Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei enää hermot kestä 13-vuotiaan kanssa.
06.01.2021 |
On ollut jo vuosia tosi kovapäinen, välillä lievemmin ja välillä taas kaikki v.tuttaa. Kaikki mitä sille sanoo, ärsyttää, keskeyttää puheen "joo joo, omg"-lauseilla jne.
Mä sitten kilahdan kunnolla kun on niin nokkava ja sitten on taas huono olla.
Tänään esim. paistoi itselleen munakasta, pannulta alkoi käry nousta kun lapsi siinä vieressä kuivasi lattialta jotain. Sanottiin monta kertaa että hei se palaa, vastaus oli "joo joo", muttei tehnyt elettäkään pannun suuntaan.
Sitten kun kunnolla karjaisin, laittoi levyä pienemmälle ja käry vaan voimistui.
Vasta kun nousin ylös mennäkseni puuttumaan (mikä myös aiheuttaa v.tutusta hänelle) otti pannun pois ja alkoi käännellä sitä munakasta.
Siis reipas ja omatoiminen, mutta helvatan jääräpää. Ei tehnyt mitään sille munakkaalle todennäköisesti siksi koska pyydettiin.
Mulla meni ihan täysin hermot koska koko talo oli ihan käryssä ja se "omg" mun puheen päälle vaan jatkui.
Ei tää voi olla normaalia?
Kommentit (24)
Miten teini-ikä voi tulla vanhemmille yllätyksenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mullakin menis hermo, jos samasta asiasta ehdittäisi jankuttaa monta kertaa siinä ajassa, kun kuivaan jonkun roiskeen lattialta. Hyvähermoinen teini, ei ole tullut äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tulosta tärkeämpi. Huutamisen ja puuttumisen sijaan olisit voinut lähteä vaikka lenkille ja antaa lapsen oppia virheistään. Miten ne lapset koskaan oppikaan ajattelemaa, jos aikuinen koko ajan ohjaa ja säätää vieressä, joten jatkossa valitse sotasi ja anna lapselle tilaa.
Jaa, että kun koko talo on ihan käryssä, niin mä lähden lenkille?
Mä en puutu mihinkään yleensä, mutta kai sitä nyt aikuisellekin huomautetaan jos savu alkaa nousta?
Onko sun mielestä ok että lapsi keskeyttää mun puheen joka kerta?
Kuten yllä kirjoitin: Kaikki mitä sille sanoo, ärsyttää, keskeyttää puheen "joo joo, omg"-lauseilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Miten teini-ikä voi tulla vanhemmille yllätyksenä...
Tätä on ollut jo ainakin 5-6 vuotta, siksi mulla ei pää enää kestäkään.
Onneksi se teini on sulla vain muutaman tunnin viikossa, niin ei ihan jatkuvasti mene hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se teini rauhaan pariksi vuodeksi.
Sammuta levyt kun lähdet lenkille.
Käytä puheenvuorosi silloin, kun teini tarvitsee rahaa ja on sen tähden 2-5 minuuttia kohtelias ja hyvätapainen.
Siis meillä sama juttu, vuoden nuorempi tosin. Se, että sanon tosissaan ei lopeta sitä ärsyttävää käytöstä vaan pahenee vaan. Myöskään pehmeämmät keinot eli hyvällä sanominen ei tee mitään. Sitten ollaan pelikiellossa ja kotiarestissa tämän tästä kun mikään puheen kuuntelu ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten psykologitkin sen jo sanoo antakaa niiden nuorten olla rauhassa. Miettikää itsenne siihen teinit tilalle, joku seisoo koko ajan vieressä kertomassa miten te teette kaiken aina väärin.
Vierailija kirjoitti:
Siis meillä sama juttu, vuoden nuorempi tosin. Se, että sanon tosissaan ei lopeta sitä ärsyttävää käytöstä vaan pahenee vaan. Myöskään pehmeämmät keinot eli hyvällä sanominen ei tee mitään. Sitten ollaan pelikiellossa ja kotiarestissa tämän tästä kun mikään puheen kuuntelu ei auttanut.
Kuten meillä, jos suutun tosissani, länkytys jatkuu vaan.
Ja hyvällä jos sanoo, niin tulee se "joo joo, oot sanonu jo" ja kyllästyneitä huokauksia puheen päälle.
Joskus on sitten myöhemmin pahoillaan. Mäkin aina jälkikäteen pyydän anteeksi, nyt ei jaksaisi enää sitäkään kun oikeasti alkaa jo olla niin raivostuttavaa.
Ja tää ei tosiaan oon mitään murrosikää, ei se voi kestää vuosia.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et ainakaan motkota sille teinille koko ajan, että et kestä sitä.
Itse ainakin teininä kaipasin paljon omaa tilaa, en jaksanut puhua jatkuvasti jostain turhanpäiväisistä asioista äitini kanssa. Silti tiesin, että jos on jotain isompaa murhetta niin sitten voin mennä juttelemaan.
Toki nyt peruskäytöstapoja voi vaatia, mutta ei koko ajan tartte vahtia selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tulosta tärkeämpi. Huutamisen ja puuttumisen sijaan olisit voinut lähteä vaikka lenkille ja antaa lapsen oppia virheistään. Miten ne lapset koskaan oppikaan ajattelemaa, jos aikuinen koko ajan ohjaa ja säätää vieressä, joten jatkossa valitse sotasi ja anna lapselle tilaa.
Jaa, että kun koko talo on ihan käryssä, niin mä lähden lenkille?
Mä en puutu mihinkään yleensä, mutta kai sitä nyt aikuisellekin huomautetaan jos savu alkaa nousta?
Onko sun mielestä ok että lapsi keskeyttää mun puheen joka kerta?
Kuten yllä kirjoitin: Kaikki mitä sille sanoo, ärsyttää, keskeyttää puheen "joo joo, omg"-lauseilla jne.
Minkä puheen? Sinun monologin siitä kuinka kelvoton hän on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten psykologitkin sen jo sanoo antakaa niiden nuorten olla rauhassa. Miettikää itsenne siihen teinit tilalle, joku seisoo koko ajan vieressä kertomassa miten te teette kaiken aina väärin.
Voi hyvänen aika.
Meillä kyllä lapset saa olla rauhassa. Kuten sanoin, en puutu yleensä mihinkään.
Ei kai sitä lasta nyt ihan heitteille jätetä. Jos saisi tehdä ihan mitä vaan ja polttaisi kokatessaan talon vanhempien vaan katsoessa vierestä niin johan se nyt olisi hullua.
Lueppa ketju ” Miten kaksikymppinen pääsisi elämän syrjästä kiinni” minkä juuri avasin. Jos hommat menevät yhtään samaa rataa niin pulassa olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tulosta tärkeämpi. Huutamisen ja puuttumisen sijaan olisit voinut lähteä vaikka lenkille ja antaa lapsen oppia virheistään. Miten ne lapset koskaan oppikaan ajattelemaa, jos aikuinen koko ajan ohjaa ja säätää vieressä, joten jatkossa valitse sotasi ja anna lapselle tilaa.
Jaa, että kun koko talo on ihan käryssä, niin mä lähden lenkille?
Mä en puutu mihinkään yleensä, mutta kai sitä nyt aikuisellekin huomautetaan jos savu alkaa nousta?
Onko sun mielestä ok että lapsi keskeyttää mun puheen joka kerta?
Kuten yllä kirjoitin: Kaikki mitä sille sanoo, ärsyttää, keskeyttää puheen "joo joo, omg"-lauseilla jne.
Minkä puheen? Sinun monologin siitä kuinka kelvoton hän on?
Joo, virhehän se on täältä neuvoa kysyä.
Kiitos, että sain purkaa asiani, lopetan ketjun lukemisen koska en nyt jaksa tällaista toisten pahan olon vastaanottamista.
Oikeisiin asioihin pitää valitettavasti puuttua jämäkästi ja vaikka sitten isommalla äänellä sanoen. Tuo käryäminen on sellainen asia.
Jos meillä olisi ollut tuollainen tilanne, niin olisin karjaissut jo isolla äänellä asiasta ja teinin olisi siihen pitänyt reagoida ilman länkytystä. Tilanne pitää puhua auki ja sopia pelisäännöistä tarkemmin. Siinä tilanteessa teini ei ole enää lapsi, vaan liki aikuisen asemassa, joten hänen tulee tajuta asia ja suhtautua siihen vakavasti.
Aika isoon osaan asioista ei tarvitse puuttua mitenkään tai kotona on pian Pekka ja susi -tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tulosta tärkeämpi. Huutamisen ja puuttumisen sijaan olisit voinut lähteä vaikka lenkille ja antaa lapsen oppia virheistään. Miten ne lapset koskaan oppikaan ajattelemaa, jos aikuinen koko ajan ohjaa ja säätää vieressä, joten jatkossa valitse sotasi ja anna lapselle tilaa.
Jaa, että kun koko talo on ihan käryssä, niin mä lähden lenkille?
Mä en puutu mihinkään yleensä, mutta kai sitä nyt aikuisellekin huomautetaan jos savu alkaa nousta?
Onko sun mielestä ok että lapsi keskeyttää mun puheen joka kerta?
Kuten yllä kirjoitin: Kaikki mitä sille sanoo, ärsyttää, keskeyttää puheen "joo joo, omg"-lauseilla jne.
Minkä puheen? Sinun monologin siitä kuinka kelvoton hän on?
Joo, virhehän se on täältä neuvoa kysyä.
Kiitos, että sain purkaa asiani, lopetan ketjun lukemisen koska en nyt jaksa tällaista toisten pahan olon vastaanottamista.
En mä leiki teidän kanssa, kun mammalahko ei syöksynyt saa ta nal li ses ti syyllistäen teinin kimppuun. Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa, joissa tulisi aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Ja kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis meillä sama juttu, vuoden nuorempi tosin. Se, että sanon tosissaan ei lopeta sitä ärsyttävää käytöstä vaan pahenee vaan. Myöskään pehmeämmät keinot eli hyvällä sanominen ei tee mitään. Sitten ollaan pelikiellossa ja kotiarestissa tämän tästä kun mikään puheen kuuntelu ei auttanut.
Kuten meillä, jos suutun tosissani, länkytys jatkuu vaan.
Ja hyvällä jos sanoo, niin tulee se "joo joo, oot sanonu jo" ja kyllästyneitä huokauksia puheen päälle.
Joskus on sitten myöhemmin pahoillaan. Mäkin aina jälkikäteen pyydän anteeksi, nyt ei jaksaisi enää sitäkään kun oikeasti alkaa jo olla niin raivostuttavaa.
Ja tää ei tosiaan oon mitään murrosikää, ei se voi kestää vuosia.
-ap
Voi ei...eikö se lapsi ala riitelemään sinun kanssa, että saisit purkaa omia paineitasi vaan joudut kiukuttelemaan yksinäsi? :D
Laittakaa rajat niille kakaroillenne. Lapsi se teinikin on. Ympäri korvia jos muu ei auta.
Luin taannoin kun joku hesalainen taas itki asumisen kalleutta, ja sanoi että harmittaa nukkua olohuoneessa kun teinit paistaa pekonia yöllä.
Sen sanon että jos meillä yritetään minun nukkuessa ruveta yöllä paistamaan pekonia, lähtee teinit niskapers otteella pihalle paistinpannu perässään.
Teko on aina tulosta tärkeämpi. Huutamisen ja puuttumisen sijaan olisit voinut lähteä vaikka lenkille ja antaa lapsen oppia virheistään. Miten ne lapset koskaan oppikaan ajattelemaa, jos aikuinen koko ajan ohjaa ja säätää vieressä, joten jatkossa valitse sotasi ja anna lapselle tilaa.