Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Irtisanoutuminen yli viisikymppisenä - tuhon tie edessä?
06.01.2021 |
Aion irtisanoutua tänä vuonna työuupumuksen takia. Haluan myös vaihtaa alaa. Onko ehdotuksia miten yli viiskymppinen nainen voisi vielä löytää töitä? Meriitteinä surkea cv, introverttiys, YTM. No joo, tiedän kyllä itsekin vastauksen. Mutta oisko edes jotain ideoita mitä tehdä?
Kommentit (53)
Miten sä voit kuvitella, että me tiedetään?
Sun koulutus, työkokemus, terveydentila, asuinpaikka....ei mitään tietoa ole sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin uusi työ ja vasta sitten irtisanoutuminen. Hae vaikka saikkua siihen asti. Et päädy työttömyyskierteeseen.
Onko nykyään niin, että työttömänä voi opiskella? Entä pärjäisikö työttömyyskorvauksella eläkeikään?
Tulevasta ei voi tietää. Mut sen tiedän että on helpompi hengittää kun ei tarvii tehdä mitä ei halua. Me 5-kymppiset ollaan jo rohkeita tai pitäs olla. Itse työllistyn hyvin yli 55-vuotiaana. En ole riippuvainen oikeastaan kenestäkään. Ja olo on mahtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmaankin miettiä omia kiinnostuksen kohteitasi, harrastustoimintaa tms., josko niiden alueelta löytyisi mahdollisuutta kouluttautua uudelleen tai hakea töitä.
Olen itse miettinyt samaa. Aion kuitenkin jatkaa etänä nykyisessä työpaikassani, kunnes keksin mieluisan tien siitä ulos. Pelkkä työpaikan vaihto samalle alalle ei korjaa mitään: muutaman kuukauden kuluttua ollaan taas lähtöpisteessä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sä voit kuvitella, että me tiedetään?
Sun koulutus, työkokemus, terveydentila, asuinpaikka....ei mitään tietoa ole sinusta.
Koulutus siis YTM, työkokemus suunnilleen kokonaan siltä samalta alalta mistä haluan pois. Terveydentila hyvä (työuupumusta lukuunottamatta). Asun pääkaupunkiseudulla.
Lähinnä kiinnostaa muiden kokemukset ja vinkit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaankin miettiä omia kiinnostuksen kohteitasi, harrastustoimintaa tms., josko niiden alueelta löytyisi mahdollisuutta kouluttautua uudelleen tai hakea töitä.
Olen itse miettinyt samaa. Aion kuitenkin jatkaa etänä nykyisessä työpaikassani, kunnes keksin mieluisan tien siitä ulos. Pelkkä työpaikan vaihto samalle alalle ei korjaa mitään: muutaman kuukauden kuluttua ollaan taas lähtöpisteessä.
Nimenomaan, haluan vaihtaa alaakin. Voisin tehdä jotainhan konkreettista duunia, jotka ei tuu kotiin tai uniin. Mutta onko mitään alaa, johon olisi edes mahiksia näin vanhalla saada töitä? Saako edes siivoojan tai kaupan töitä nykyään tän ikäinen?
Ap
On varmaan opiskeltava ihan uusi ala ja haluaisinkin. Mikä ala työllistää vielä tän ikäisiä? Onko nykyään niin, että työttömänä voi opiskella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevasta ei voi tietää. Mut sen tiedän että on helpompi hengittää kun ei tarvii tehdä mitä ei halua. Me 5-kymppiset ollaan jo rohkeita tai pitäs olla. Itse työllistyn hyvin yli 55-vuotiaana. En ole riippuvainen oikeastaan kenestäkään. Ja olo on mahtava.
Juuri tuota tunneta kaipaan. :)
Millä alalla itse olet työllistynyt?
Ap
Vasta 55-vuotiaasta lähtien on erityistukitoimien piirissä https://yle.fi/uutiset/3-11708469 , mutta elämme nopeasti muuttuvia aikoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuossa iässä vielä kouluttautuminen kannattaa. Tiedän useita hoitoalalle lähi- tai sairaanhoitajiksi 50+ ikäisenä vaihtaneita. He kyllä työllistyivät hyvin, mutta muuten en alaa erityisemmin voi suositella (ja tuskin sitä harkitsetkaan).
Elämänkokemuksen myötä osaat varmaan jo melko hyvin eritellä, mitkä ovat ne tekijät, jotka työssäsi lisäävät uupumustasi ja mikä puolestaan lataa akkuja tai motivoi jaksamaan. Entä onko mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia, joista saat energiaa? Lähtisin ihan noista perustason pohdinnoista liikkeelle ja miettisin, mikä olisi pidemmällä aikavälillä kestävää; missä töissä se perus arki tukisi mahdollisuuksia ylläpitää omaa hyvinvointia?
Tsemppiä!
Sinulla pitäisi olla intohimo siihen uuteen alaan, jolla aiot työllistyä. Alaan liittyviä harrastuksia ja vapaa-ehtoistöitä, joita kautta tapaat alan ihmisiä ja muutenkin osoitat omistautuneisuutta. Sitten pitäisi olla iloinen ilme ja huoliteltu olemus sekä valmiutta työskennellä aluksi hyvinkin pienellä palkalla. Näillä työllistyt.
Jos irtisanoudut, haahuilet sinne tänne epätoivon ilme naamallasi työttömänä etkä oikein itsekään tiedä mitä haluat, niin et työllisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ensin saikkua. Uupuneena ja ehkä masentuneena (?) ei kannata tehdä radikaaleja ratkaisuja. Sitten kun olet voimistunut niin voit miettiä mitä haluat tehdä. Irtisanoutuminen onnistuu sittenkin kun olet terve ja pystyt ajattelemaan mitä oikeasti haluat tehdä. Plus jos irtisanoutuu itse niin tulee jonkinpituinen karenssi, en tosin tiedä vaikuttaako ansiosidonnaisen.
Vierailija kirjoitti:
Ensin uusi työ ja vasta sitten irtisanoutuminen. Hae vaikka saikkua siihen asti. Et päädy työttömyyskierteeseen.
En kyllä saa uutta työtä uudelta alalta ilman kouluttautumista. Pakko irtisanoutua ensin, jotta saan aikaa opiskella. Mutta mikä ala ottaa yli viisikymppisiä töihin, jotta sitä kannattaa edes alkaa opiskella?
Toinen vaihtoehto on yrittäjyys, mutta siitähän en tiedä mitään. Plus että siinä ei ole mitään turvaa. Ja se alakin pitäisi keksiä...
Siis tiedän että olen ihan lähtökuopissa, mutta miten itse olette selvinneet vastaavasta tilanteesta? Toisten kokemukset voisi luoda (epä)toivoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaankin miettiä omia kiinnostuksen kohteitasi, harrastustoimintaa tms., josko niiden alueelta löytyisi mahdollisuutta kouluttautua uudelleen tai hakea töitä.
Olen itse miettinyt samaa. Aion kuitenkin jatkaa etänä nykyisessä työpaikassani, kunnes keksin mieluisan tien siitä ulos. Pelkkä työpaikan vaihto samalle alalle ei korjaa mitään: muutaman kuukauden kuluttua ollaan taas lähtöpisteessä.
Nimenomaan, haluan vaihtaa alaakin. Voisin tehdä jotainhan konkreettista duunia, jotka ei tuu kotiin tai uniin. Mutta onko mitään alaa, johon olisi edes mahiksia näin vanhalla saada töitä? Saako edes siivoojan tai kaupan töitä nykyään tän ikäinen?
Ap
Kaupan ala voi olla vaikea, eikö ne palkkaa pääosin nuoria osa-aikaisiksi? Voin olla väärässäkin. Kunnallinen siivousala vaatii laitoshuoltajan tutkinnon. Yksityiselle voi päästä, mutta vaatii hyvän kunnon ja jaksamista, ei mikään "edes siivoojaksi" asenne ole hyvä.
Laitoshuoltajia koulutetaan usein työvoimakoulutuksena jonne siis työttömänä mahdollisuus päästä.
Irtisanoutumista en kyllä suosittelisi. Työtön viisikymppinen on ihan alinta kastia työmarkkinoilla. Etsi ensin uusi työpaikka.
Itse opiskelin uuden ammatin, valmistuin 49-vuotiaana ja nyt olen ollut 3v työtön. Kolmen vuoden aikana olen päässyt vain kolmeen työhaastatteluun.
Helsingissä voi toki vuokrafirman kautta päästä ravintoloihin, mutta nyt on kyllä korona pysäyttänyt senkin.
N52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin uusi työ ja vasta sitten irtisanoutuminen. Hae vaikka saikkua siihen asti. Et päädy työttömyyskierteeseen.
En kyllä saa uutta työtä uudelta alalta ilman kouluttautumista. Pakko irtisanoutua ensin, jotta saan aikaa opiskella. Mutta mikä ala ottaa yli viisikymppisiä töihin, jotta sitä kannattaa edes alkaa opiskella?
Toinen vaihtoehto on yrittäjyys, mutta siitähän en tiedä mitään. Plus että siinä ei ole mitään turvaa. Ja se alakin pitäisi keksiä...
Siis tiedän että olen ihan lähtökuopissa, mutta miten itse olette selvinneet vastaavasta tilanteesta? Toisten kokemukset voisi luoda (epä)toivoa.
Ap
Anteeksi nyt mutta ota opintovapaata, jota saat2 vuotta ja aikuisten opintotukea, joka lasketaan palkan perusteella. Irtisanoutuminen on tyhmää, koska Kelan opintotukea ei lasketa palkan perusteella...
Alue: Aihe vapaa
Ja onko muita vastaavassa tilanteessa olevia tai olleita?
Ap