Lue keskustelun säännöt.
Äitini tarvii monta kertaa viikossa apua, miten joku tolkku tähän?
07.01.2021 |
Eikä ole mistään sellaisesta kyse, että apua voi ostaa ulkopuolelta. Esim silmälasit tms hukassa, vietävä joku painava tavara varastokoppiin, miten katsottiinkaan sähköposti, pakastin pitää sulattaa, koku purkki mitä ei saa auki, tuli joku kirje, ei ymmärrä mitä siinä sanotaan ym ym.
Pärjää kyllä muuten itsekseen, käy kaupassa ja tekee ruokansa. Asunto on kyllä niin täynnä romua, ettei ihme että tavarat menee hukkaan. Kerran oli kännykkä hukassa. Äiti ei kuule sitä, jos ei soi ihan vieressä ja mun piti mennä käymään kun ei vastannut. Löysin sen tietty heti, onneks ei ehtinyt akku tyhjäksi.
Mutta siis aika ärsyttävää pompata koko ajan auttamaan, vaikka olen koittanut opettaa siihen, että ihan heti en aina ehdi, mutta mökötys on sitten melkoinen...
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus. Jotain tuettua asumismuotoa kannattaa alkaa miettimään kunhan olet vienyt äitisi lääkäriin.
Aikuista ihmistä on lähes mahdoton saada lääkäriin vastoin tämän omaa tahtoa. Jos joku on onnistunut, niin minäkin kuulisin mielelläni vinkkejä.
Kun anoppi meni muistihoitajan eka vastaanotolle, kerroimme, että se kuuluu osana parin vuoden välein tehtäviin kontrollikäynteihin (verenpaine ym.) mikäli hän vain haluaa koko paketin. Hän sai siis ehkä hieman näennäisesti päättää ja toki hän halusi nimenomaan "koko paketin". Ei ongelmia, paljastui hyvin alkuvaiheessa oleva muistisairaus. Ikävä kyllä samalla käynnillä myös vakavaa, johon hän menehtyi sitten hyvin nopeasti. :( Minulla oli oikein miellyttävä ex-anoppi, RIP.
Ehdotan, että yritätte varata hänelle normaalin kontrollikäynnin ja verikokeet sekä tuon muistihoitajan, mikäli onnistuu...
Juu, ei todellakaan onnistu. Äidilläni on vain verenpainelääkitys ja hän uusii reseptin apteekin kautta. Vasta sai taas lääkkeet kahdeksi vuodeksi ilman mitään kontrollia. Äiti ei suostu lähtemään minnekään, kun ne kuulemma pistelee. En tiedä, mitä tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus. Jotain tuettua asumismuotoa kannattaa alkaa miettimään kunhan olet vienyt äitisi lääkäriin.
Aikuista ihmistä on lähes mahdoton saada lääkäriin vastoin tämän omaa tahtoa. Jos joku on onnistunut, niin minäkin kuulisin mielelläni vinkkejä.
Jos on oikeasti tarve lääkärikäyntiin, niin käyttäisin törkeästi hyväkseni äidin(isän)rakkautta eli sanoisin, että en saa nukuttua kun murehdin tilannetta ja olen saanut rytmihäiriöitä tms.
Vähän alhainen keino toki, mutta jos mikään muu ei auta niin minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Mun verenpaine nousee kun ihmiset, jotka on hoidattaneet omia lapsiaan vanhemmillaan ja saaneet kenties vielä taloudellista tukea heiltä, alkavat ruikuttaa siitä, miten rasittavaa mummoa on auttaa.
Työkaverini muistisairas mummo nääntyi nälkään raadettuaan vuosikaudet perheen eteen.
Ai sitäkö ne vanhemmat aikoinaan tekivät, kun pyytelivät pyytelemistään lapsia käymään? Olen kyllä muutaman vuoden jo hoitanut vanhempien asioita, vanhemmat eivät pääse edes kauppaan.
Nuo ruikuttavat lapset ovat jo 50-60-vuotiaita ja monella itsellään on lapsenlapset hoidettavina ja terveydessäkin voi olla ongelmia. En usko sitäkään, että sinä tiedät noin tarkkaan toisten elämiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus. Jotain tuettua asumismuotoa kannattaa alkaa miettimään kunhan olet vienyt äitisi lääkäriin.
Aikuista ihmistä on lähes mahdoton saada lääkäriin vastoin tämän omaa tahtoa. Jos joku on onnistunut, niin minäkin kuulisin mielelläni vinkkejä.
Jos on oikeasti tarve lääkärikäyntiin, niin käyttäisin törkeästi hyväkseni äidin(isän)rakkautta eli sanoisin, että en saa nukuttua kun murehdin tilannetta ja olen saanut rytmihäiriöitä tms.
Vähän alhainen keino toki, mutta jos mikään muu ei auta niin minkäs teet.
Noup, ei toimi tuokaan. Kokeiltu on.
Kun käyt esim. etsimässä jotain, ehdota nätisti, että siivoat pois turhia tavaroita.
Aluksi siirrät(te) vaikka "varastoon", jos ei pysty luopumaan kokonaan.
Perustele vaikka sillä, että pelkäät kompastuvasi ja murtavasi nilkkasi, etkä uskalla tulla käymään ellet saa tehdä huushollista turvallisempaa.
Ovatko "romut" oikeasti romuja vai myytäväksi tai perittäväksi kelpaavaa tavaraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus. Jotain tuettua asumismuotoa kannattaa alkaa miettimään kunhan olet vienyt äitisi lääkäriin.
Aikuista ihmistä on lähes mahdoton saada lääkäriin vastoin tämän omaa tahtoa. Jos joku on onnistunut, niin minäkin kuulisin mielelläni vinkkejä.
Jos on oikeasti tarve lääkärikäyntiin, niin käyttäisin törkeästi hyväkseni äidin(isän)rakkautta eli sanoisin, että en saa nukuttua kun murehdin tilannetta ja olen saanut rytmihäiriöitä tms.
Vähän alhainen keino toki, mutta jos mikään muu ei auta niin minkäs teet.
Noup, ei toimi tuokaan. Kokeiltu on.
Sitten sanoisin etten jouda juoksemaan täällä näin usein, koska mitään hätäähän ei voi olla kun ei lääkäriinkään ole tarvetta.
Ja kävisin vain kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Anna sitten kärttyillä rauhassa, etkä joka inahduksesta mene auttamaan, autat vain oikeasti tärkeissä asioissa.
Just niin. Tosta valitusluettelosta huomaa, että äiti hyppyyttää sua itsekkäästi.
Eihän se edes ole yksin, sillä on aikuinen lapsi ja ystäviä. On varaa oikutella, kieltäytyä avusta toisaalta juoksuttaa jotain purkkia avaamaan.
Se ettei lähde lääkäriin suorastaan huutaa alkavan alzheimerin tms. merkkiä.
Suosittelen että vaikka huijaat äidin vastaanotolle. Kokemusta on. Mun äidillä oli dementia jo pitkällä, kun vihdoin löysin alzheimerliiton ja sain ohjeen että seurantatutkimuksen varjolla voisi järjestää muistitestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen vanhus ei halua mitään koska haluaa pompottaa nimenomaan sinua. Siksi hän ei halua mitään ratkaisua mihinkään, koska vierasta työvoimaa ei voi pompottaa samalla tapaa kuin henkilökohtaista piikaa.
Kun olit pieni äitisi piti sinusta huolta. Nyt on sinun vuorosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus. Jotain tuettua asumismuotoa kannattaa alkaa miettimään kunhan olet vienyt äitisi lääkäriin.
Aikuista ihmistä on lähes mahdoton saada lääkäriin vastoin tämän omaa tahtoa. Jos joku on onnistunut, niin minäkin kuulisin mielelläni vinkkejä.
Monella paikkakunnalla on vanhuksille omaa neuvolatoimintaa, jossa käydään terveyasioita läpi. Tyyliin ihan rutiini 70 v. tarkistus, jonka yhteydessä voidaan lyhyesti tarkistaa muistin toimintaa.
Kyseistä tarkistusta ei kannata alleviivata tyyliin, että menet nyt sinne, kun muistisi ei selkeästi toimi.
Vierailija kirjoitti:
Kun olit pieni äitisi piti sinusta huolta. Nyt on sinun vuorosi.
Monella on itselläkin työ ja lapset huolehdittavana. Asutaan satojen kilometrien päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoja ei ole antaa, mutta vertaistukea ja sympatiaa.
Mun äiti soittelee jatkuvasti apua, varsinkin kaikessa tietotekniikkaan liittyvässä, mutta muissakin asioissa. Tänäänkin on ollut jo 2 "kriisiä". Mä en tiedä mitä sen kanssa tekisi. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, auttaa ja opastaa. Tehnyt äidille kirjallisia ohjeita kuvien kanssa. Kirjoittanut niitä joka kerta hukassa olevia salasanoja sille ylös. Soittanut ja hoitanut asioita sen puolesta.
Olen ainoa lapsi ja tietysti koen velvollisuudekseni auttaa, mutta kun oma jaksaminen on muutenkin ihan tapissa. Lapsia en ole ikinä uskaltanut päästää äidin kotiin ilman minua. Ei mielellään mennä sinnen ollenkaan, kun siellä esim lojuu lääkkeitä ympäriinsä muiden romppeiden seassa ja kuopus vielä pieni. Kaiken huipuksi äitini on vielä työelämässä. En edes uskalla ajatella millaista tämä on vaikka 10 tai 20 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen vanhus ei halua mitään koska haluaa pompottaa nimenomaan sinua. Siksi hän ei halua mitään ratkaisua mihinkään, koska vierasta työvoimaa ei voi pompottaa samalla tapaa kuin henkilökohtaista piikaa.
Äiti on jotenkin kääntynyt vahvasti sisäänpäin, ennen oli todella menevä. Ei halua siihen omaan sisäpiiriinsä muuta kuin ihmisiä joihin luottaa. Ulkopuoliset on kauhistus ja epäluotettavia varkaita. Muistisairaus harhaluuloisuushäiriöineen etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olit pieni äitisi piti sinusta huolta. Nyt on sinun vuorosi.
Kun olin pieni, äitini palasi takaisin töihin kun olin 3kk. Mummo hoisi minut.
Minun vuoroni on nyt hoitaa omat lapseni. Ja sitten auttaa lastenlasten hoidossa.
Asuitko mummosi luona, vai hoitiko mummo päivisin äitisi ollessa töissä?
Miten saisin tehtyä huoli-ilmoituksen niin, ettei äiti tiedä että se olin minä?
Onpa hyvä ja hyödyllinen ketju. Oman isäni muistin huononemisen huomasin ehkä jo pari vuotta sitten. Jatkuvasti pahenee. Ukko ei yhtään millään lailla saa lääkäriin. Ei huijaamalla, kiristämällä, itkemällä tai mitenkään muuten. Uskonkin, että nämä itse tietävät ja sen verran vielä tajuavat, että muistisairausdiagnoosi sieltä napsahtaisi. Niin kauan kuin ei ole virallista diagnoosia, niin voi esittää, leikkiä ja itse uskotella kaiken olevan hyvin?
Harmi vain, että lääkitys nimenomaan puree yleensä alkuvaiheessa. Lääkityksellä voisi alussa hyvällä tuurilla jopa pysäyttää taudin etenemisen joksikin aikaa, jopa pariksi vuodeksi. Siinä vaiheessa kun nämä änkyrät menee niin sekaisin, että ne lopulta saadaan lääkäriin niin kaikki on jo myöhäistä. Pitkälle edenneessä muistisairaudessa lääkityksen hyöty on aika vähäinen, joillain jopa olematon. Sitten tästäkin kantaa omaisena syyllisyyttä, kun ei voi nyt auttaa kun se auttaminen olisi vielä mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Mun verenpaine nousee kun ihmiset, jotka on hoidattaneet omia lapsiaan vanhemmillaan ja saaneet kenties vielä taloudellista tukea heiltä, alkavat ruikuttaa siitä, miten rasittavaa mummoa on auttaa.
Työkaverini muistisairas mummo nääntyi nälkään raadettuaan vuosikaudet perheen eteen.
Jos ihminen on niin huonossa kunnossa että kuolee nälkään kotonaan, niin hänen paikkansa on hoitokodissa tai sairaalassa, ei kotona.n
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olit pieni äitisi piti sinusta huolta. Nyt on sinun vuorosi.
Kun olin pieni, äitini palasi takaisin töihin kun olin 3kk. Mummo hoisi minut.
Minun vuoroni on nyt hoitaa omat lapseni. Ja sitten auttaa lastenlasten hoidossa.
Todennäköisesti äitisi oli pakko palata töihin, joten äläpä syyllistä häntä, vaan katso peiliin.
Oletko äitih ullu?