä rikastumaan pääsen ja opiskeluvuosista jäi muhkeat opintolainat päälle, mutta nyt olen oikeasti ylpeä itsestäni ja työstäni sekä koen elämäni mielekkäämmäksi. Pointti nyt ei ole se, että korkeakoulutus tekisi auvoiseksi, vaan se, että työn mielekkyydellä on väliä, ihan sama mitä teet.
Vierailija kirjoitti:
Pistolapioteknikko kirjoitti:
Moni, etenkin maisteri, arvostaa korkeaa koulutusta itsessään ja harmittelee, jossei muut arvosta samoin. On toisarvoista, työllistyykö tai vaurastuuko sillä. Tapa sekin on itseään ylentää.
Vaan miten se poikkeaa siitä, joka mittaa arvostuksen alaisten määrällä tai rahalla?
Tiedolla, ymmärryksellä, kehittymisellä, itsensä ja ajattelunsa kehittämisellä, oppimisella on myös itseisarvo ainakin itselleni, sen välinearvon lisäksi.
Niinhän minä totesin. Se on itseisarvo monille maistereille itselleen, vaikka muut eivät sitä niin arvostaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistolapioteknikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistolapioteknikko kirjoitti:
Moni, etenkin maisteri, arvostaa korkeaa koulutusta itsessään ja harmittelee, jossei muut arvosta samoin. On toisarvoista, työllistyykö tai vaurastuuko sillä. Tapa sekin on itseään ylentää.
Vaan miten se poikkeaa siitä, joka mittaa arvostuksen alaisten määrällä tai rahalla?
Tiedolla, ymmärryksellä, kehittymisellä, itsensä ja ajattelunsa kehittämisellä, oppimisella on myös itseisarvo ainakin itselleni, sen välinearvon lisäksi.
Niinhän minä totesin. Se on itseisarvo monille maistereille itselleen, vaikka muut eivät sitä niin arvostaisikaan.
Paitsi ettei meitä erityisesti harmita, ettei "muut" sitä arvosta, eikä tuohon myöskään kuulu ajatus itsensä ylentämisestä. Itseisarvoista toimintaa, olipa se mitä tahansa, ei tehdä suhteessa muihin, muiden ajatuksia tutkaillen.
En opiskele maisteriksi rahan tai uran takia, vaan mielenkiinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En opiskele maisteriksi rahan tai uran takia, vaan mielenkiinnon.
Miksi niin moni käsienheiluttelumaiseri sitten on tyytymätön elämäänsä pätkätöissä tai kaupan kassalla?
Niin, ja kohta tuo VTM on sen kaupungin johtaja. Merkonomina ei taida onnistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mäkin olen tehnyt maisterinpapereilla samaa mitä työkaveri merkonomin papereilla. Hän oli pitkän kokemuksensa vuoksi työssä näppärämpi, mutta minä pystyin kehittämään työtä ihan tuosta vaan. Hän ei ollut keksinyt kehitysideoitani kymmenien vuosienkaan aikana.
Tänäänkin hän näpytteli sitä samaa, mitä näpyttelee eläkkeelle (koittaa kohta) asti. Minä vaihdoin jo aikapäiviä sitten päällikkötason töihin.
Kadun vain sitä, että en lähtenyt jo aiemmin sieltä pois, mutta jostain piti ura käynnistää.
No jos nyt istuisin valtiotieteiden maisterina sinua vastapäätä, niin todennäköisesti tekisin mieluummin niitä hallintosihteerin kuin toimistosihteerin hommia. Jos ei ne hommat pitemmän päälle nappaa, voin samalla katsella muita hommia, kun oon sopivan työkokemuksen kerännyt - ihan jopa talon ulkopuolelle voisin lähteä!
Ja opiskeluajastani nautin suuresti. En opiskellut pelkästään tulevaisuuteni takia, vaan koska nautin opiskelusta ja pidän itseäni etuoikeutettuna, kun minulla oli siihen mahdollisuus.
Että kyllä, kannatti se.