Miksei nykyään enää tehdä animaatioita perinteisellä tyylillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oiikein tiedä että jaksaako kovin kauaa edes viihtyä noiden parissa. Eikös se interaktiivisuuus ole vähän enemmän se tämän päivän jutttu. Ja muutenkin sellanen tönöttäminen tiedä että onko se lopullta kovinkaaan kehittävää lapsen aivoille. Toki ihan vauvanahan sitä näkee asiat objekteina ja väreiinä jne ja tutkii maailmaa sitä kautta muttta leikki iässä taas tuleee se osallistuminen mukaaan.

Tarinoiden kertomisesssakin varmaan kehittävämpää lapselle olisi se etttä lapsi saisi itse jatkaa tarinaa niin että välillä keskeyttäää sen ja lapsi saa itse jatkaa tarinaaa.

Ja käytttää tarinankerronnassa kielikuvia ja muuuta.

Hoksotttimien kehittymisen kannnalta tärkeää on ettei kaikkea tajoa valmiiina.

Tieedän että tämä onn juuri se arka kohta että puuututaan lapsenkasvatukseen. Muttta kylllä se kehitystarina suoritusmaailmassa kun elämmme niin voi alkaaa jo näkyä siiinä kun leegolinnaa ensimmöistä kertaa kavereiden kanssa eltaan ensimmmäistä kertaa rakentaa yhdessä.

Meillähän oli muiistan lapsuudessa pelattiin doomia ja wolfensteinia. En näeen siinä juuri mitäään kehittävää. Muistan esiim aina wolfensteina pelatttaessa menin kotiiin ja oksensin koska se kolmiulottteisuuus sai päääni sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oiikein tiedä että jaksaako kovin kauaa edes viihtyä noiden parissa. Eikös se interaktiivisuuus ole vähän enemmän se tämän päivän jutttu. Ja muutenkin sellanen tönöttäminen tiedä että onko se lopullta kovinkaaan kehittävää lapsen aivoille. Toki ihan vauvanahan sitä näkee asiat objekteina ja väreiinä jne ja tutkii maailmaa sitä kautta muttta leikki iässä taas tuleee se osallistuminen mukaaan.

Tarinoiden kertomisesssakin varmaan kehittävämpää lapselle olisi se etttä lapsi saisi itse jatkaa tarinaa niin että välillä keskeyttäää sen ja lapsi saa itse jatkaa tarinaaa.

Ja käytttää tarinankerronnassa kielikuvia ja muuuta.

Hoksotttimien kehittymisen kannnalta tärkeää on ettei kaikkea tajoa valmiiina.

Tieedän että tämä onn juuri se arka kohta että puuututaan lapsenkasvatukseen. Muttta kylllä se kehitystarina suoritusmaailmassa kun elämmme niin voi alkaaa jo näkyä siiinä kun leegolinnaa ensimmöistä kertaa kavereiden kanssa eltaan ensimmmäistä kertaa rakentaa yhdessä.

Menestys alkaa siinä, kun tajuaa, että kavereita ei pidä päästää lähellekään sitä linnaa eikä etenkään rakennusvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oiikein tiedä että jaksaako kovin kauaa edes viihtyä noiden parissa. Eikös se interaktiivisuuus ole vähän enemmän se tämän päivän jutttu. Ja muutenkin sellanen tönöttäminen tiedä että onko se lopullta kovinkaaan kehittävää lapsen aivoille. Toki ihan vauvanahan sitä näkee asiat objekteina ja väreiinä jne ja tutkii maailmaa sitä kautta muttta leikki iässä taas tuleee se osallistuminen mukaaan.

Tarinoiden kertomisesssakin varmaan kehittävämpää lapselle olisi se etttä lapsi saisi itse jatkaa tarinaa niin että välillä keskeyttäää sen ja lapsi saa itse jatkaa tarinaaa.

Ja käytttää tarinankerronnassa kielikuvia ja muuuta.

Hoksotttimien kehittymisen kannnalta tärkeää on ettei kaikkea tajoa valmiiina.

Tieedän että tämä onn juuri se arka kohta että puuututaan lapsenkasvatukseen. Muttta kylllä se kehitystarina suoritusmaailmassa kun elämmme niin voi alkaaa jo näkyä siiinä kun leegolinnaa ensimmöistä kertaa kavereiden kanssa eltaan ensimmmäistä kertaa rakentaa yhdessä.

Meillähän oli muiistan lapsuudessa pelattiin doomia ja wolfensteinia. En näeen siinä juuri mitäään kehittävää. Muistan esiim aina wolfensteina pelatttaessa menin kotiiin ja oksensin koska se kolmiulottteisuuus sai päääni sekaisin.

Dooomissa ei tullut oksennus reaktiota kun siiinä oli paljon avarammat maisemat. Wolfenstainissa pelkkää sokkeloa.