Tajusin juuri, että minun olisi pitänyt teeskennellä tyhmempää parisuhteessani
Mies vihasi sitä, jos sanoin jotain oivaltavaa tai jos keksin jonkun kivan idean. Mies inhosi sitä, jos opiskelin tai etenin työssäni. Hän oli äärimmäisen kateellinen, vihasi naisia yleisemminkin ja halusi aina, että olen ainakin pikkuisen tyhmempi ja hitaampi kuin hän. Jos olin liian innostunut jostain, hän suuttui ja löi sekä nöyryytti ja kontrolloi. Sain lukemattomat kerrat iskuja päähän ja aloin saada muistivaikeuksia ja varmaan käyn nykyisin vähän hitaalla muutenkin.
Olisin pelastanut avioliittoni, jos olisin ajoissa oppinut teeskentelemään huomattavasti luontaista olemustani tyhmempää ja olisin vain peesaillut ja ihaillen kommentoinut hänen juttujaan haastamatta tai kritisoimatta tai olematta liian nokkela. Olin elänyt liian tasa-arvoisessa kodissa. Meillä lapsuudenkodissani äitini oli se perheen älykkö; mieheni kodissa äiti oli todella yksinkertainen ja vielä yksinkertaisemmaksi pahoinpidelty maalaisnainen, joka oli koko perheen vinoilun kohde. Mies yritti saada minua vaikka väkisin siihen tuttuun muottiin.
Onkohan mainitsemani tilanne kovinkin yleistä? Eli siis naisen on *pakko* teeskennellä tyhmää kanaa pitääkseen miehensä tyytyväisenä?
Kommentit (43)
Et sä ihan kovin fiksu ole kun tollassen kanssa oot naimisiin mennyt. Kuvittelet vaan olevas kauheen älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Et sä ihan kovin fiksu ole kun tollassen kanssa oot naimisiin mennyt. Kuvittelet vaan olevas kauheen älykäs.
Jotkut ovat mestareita manipuloimaan, eikä uhriksi joutuminen ole älykkyydestä kiinni.
Luottamus suhteessa on perusolettamus, jota tekijä käyttää hyväksi samalla kokeillen varovasti uhrin rajoja. Suhde alkaa ja etenee usein alussa hyvin nopeaa tahtia ja korostuneen ihanasti, mihin mieli palaa kun tekijän todellinen minä alkaa rakoilla esiin kulissin takaa.
Ei helvetti. Jos nyt lopettaisit sen miehen miettimisen. Miksi et lyönyt takasin ja pistänyt pihalle heti ekan kerran jälkeen. Ala arvostaa itseäsi enemmän ja unohda miehet joksikin aikaa.