Kuuntelen just Eerika-äänikirjaa
Ei se biologinen äitikään mikään kummoinen äiti ollut. Lasuja tehty ryyppäämisen takia tytön syntymästä asti, ja jopa äidinäiti ryyppäsi Eerikan kotona ja tämän läsnäollessa, ilmeisesti yhdessä Eerikan äidin kanssa. Yäk millaisia ihmisiä!
Tuolla lapsella ei ollut mitään mahdollisuuksia.
Kommentit (15)
Onneksi kuitenkaan kaikki juoppojen lapset ei kuole.
Eerikan kohdalla kyllä pääsi tapahtumaan ihan liian paljon virheitä myös lastensuojelun puolelta.
Onhan tämä valitettava asia ollut yleisessä tiedossa jo siitä lähtien, kun koko murhatapauksesta alettiin uutisoida.
Kaikista hämmentävin oli se Laamasen toista vuotta jatkunut nelosraskaus, outoa että siihen ei puututtu tiukemmin.
Ei tuossa ollut mitään uutta, kaikkihan sen tiesi että Erika oli otettu äidiltään pois?
Olisi lapsella ollut mahdollisuuksia, jos olisi sijoitettu perheen ulkopuolelle ja annettu kasvaa rauhassa ja turvassa hyvässä sijaisperheessä.
Sossut mokasi pahasti.
Ällöttää silti että edes mummi ei ollut luotettava ja turvallinen ihminen. Samanlaista juopporevohkaa koko sakki.
Ja näitä perheitä on paljon missä isä juo, äiti juo, mummo juo ja lapsetkin juo kun kasvavat.
Mummot ryyppäämässä lasten lastensa kanssa lähibubissa, nähty tämäkin😓
Sossut ei tee mitään
Kun liian moni alkaa pätemään yhden pään yli, tulos on tuon kaltainen.
Tämä äiti oman kertomansa mukaan joi pari siis 2 olutta. Pystyn saman tunnustaa myös sossuille, että juon 2 siideriä. Mutta tiedän perheen jossa äiti juo itsensä tolkuttomaan humalaan ryyppyremmien ravatessa kilpaa perhetyöntekijöiden kanssa.
2 annosta juoppoko?
Oudointa minusta on se, että kirjan nimi on Eerika, mutta kertoo lähinnä sossujen ja muiden viranomaistahojen toiminnasta. Se, mitä joku sossu vetää lounaaksi tai millaiseen neuleeseen on pukeutunut, on mun mielestä yksi paskanhailee, eikä tuo kirjaan mitään syvempää sisältöä. Eerika itse jää kirjassa taka-alalle, ihan kuin elämässäänkin, että kai kirjan voi siinä mielessä sanoa kertovan hänen tarinansa.
Vierailija kirjoitti:
Oudointa minusta on se, että kirjan nimi on Eerika, mutta kertoo lähinnä sossujen ja muiden viranomaistahojen toiminnasta. Se, mitä joku sossu vetää lounaaksi tai millaiseen neuleeseen on pukeutunut, on mun mielestä yksi paskanhailee, eikä tuo kirjaan mitään syvempää sisältöä. Eerika itse jää kirjassa taka-alalle, ihan kuin elämässäänkin, että kai kirjan voi siinä mielessä sanoa kertovan hänen tarinansa.
Minusta on ihan mielenkiintoista kuulla myös tämä näkökulma, ja nuohan on kirjailijan mielikuvitusta ja tarinan elävöittämistä nuo lounaat, vaatteet ja että aurinko paistaa suoraan työhuoneeseen.
Minkähän ikäinen tää Eerikan äiti on? Yritän luoda jonkinlaista mielikuvaa siitä, että onko kolmekymppinen juoppo vai viiskymppinen juoppo.
Kyllähän sitä on enemmän kuin kaksi kaljaa juotu. Ketään lasta ei sijoiteta muualle vanhemman parin saunaoluen tähden.
Kirjassa kuvattu äärimmäisen sotkuinen ja likainen kämppä ja ne naapureiden tekemät ilmoitukset ryyppyrinkien metelistä kertoo totuuden. Eerika ei päässyt sossun järjestämään päivähoitoonkaan kuin pari kertaa kuukaudessa, koska äiti oli aamuisin kännissä tai krapulassa.
Jos se äiti olisi ollut kunnollinen, Eerikan ei olisi tarvinnut mennä isänsä luo asumaan, ja olisi nyt elossa. On siinä äidissäkin syytä, ja paljon.