Lue keskustelun säännöt.
Onko vain yhden lapsen äiti jotenkin vaillinnainen?
Kommentit (16)
Mutta muiden elämää en koskaan ajattele sillä tavoin.
Minulla on ihan tuskainen olo, kun elämästä PUUTTUU toinen (kolmas?) lapsi. Yritän uskoa, että hoidoilla joskus saamme toisen. Toivon, etten tuntuisi näin vahvasti olevani vain varjo entisestä itsestäni tämän kaipuun kanssa :(.
Muita - lapsettomia tai yhden lapsen vanhempia - ei ajattele vaillinaisina tietenkään. En nuorempanakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mnusta tuntuu, että pitäisi olla ainakin se kaksi lasta. Kaikki kyselevät, että milloin tulee toinen.. Onko se kaksi joku standardi? -ap-
ihmisen itsensä kanssa kovin paljon tekemistä. Kyllä mä toivon lisää lapsia, mutta jos olenkin vaillinainen, se johtuu vaan inhimillisyydestäni.
-ei vielä... ei ehkä koskaan.
En vielä halua toista, mutta tunnen olon haikeaksi poikani puolesta. Onko hän suruinen ilman sisarusta?
En halua tehdä YHTÄÄN enää lasta tähän pahaan maailmaan.
Ei yhtään omaa aikaa, ei rahaa ei harrastuksia ei edes ammattia ja työtä johon voisi paeta tätä perhehelvettiä (olen koti äiti) Oikeasti kyllä rakastan lapsiani mutta haluaisin niin muutakin elämää kuin tätä kotona raatamista. Usein haaveilen että minulla olisi vain yksi tai korkeintaan kaksi lasta niin olisi helpompaa, myönnän suoraan että olen usein kateellinen yksilapsisille perheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai kenties muuten vaan lapsellinen?
vastaan kuitenkin: olen yhden lapsen äiti ja koen itseni kokonaiseksi. Tosin tuntisin itseni kokonaiseksi vaikkei lasta olisikaan. Ei kai lapsi / lapset ole persoonallisuuden ja itseyden mitta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestani lapsi jaa paljosta paitsi jos ei ole sisaruksia. Ymmarran toki etta aina niita lapsia ei tule enempaa, mutta en tunne yhtaan ainutta lasta jokaei olisi halunnut sisaruksia. Jokainen tekee valintansa itse ja aina ei enempaa lapsia saada, se on ymmarrettavaa. Mutta siis se lapsi on vailla sisaruksia eli siksi " vaillinainen" . Aiti on vaillinainen vain jos itse haluaa muttei jostain syysta saa, jos kyse on siita ettei halua niin en koe etta olisi mitaan vailla - silloin se on valintakysymys.
En kuitenkaan ole koskaan lokeroinut ketaan yksi lapsista aitia mihinkaan. Eli en kysele onko tarkoitus tehda lapsia lisaa. Uskon etta jos ystavani tekee lisaa niin tulen sen huomaamaan ja jos taas yrittavat muttei onnistu, niin kertovat kylla jos haluavat jakaa asian. Minusta utelu lapsien teosta on epakohteliasta, mutta ihan samalla tavalla sita kysellaan minulta jolla on 3 lasta. Yhden lapsen aidit kokevat asian varmaan ahdistavampana kuin mina, mutta luulen ettei kyselijat tarkoita silla mitaan sen enempaa kuin kuhan utelevat.
ja enempää ei tule. Poika on nyt vuoden. Miehellä on 2 vanhempaa lasta 12 ja 16, joten on pojalla sisarukset mutta jo niin vanhat ja heillä on nykyään niin paljon omia menoja etteivät edes ehdi paljon käymään meillä.
Minua ärsyttää se kun ihmiset kyselevät milloin toinen tulee, olet jo niin vanhakin 32v että kannattaa tehdä heti perään, lapsi tarvitsee sisaruksia ym....
Ja kun vastaan että pojalla on jo sisarukset niin nehän on kuulema niin vanhat että kyllä poika tarvitsisi omanikäisen...
Eli, ihmisiet (yleensä ne joilla itsellään on monta ja peräkkäin) ovat sitä mieltä että ei riitä että lapsella on sisaruksia vaan ne pitää olla parin vuoden välein tehty.
Miksi he haluavat meidät siihen samaan perhe helvettiin kuin itse ovat??
En todella tunne itseäni vaillinaiseksi, minulla on maailman ihanin poika ja ihanat miehen lapset.
Tämä sopii meille ja joku jo siellä aikaisemmin kuvaili 4 lapsen kanssa olemista.... huh-huh! Voimia sinne!
Ja vielä selvennykseksi, itselläni on 3 sisarusta ja oma kokemukseni on että aina sai tapella kaikesta, harvoin sai tai pääsi minnekkään ja meillä oli jokaisella ihan omat kaverit eli ei meistä tullut sydänystäviä...
Turhaan niitä lapsia on toisilleen kavereeiksi tehdä kun ei mikään takaa että niistä kaverit tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sen sanon, että yhden lapsen äiti ei voi tietää millaista elämä on kahden lapsen kanssa.....Silloin kun mulla oli yksi lapsi, välillä tuntui, että yhdessäkin on " ihan tarpeeksi" , mutta kun pikkukakkonen syntyi niin nyt tiedän miltä tuntuu kun välillä ei syli riitä kahdelle kun molemmat vaativat huomiotaan tms...Lahjoja nämä kaksi lasta kuitenkin:) Mua vaan joskus naurattaa kun joku yksilapsisen perheen vanhemmat valittavat väsymystään tai sitä, että aika ei riitä....Kumpa mulle joku ois joskus kertonut, että ootappas vaan kun niitä onkin kaksi:)
Samalla rukoilin, ja pyysin vastausta, miksi Jumala epää lapseltani sisarukset.... :´(
Joo joo, otetaan aamulääke...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan kokenut olevani, enkä ajattele niin toisistakaan yhden lapsen äideistä.
Nykyään meillä on kaksi lasta.
yksilapsisuudesta. Äitini oli yksinhuoltaja.
En koe olevani " vaillinainen tai epätäydellinen" äiti vaikka olemme tehneet ratkaisun, että teemme vain yhden lapsen. Emme yksinkertaisesti halua enempää lapsia ja tiedämme millaista haluamme elämämme olevan. Yksi lapsisuudessa on monia hyviä puolia esim. pyrkiä olemaan-nimenomaan-
hyvä kasvattaja huolimatta muustakin maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten vaillinainen? Kyllä olette julmia
avopuolisoni perheensä " iltatähti" . Eli meillä ei ollut sisaruksia leikkikavereina. Vain avopuolisoni 80v äiti olettaa, että perheessä kuuluu olla enemmän lapsia kuin yksi. En tunne muita 80 vuotiaita. Hän jää omaan arvoonsa...
Mitä tarkoitat?
Minä olen vain yhden lapsen äiti (toistaiseksi ainakin), mutta en koe itseäni mitenkään erilaisemmaksi kuin kahden lapsen ystävä-äitini.
Minusta tuntuu että minulla on paljon enemmän omaa aikaa ainakin.