En jaksa positiivisia ja pirteitä ihmisiä

up

Ylipirteät ihmiset ovat todella rasittavia.

Luin vasta erään instapostauksen, kuinka esim. työtä voi vaihtaa jos ei miellytä.

Niin ärsyttävää lukea tuollaista, kun ei miellyttävää työtä vain saa ja jos on lainaa, niin pitää pysyä siinä uuvuttavassa paikassa, että saa velan maksettua.

Kylllä suomalaiset varmaan enemmän venäläisiä ovat kuiin amerikkalaisia. Muttta kyllähän ihmselle on myöös tärkeää se liberaalius jos ajattelee että esim ennenvanhaa ihmiset joutuivat suomessa katselemaan neuvostoliittolaisia elokuvia ja ei ollut mitään oikeeein viihdettä tarjolla. Mutta se mikä esiim jenkeisssä on sellaiset sanat mitkä ei tarkoita mitään ja sellainen turhamainen kohteliaisuus, kyllähän järjettömyydesssäkin on oltava jotakin dragikoomista ja jokin järjen siemen itämässä muuutoin se on vaivalloista. Se on vähään jos jokin asia ei vaivaaa niin se on omituuista, varmaan vähän niinkuin aivokuollut etttä aivoissa ei enää hermosto toimi jos ei mikään mieltä rasita.

Täällä. Ylipirteät, aamuvirkut, naisellisia hyveitä ja nykypäivän muotihömpötyksiä kilvan harrastavat tyypit ovat kuin eri eliölajia, joihin suhtaudun etäisellä, kyynisellä ihmetyksellä (voin taata tunteen olevan molemminpuoleinen). (Olen myös tasapuolisesti ihan yhtä syvältä kuin kuka tahansa muukin ihminen, tässä ei ole mistään paremmuudesta kyse.)

Ei mekään jakseta teitä onnettomia luusereita.

Itseäni ärsyttävät etenkin tekopirteät ihmiset sekä ylipositiivisuus. Jotkut ihmiset ovat aidosti pirteitä ja iloisia, he eivät minua ärsytä mutta tällaiset ihmiset ovat harvassa ja heistä löytyy kyllä myös särmikäs puolensa.

Voin samaistua tähän sun aloitukseen täysin! :D  Ja mitä tuohon huumoriin tulee, olen samanlainen ja huumorini on aika mustaa myös toisinaan ja harva sellaiselle lämpenee. 

+ Olen muutenkin vähän sellainen "black is my happy color" ja "tulen iloiseksi surullisista biiseistä"-ihminen. 

Laiskoja ärsyttää pirteys. Onneksi on reippaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mekään jakseta teitä onnettomia luusereita.

Menneen valtakunnan keisariko siellä huutelee vai miksi puhut itsestäsi monikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mekään jakseta teitä onnettomia luusereita.

Menneen valtakunnan keisariko siellä huutelee vai miksi puhut itsestäsi monikossa?

Ainakin meitä iloisempia on kaksi, tuo jolle kommentoit ja minä. Luuletko, että kaikki muut paitsi tuo edellinen, on pessimistejä, jotka rakastavat alakuloa ja ilkeyttä?

En voi sietää tekopirteyttä, mutta en ala pyytelemään anteeksi, jos välillä hymyilyttää. Jos on kokenut kovia, ymmärtää elämän pienetkin ilot. 

Olen myös iltavirkku ja pidän mustasta huumorista, mutten ole synkkä. Enkä etenkään yritä tartuttaa ankeutta ympärilläni oleviin ihmisiin.

No eihän me ap:n komppaajatkaan mitään tosikoita olla. Johan ap aloituksessaankin puhui huumorista.

Mua ei häiritse ylipirteät muuten kuin että he yleensä eivät siedä minua kun en ole yhtä pirteä. 

Minä en jaksa katkeria kyynikkoja.

Miten ap:n mainitsema huumorintaju liittyy positiivisuuteen ja pirteyteen?

Miten niin muka ylipirteistä tyhjännaurajista pidetään eniten? En usko, ei ainakaan Suomessa.

Minä en jaksa ketään.

Minä osaan olla huumorintajuinen ja nauravainen, mutta esim töissä tykkään asiallisesta linjasta.