Miten pienessä asunnossa lasta voi pitää

Yksiössä ei ole mitään yksityisyyttä eikä omaa rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksiössä ei ole mitään yksityisyyttä eikä omaa rauhaa.

Ei ole välttämättä huono juttu, jos lapset ulkoilevat paljon.

No ei ainakaan mikään lastensuojeluasia ole, niin kauan kuin lapsella on oma sänky missä nukkua.

Joskus lapsi voi ainakin pienenä jopa tykätä pienestä asunnosta. Itselläni oli aina oma huone, mutta pelkäsin siellä pimeää ja ties mitä ja haaveilin että kunpa saisi nukkua edes veljen kanssa samassa huoneessa niin ei ehkä pelottaisi niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella pitää olla oma sänky. Se on minimivaatimus. Monet hankkivatkin lapselle parvisängyn ja sen alle koulupöydän.

Patjalla lattialla nukkumisesta (kuten myös riippumatoista tms) tulee tosiaan lasu. Tiedän myös tapauksia missä lapsi on otettu huostaan jos vanhemmat eivät ole kehotuksista huolimatta hankkineet hänelle sänkyä.

Mitä asuinneliöihin muuten tulee, niin virallista lasurajaa ei ole, vaan asia määritellään tapauskohtaisesti.

Kai lasu tehdään myös tarhalapsista jotka nukkuvat päiväunia patjalla?

Äitini kasvoi pienessä hellahuoneessa (en tiedä tarkkaa kokoa), jossa hänen lisäkseen asuivat hänen isänsä, äitinsä ja veljensä. Normaaliksi aikuiseksi kasvoi niin kuin veljensäkin. 

Meillä on 50m2/ asukas. Ei se kyllä meistä mitenkään sen parempia ihmisiä tee kuin ap:n naapureista.

Asun 3-vuotiaan kanssa 30m2 yksiössä. Hyvin mahdutaan. Tiedän 6 henkisen perheen, joka asuu 56m2 kolmiossa. Hyvin mahtuvat hekin enkä ole huomannut lapsissa traumatisoitumisen merkkejä.  

Keskity omiin asioihisi. Mikäli sinulla on perusteltua syytä epäillä lapsen hyvinvointia, toimit asian vaatimalla vakavuudella. Pieni asunto ei kuulosta siltä, että todellista syytä huoleen olisi.

Epäilys toisen vanhemman ”ehkä pienestä alko-ongelmasta” ja ”värikkään sakin ramppaaminen” ei myöskään kuulosta järin vahvoilta epäilyksiltä.

Oikeasti lasu jos ei ole omaa sänkyä? Jos lapsi nukkuu vanhempien kanssa samassa sängyssä, onko sekin lasun paikka? Enkä nyt puhu 15-vuotiaasta.

Minä asun kahden lapseni kanssa 40 neliön mökissä, yksi makuuhuone jonka jaamme. Nukumme tällä hetkellä vielä kaikki kolme isossa parisängyssä. Kun lapset kasvavat, hankin tupaan sohvasängyn jossa nukun itse ja lapset saavat tuon makkarin itselleen ja omat sängyt sinne jos eivät samassa halua nukkua. Meillä on myös pihassa kesäasunto, jossa lapset kesäisin tykkäävät asua.

Eihän sitä ennenkään lapsilla ollut omia huoneita. Lapsia saattoi olla 12, kaikki tytöt samassa huoneessa ja pojat omassaan. Vanhemmilla joko oma huone tai nukkuivat tuvassa. Äitini perheessä esimerkiksi näin. Yksi lapsista sai tehdä itselleen oman huoneen vaatehuoneesta, jonne mahtui just ja just patja ja yöpöytä. Vaatteet hyllyillä. Kesäisin osa porukasta saattoi nukkua aitoissa tmv.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä ennenkään lapsilla ollut omia huoneita. Lapsia saattoi olla 12, kaikki tytöt samassa huoneessa ja pojat omassaan. Vanhemmilla joko oma huone tai nukkuivat tuvassa. Äitini perheessä esimerkiksi näin. Yksi lapsista sai tehdä itselleen oman huoneen vaatehuoneesta, jonne mahtui just ja just patja ja yöpöytä. Vaatteet hyllyillä. Kesäisin osa porukasta saattoi nukkua aitoissa tmv.

Ennen pidettiin normaalina paljon muutakin sellaista mistä nykyisin tulee lasu. Esimerkiksi annettiin lapsille tukkapöllyä ja 7-vuotiaalla saattoi olla 8 kilometrin kävelymatka kansakouluun pitkin maantien vartta.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinhuoltaja jolla on kolme lasta ja asumme 15 m2 studioasunnossa. Meillä on ihanaa ja kaikki viihtyy. Olen lisöksi ollut vapaaehtoisessa karanteenissa maaliskuusta, lapsetkaan eivät käy missään, tilaan ruoan ovelle.

Ei ole turvallista ellei teillä ole erillistä desinfiointi- ja karenteenitilaa ulkomaailmasta tuoduille tavaroille. Jokainen paketti tai muu esine joka teille tulee ovelle saattaa olla kontaminoitunut.

Seuraan yhtä semisuosittua instatiliä minkä pitäjä ( mikä muuten on oikea nimitys instailijalle ?) perheineen asuu yksiössä. 

Heillä on yksi alle kouluikäinen lapsi ja todella kaunis koti. Heillä ymmärtääkseni on tarkoitus vielä ainakin jokunen vuosi asua yksiössä.

Jos se olisi lasuasia niin tuskin julkista tiliä asiasta tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Seuraan yhtä semisuosittua instatiliä minkä pitäjä ( mikä muuten on oikea nimitys instailijalle ?) perheineen asuu yksiössä. 

Heillä on yksi alle kouluikäinen lapsi ja todella kaunis koti. Heillä ymmärtääkseni on tarkoitus vielä ainakin jokunen vuosi asua yksiössä.

Jos se olisi lasuasia niin tuskin julkista tiliä asiasta tekisi.

Lisäksi jonkin verran tilillä on kaupallisia yhteistöitä, joten eivät selvästi yrityksetkään tuollaista asumista kauheana asiana pidä koska halauavat siinä tilissä näkyvyyttä.

https://www.instagram.com/kodikkaasti/?hl=fi

tässä tuo instagramtili, mistä puhuin.

Vierailija kirjoitti:

Keskity omiin asioihisi. Mikäli sinulla on perusteltua syytä epäillä lapsen hyvinvointia, toimit asian vaatimalla vakavuudella. Pieni asunto ei kuulosta siltä, että todellista syytä huoleen olisi.

Epäilys toisen vanhemman ”ehkä pienestä alko-ongelmasta” ja ”värikkään sakin ramppaaminen” ei myöskään kuulosta järin vahvoilta epäilyksiltä.

Veikkaan, että kyseessä on muualta tullut perhe ja ap r'sistina haluaa haukkua heitä kaikesta mahdollisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä ennenkään lapsilla ollut omia huoneita. Lapsia saattoi olla 12, kaikki tytöt samassa huoneessa ja pojat omassaan. Vanhemmilla joko oma huone tai nukkuivat tuvassa. Äitini perheessä esimerkiksi näin. Yksi lapsista sai tehdä itselleen oman huoneen vaatehuoneesta, jonne mahtui just ja just patja ja yöpöytä. Vaatteet hyllyillä. Kesäisin osa porukasta saattoi nukkua aitoissa tmv.

Ennen pidettiin normaalina paljon muutakin sellaista mistä nykyisin tulee lasu. Esimerkiksi annettiin lapsille tukkapöllyä ja 7-vuotiaalla saattoi olla 8 kilometrin kävelymatka kansakouluun pitkin maantien vartta.

Miksi pitää vetää esimerkeiksi näitä älyttömyyksiä, kun puhutaan vain asumisesta? Lapsille ei ole vaarallista asua pienessä asunnossa. 

Suomi on iso ja harvaan asuttu maa, miksi pitää änkeä johonkin pieneen koppiin? Jos/kun ei ole välttämätöntä asua Helsingissä? Kyllä minusta lapsi ansaitsee oman tilan ja yksityisyyttä. Oman sängyn, tilaa levittää lelut, rauhaa leikkiä kaverin kanssa. Jännä kun täällä on monesti kysytty apuja uusperheiden huonejärjestelyyn, ja siellä on ehdottomasti vaadittu lapsille omia huoneita. Mutta pienen perheen ainoa lapsiko ei huonetta ansaitse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskity omiin asioihisi. Mikäli sinulla on perusteltua syytä epäillä lapsen hyvinvointia, toimit asian vaatimalla vakavuudella. Pieni asunto ei kuulosta siltä, että todellista syytä huoleen olisi.

Epäilys toisen vanhemman ”ehkä pienestä alko-ongelmasta” ja ”värikkään sakin ramppaaminen” ei myöskään kuulosta järin vahvoilta epäilyksiltä.

Veikkaan, että kyseessä on muualta tullut perhe ja ap r'sistina haluaa haukkua heitä kaikesta mahdollisesta. 

Tai se, että kyseessä homopari. Miksi asiaa olisi muuten pitänyt edes mainita?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on iso ja harvaan asuttu maa, miksi pitää änkeä johonkin pieneen koppiin? Jos/kun ei ole välttämätöntä asua Helsingissä? Kyllä minusta lapsi ansaitsee oman tilan ja yksityisyyttä. Oman sängyn, tilaa levittää lelut, rauhaa leikkiä kaverin kanssa. Jännä kun täällä on monesti kysytty apuja uusperheiden huonejärjestelyyn, ja siellä on ehdottomasti vaadittu lapsille omia huoneita. Mutta pienen perheen ainoa lapsiko ei huonetta ansaitse?

Ymmärrän pointin, mutta mielestäni näillä taustatiedoilla on aika hataraa lähteä tekemään mitään oletuksia. Suuntaan tai toiseen.

Ehkä he ovat tyytyväisiä. Ehkä tämä on väliaikainen asunto. Ehkä he etsivät suurempaa asuntoa tai ovat asuntojonossa. Ehkä heillä on työpaikat ko. seudulla ja sen vuoksi eivät saman tien voi tai halua muuttaa jonnekin päin harvaan asuttua Suomea.

Ei ihmisen kulloinenkin käsillä oleva tilanne tarkoita sitä, että tilanne ei ikinä muuttuisi.