Lue keskustelun säännöt.
Häpeän suhdetta huonoon mieheen
04.01.2021 |
Olen yrittänyt kaikkeni, että suhde toimisi ja samalla elämäni sekoittanut melko perusteellisesti.
Lääkevastaisena ihmisenä syön nykyään jopa lääkkeitä ahdistukseen kun ei mikään helpottanut, päätin kokeilla niitä.
Suhde on saanut minut murenemaan hiljaa ja olen yrittänyt tehdä irtiottoa pitkään, hyvin suoraan, kohteliaasti ja myöskin ilkeästi.
Monella keinolla olen päättänyt päästää irti mutta en enää ymmärrä itseänikään.
Olemme sopineet ja taas eronneet. Useita kertoja.
Ystävinä myös yritetty ja silti jatkettu läheisimmissä väleissä.
Olemme sopineet myös ettemme voi enää jatkaa, olla väleissä mutta aina löydän itseni hänen luotaan.
Olemme olleet avopuolisoita mutta emme kuitenkaan hoitaneet eroa näköjään tarpeeksi päättäväisesti.
Usko itseensäkin on mennyt.
Tämä on silkkaa hulluutta ja rakastamme toisiamme mutta häpeän suuresti tilannetta.
Se ei ole normaali eikä terve suhde vaikka paljon hyvääkin on.
Silti kieroutunut monella tavalla.
Tiedän, että minut tuomitaan täälläkin mutta olen aika epätoivonen nykyään. En tajua mitään ja olen turtunut.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on huono, nainen on uhri, pimpeli pompeli
Olet läheisriippuvainen. Mulle ei selvinnyt haluatko edes eroon vai pelkästään vuodattaa. Helpottaa kai sekin.
Olet läheisriippuvainen. Terapiasta saa apua, kannattaa oikeasti myös omatoimisesti lukea aiheesta mahdollisimman paljon. Alitajuiset uskomukset estävät eroamasta vaikka ymmärrät itsekin järjellä että ero on ainut ratkaisu. Ei mikään mielialalääke tosiasioita muuta vaan totuus on kuitenkin kohdattava jossain vaiheessa. Mitä nopeammin sen kohtaat, sitä nopeammin myös toipuminen voi alkaa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli nuorempana ihan hullu suhde, mies joi eikä pitänyt lupauksiaan. En tajua jälkikäteen, miten jaksoin katsella niin pitkään.
Kannattaa vaan sitkeästi irrottautua tuosta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Olet läheisriippuvainen. Terapiasta saa apua, kannattaa oikeasti myös omatoimisesti lukea aiheesta mahdollisimman paljon. Alitajuiset uskomukset estävät eroamasta vaikka ymmärrät itsekin järjellä että ero on ainut ratkaisu. Ei mikään mielialalääke tosiasioita muuta vaan totuus on kuitenkin kohdattava jossain vaiheessa. Mitä nopeammin sen kohtaat, sitä nopeammin myös toipuminen voi alkaa. Tsemppiä.
Ei minkään mielialalääkkeen tarkoitus ole muuttaa tosiasioita! Vaan nimenomaan auttaa kohtaamaan ne asiat ja tekemään muutoksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on myös alkoholisti, kuten vanhempanikin ovat.
En tiedä... tämä kaikki on niin tuttua vain. En osaa tarpeeksi pelätä tai vetää rajoja, en pysty välittämään enemmän itsestäni hänen kohdallaan.
Tiedän eron olevan ainoa oikea vaihtoehto ja olen yrittänyt todella päästä tästä mutta joku vetää takaisin vaikka tiedän etten halua.
En kuuntele itseäni.
Psykoterapia alkaa tässä alkuvuonna.. Saan pian b-lausunnon kelalle ja pääsen aloittamaan.
Lääkkeet ovat ihme kyllä auttaneet pahimpaan ahdistukseen, elämä on tuntunut niin helvetin raskaalta viimeisen vuoden, että halusin kokeilla nyt niitäkin vaikka ei ole oikeasti minun juttuni tai arvojeni mukaista.
En vain välitä enää tarpeeksi kun olen turtunut ja ahdistunut.
Ap
Erosin pahasta miehestä 5 vuoden avoliiton jälkeen. Nyt on elämä ihanaa, on hyvä tulla kotiin, missä kukaan ei rähjää. Olen kiitollinen...minun läheisriippuvuuteni vihdoin loppui, tuo mies auttoi siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet läheisriippuvainen. Terapiasta saa apua, kannattaa oikeasti myös omatoimisesti lukea aiheesta mahdollisimman paljon. Alitajuiset uskomukset estävät eroamasta vaikka ymmärrät itsekin järjellä että ero on ainut ratkaisu. Ei mikään mielialalääke tosiasioita muuta vaan totuus on kuitenkin kohdattava jossain vaiheessa. Mitä nopeammin sen kohtaat, sitä nopeammin myös toipuminen voi alkaa. Tsemppiä.
Ei minkään mielialalääkkeen tarkoitus ole muuttaa tosiasioita! Vaan nimenomaan auttaa kohtaamaan ne asiat ja tekemään muutoksia!
Joo mutta usein ne vaan turruttaa eli käy päinvastoin. Toki väliaikaisesti voi olla monelle avuksi mutta moni myös syö ihan liian pitkään SSRI-lääkkeitä eikä kohtaa tunteitaan mikä taas voisi oikeasti auttaa. Kokemusta on, olen kaikki ketjussa luetellut virheet tehnyt itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Mies on myös alkoholisti, kuten vanhempanikin ovat.
En tiedä... tämä kaikki on niin tuttua vain. En osaa tarpeeksi pelätä tai vetää rajoja, en pysty välittämään enemmän itsestäni hänen kohdallaan.
Tiedän eron olevan ainoa oikea vaihtoehto ja olen yrittänyt todella päästä tästä mutta joku vetää takaisin vaikka tiedän etten halua.
En kuuntele itseäni.Psykoterapia alkaa tässä alkuvuonna.. Saan pian b-lausunnon kelalle ja pääsen aloittamaan.
Lääkkeet ovat ihme kyllä auttaneet pahimpaan ahdistukseen, elämä on tuntunut niin helvetin raskaalta viimeisen vuoden, että halusin kokeilla nyt niitäkin vaikka ei ole oikeasti minun juttuni tai arvojeni mukaista.
En vain välitä enää tarpeeksi kun olen turtunut ja ahdistunut.Ap
Hyvä, mahtavaa että aloitat terapian! Tiedän ettei se tunnu siltä nyt, mutta ajan kanssa nouset tuosta vielä. Itsekin olin ennen terapiaa (ja vielä sen aikana) aivan kynnysmatto päihderiippuvaiselle narsistille ja se oli vuosien kivinen tie selvittää syyt sen luokan itsetuhoisuudelle. Olin vähällä tappaa itseni monta kertaa mutta kävin kuitenkin monen vuoden terapian läpi. Eikä helpottanut edes heti sen jälkeen, vaan sotkeennuin valitettavasti vielä uudestaan sairaisiin miehiin (jotka olivat kuin askel askeleelta hieman vähemmän hulluja, kun lähtökohta oli tosiaan se että tappouhkaukset olivat normaali asia) mutta jossain kohtaa naksahti ja opin arvostamaan itseäni paremmin. En ole täydellisen eheä vieläkään mutta en ole enää masentunut tai terapian tarpeessa, mikä on ihan uskomaton asia jos vertaa siihen lähtökohtaan. Samaistun tekstiisi (olinhan itsekin sekavissa mielentiloissa pahimpina aikoina enkä ymmärtänyt itsekään itseäni) ja haluan tällä valaa sinuun toivoa. Sinä selviät vielä ja olet arvokas. Sinä opit vielä asettamaan rajat, ne ovat opeteltavissa oleva asia. Sinulla on aikaa ja sinussa on varmasti potentiaalia. Ei ole vielä myöhäistä eikä se ole toivotonta. Se toivottomuus on vain inhottava tunne joka hellittää ajan myötä. Kaikkea hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos <3
Tuota tarvitsin.
Tsemppiä sinullekin!
Ap
Sellainen räpellys tällä kertaa.