Entiset opettajat - Onko jäänyt hyviä vai huonoja muistoja?

Kauppaopistossa oli 2000-luvulla lyhyt, nelikymppinen miesopettaja. Opetti jotain ammattiainetta, ei mikään älykkötyyppi. Koulu julkaisi jotain omaa lehteä, johon haastatteli aina jotain opettajaa. Tämä opettaja kommentoi lehden haastatteluun jotain asiaa, että "parasta mitä voi tehdä housut jalassa". Yöks :D

Eräs henkilö opetustehtävissä yliopistolla. Jääköön titteli tällä kertaa sanomatta. Äijä tykkäsi lytätä opiskelijoita. Oli vanhan liiton miehiä. Varsinkin nuoret naiset saivat kuulla kunniansa.

Suurin osa oli mielestäni ns. normaaleja opettajia, mutta sitten oli toki nämä molemmat ääripäät, eli todella innostavat ja poikkeuksellisen taitavat opettajat, ja sitten pari epäoikeudenmukaista ja ennakkoluuloista opettajaa. 

Se mikä itselle jäi erityisesti mieleen oli opetustyylin selvä muuttuminen ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä. Ala-asteella minun ikäluokkaani opetti vielä sodan kokenut sukupolvi ja tuolloin satsattiin paljon ulkoalukemiseen ja muutenkin perinteisiin menetelmiin. Viitattiin, noustiin ylös ja vastattiin. Opettaja saattoi käyttää omia suoraviivaisia metodejaan kurittomien ojentamiseen, mitä ei nykypäivänä voisi tehdä. Toisaalta kurittomat ottivat tämän asiaan kuuluvana vastaan, samoin vanhempansa - jos se nyt heille koskaan tietoon meni. Miinuspuolena oli sitten opettajien ison vallan mukana tuleva ajoittainen arvostelukyvyn pettäminen. Jos oli ns. opettajan lellikki, sai kaiken anteeksi ja jos ei ollut, sai tosissaan tehdä töitä ja silti ei ollut varmaa auttoiko se esimerkiksi numeron nostamisessa. Usein sait myös syyt niskoillesi, jos joku oli tehnyt jotakin ja syyllistä etsittiin. Tai huonomman numeron ilman perusteluja. Ei sillä tavalla objektiivista ja tämä oli inhottavin piirre siinä ajassa. Siitä huolimatta tuosta ajasta jäi pääosin hyvät muistot.

Yläasteella meininki oli sitten jo toisenlaista, koska opettajina oli nuorempaa "uuden koulukunnan" väkeä. Tietysti oppilaatkin tulivat murrosikään, mikä varmaan vaikutti, mutta silti erot edellisiin opettajiin olivat merkittävät. Saatan nyt yleistää pahasti, mutta ainakin osa pojista olisi hyötynyt yläasteellakin sellaisista vanhan koulukunnan opettajista. Nyt he jäivät heitteille, koska osa opettajista ei pystynyt hallitsemaan kokonaisuutta ja levottomuus otti valtaa. Itsekin törttöilin numeroni kunnolla alaspäin, koska kukaan ei vaatinut sen enempää koulussa kuin kotonakaan, mutta onneksi kymppiluokka sai kurssin jälleen kohdalleen. Ylipäänsä yläaste oli epämiellyttävää aikaa, mutta ei se nyt yksin opettajien vika ole. 

Olin kiltti oppilas peruskoulussa, joten kaikki opettajat tykkäsivät minusta. Kukaan heistä ei kiusannut tai kohdellut epäoikeudenmukaisesti. Lukiossa aloin löytää enemmän omaa kriittistä puoltani, joten huomasin opettajienkin asenteiden minua kohtaan muuttuvan tämän myötä. Luulin, että kyseenalaistamisen taitoa olisi arvostettu, mutta eihän se näin mennytkään. Opettajien joukossa oli henkilöitä, jotka eivät voineet sietää kriittisyyttä. Eivät varsinkaan oman auktoriteettinsa kyseenalaistamista. Korkeakouluopinnoissa kriittinen asenteeni yhä vain lisääntyi ja vaikka olin aina kaikille peruskohtelias, jotkut opetustehtäviä hoitavat henkilöt eivät siltikään voineet sietää eri mieltä olemista. Mieleen ovat jääneet parhaiten juurikin nämä ns. "kyykyttäjät", jotka osasivat aina löytää tavan sanoa ilkeästi. Mutta ei kuitenkaan niin ilkeästi, että olisivat joutuneet siitä vaikeuksiin. He käyttivät päivittäin valta-asemaansa väärin moniakin opiskelijoita kohtaan, mikä ärsytti niinä aikoina todella paljon. Jotenkin sitä olisi toivonut, että korkeasti kouluttautuneiden opettajien ja korkeasti kouluttautumassa olevien opiskelijoiden keskuudessa olisi osattu olla rakentavasti eri mieltä. Toisaalta, oli ihan hyvä oppia tuolloin, että hankalia ihmisiä on kaikkialla, myös opettajien keskuudessa millä tahansa opintoasteella, ja näin ollen myös akateemisessa maailmassa. Ja etenkin, että näitä valta-asemassa olevia hankalia tyyppejä saattaisi tulla vastaan myös missä tahansa tulevaisuuden työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Kauppaopistossa oli 2000-luvulla lyhyt, nelikymppinen miesopettaja. Opetti jotain ammattiainetta, ei mikään älykkötyyppi. Koulu julkaisi jotain omaa lehteä, johon haastatteli aina jotain opettajaa. Tämä opettaja kommentoi lehden haastatteluun jotain asiaa, että "parasta mitä voi tehdä housut jalassa". Yöks :D

Häh tämähän on ihan perusläppää :D asuitko jossain uskispaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauppaopistossa oli 2000-luvulla lyhyt, nelikymppinen miesopettaja. Opetti jotain ammattiainetta, ei mikään älykkötyyppi. Koulu julkaisi jotain omaa lehteä, johon haastatteli aina jotain opettajaa. Tämä opettaja kommentoi lehden haastatteluun jotain asiaa, että "parasta mitä voi tehdä housut jalassa". Yöks :D

Häh tämähän on ihan perusläppää :D asuitko jossain uskispaikassa?

Vaikka olisikin joissakin piireissä "ihan perusläppää", niin opettajana työskentelevän henkilön voisi olettaa hieman miettiä mitä sanoo opiskelijalehdessä julkaistavassa haastattelussa. Kommentti voi toimia opettajan suusta kuultuna vapaa-ajalla ja puhekielessä, mutta ammattiroolissa ja lehteen painettuna se kieltämättä voi näyttäytyä mauttomana.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Ihana lämminhenkinen tätimäisen oloinen naisopettaja alakoulussa. Hän osasi olla tarvittaessa tiukka ja pistää häiriköivät oppilaat kuriin.

Juu, minunkin 1-2 lk ope haalasi villit pojat tukasta nurkkaan.

Yläasteen teknisentyön/biologian/maantiedon opettaja nolasi julkisesti tyhmiä ja kädentaidottomia.

Iski huonot käsityöt höyläpenkin laitaan säpäleiksi, luki ääneen heikkolahjaisten hoopoja koevastauksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ammattikorkeakouluajoilta erään lipevän naimisissa olevan miesopettajan, joka flirttaili naisopiskelijoille.

Minä muistan myös flirttailevan varatun miesopettajan!!!

Onkohan näitä tämmösiä tapauksia paljonkin...?

Näitä tapauksia löytyy joka ammattikunnasta. Erityisesti valta-asemassa olevat vanhemmat miehet hakevat huomiota nuorilta naisilta, koska haluavat hyötyä hankkimastansa vallasta mahdollisimman monin tavoin. Tässähän hyötyminen tapahtuu niin, että he saavat asemansa avulla itseään huomattavasti nuoremmilta naisilta enemmän huomiota kuin samanikäiset valtahierkiassa alempana olevat miehet. Tämä siis koskee myös opettajia! Tai ehkä pitäisi sanoa, että erityisesti heitä, koska he ovat päivittäin tekemisissä nuorten henkilöiden kanssa. Muistan myös omilta opiskeluajoilta montakin vastaavaa tapausta! Ehkäpä kirjoitan tarinaa niistä paremmalla aikaa.

Hyvin huonoja.

Enimmäkseen huonoja, valitettavasti. Lukion 2 viimeistä vuotta olivat - ihme kyllä - sellaisia, joista on vain positiivisia muistoja. Muuten onkin niin luokattoman huonoa porukkaa, että hirvittää.

Kaakkois-Suomessa karmeimmat opettajat ikinä.

Ala-asteen alussa nuori naisopettaja oli niin otettu parin tytön osaamisesta, että kuvitteli heistä tulevan jotakin ihmeihmisiä vielä 20 vuodenkin jälkeen. Siis ekalla ja tokalla luokalla olleista!! Hölmöyksissäni tapasin opettajan kirjoitusten jälkeen ja ämmä vain kyseli näiden "lahjakkaiden" tyttöjen perään. Itse pääsin yliopistoon mutta nämä tytöt jäivätkin pienelle paikkakunnalleen.

Myöhemmin ala-asteella oli vanhan ajan lihava naisopettaja. Kun joku oppilas sanoi äitinsä osaavan ruotsia niin siitäkös tittelin kipeä matami innostui antamaan oppilaalle plussaa. Voi helevata. Parasta oli kun läskin opettajan suosikkioppilas vaihtoi koulua. Ämmä keksikin pistää koko luokan laulamaan tälle oppilaalle syksyn sävel - renkutuksen "tuutha sie takasi tuutha sie vastakii nii nii nii..." Voi jukoliste! Että näin tasapuolinen luuska oli kyseessä.

Lukiossa oli oikea kusipää suomen kielen opettajana. Vanha lumppu huuteli todella törkeitä kommentteja oppilailleen ja nolasi kaikkien kuullen ja nähden. Istua tönötyi tuolillasn ja jakeli käskyjään ärsyttävän narise alla äänellään. Samaa sarjaa oli mulkku matematiikan opettaja. Mies laukoi suustaan mitä lystäsi täysin piittaamatta loukkauksista ja törkeyksistä. Haukkui jopa oppilaiden sukulaiset. Nykyään tuollaiset opettajat eivät kykenisi enää toimimaan kuten toimivat mutta silloin kasariaikana oppilaat nielivät kaiken sonnan, valitettavasti.

lu

Muistan useampia opettajia. Keskikoulusta muistan mm. englannin opettajan, joka opetti myös musiikkia ja historiaa. Hän osasi selittää lauseenjäsennyksen periaatteen niin hyvin, että se jäi mieleeni ja tunsin tajuavani perusidean. Historian opettajana hän oli niin hauska, että sai luokan nauramaan.

Lukiosta muistan mm. opettajan, joka opetti lyhyttä ranskaa. Hänellä oli joitakin humoristia sanontoja ja rento tyyli. Sattumalta tapasin hänet pari kertaa vuosia lukion jälkeen, mutta hän muisti minut silti. Nyt hän on jo edesmennyt, r.i.p.

Meillä oli ala asteella veemäinen äidinkielenooe josta sanottiin mun luokalla sillä on jo kaksi varoitusta. Mistä lapset tiesi ? Vanhemmat sisarukset ja oppilaat varmaan kertoneet.

Mistä ne muuten sai kasarilla varoituksia ?