Onko eron jälkeen fiksumpaa jäädä kituuttamaan pienehköön asuntoon lähelle toista vanhempaa vai

Onko sinulla kiire tehdä päätös? Mikset jäisi nyt siihen, missä olet, ja samalla mietit ja etsit sitä rauhassa oikealta tuntuvaa ratkaisua. Oletan siis, että kumpikaan tämänhetkisistä vaihtoehdoista ei ole sinulle se optimaalisin.

Ei kai tuo kovin suuri ongelma voi olla, jos samalla paikkakunnalla kuitenkin asutaan ja jos raha ei ole rajoite. Vai eikö sillä exän paikkakunnalla ole kuin se yksi omakotitalo? 

Itse en tehnyt ratkaisuja toista vanhempaa ajatellen, vaan itseäni ja lastani.

Minkä ikäiset lapset? Vaihtuuko muuttaessa päiväkodit ja koulut, ja miten se vaikuttaa? Millaiset välit exään? Mikä on lasten paras? Entä sinun?

Muuttaisin kauemmaksi, ettei tarvitsisi nähdä exää jatkuvasti. Tietysti lasten takia lyhyt välimatka parempi, mutta jos exällä taipumusta elämäsi vahtimiseen, niin ainakin muutama kilometri välimatkaa helpottaisi.

Samalta alueelta ei minulla ole varaa ostaa taloa. Ja on jo joku vuosi vierähtänyt ja tympii kun lapset pitää exän isoa taloa ykköskotinaan ja kasvettuaan eivät haluaisi enää oikein ravata ees taas eivätkä tunnu viihtyvän pienessä asunnossani. Enkä voi tarjota tässä yhtä mukavia puitteita niin pelkään että kohta elämä on mennyt vähän ohi ja eivät käy täällä kuin puoli pakotettuna. Minunkin viikolla valuvat isälleen tramppaan tai uimaan tai milloin mitäkin kun niin lähekkäin ollaan. No kiva sekin mutta entäs minä?229

Olen nähnyt hyvin toimivan lähellä asumisen. Koululaisilla oli yhtä pitkä matka koulusta molemmille vanhemmille ja sama kaveripiiri.

Mutta kyllä lapset nauttivat myös toimivasta kodista. Trampoista yms.

Tärkeintä missä on lasten koulut ja ystäväpiiri. Itse en ainakaan pystyisi noin vain repimään heitä uusiin ympyröihin ja omasta lapsuudesta tiedän miten vmäistä on rampata kahden paikan välillä.

Muuttaisin lähelle vanhaa kotia, mutta sen verran eri laidalle ettei tarvitse exää nähdä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tehnyt ratkaisuja toista vanhempaa ajatellen, vaan itseäni ja lastani.

Toisen vanhemman läheisyydellä tarkoitin sitä että kun minä muutin pois niin jäin lähelle toista kotia jotta koulut ja kaverit ja tuttu alue säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Samalta alueelta ei minulla ole varaa ostaa taloa. Ja on jo joku vuosi vierähtänyt ja tympii kun lapset pitää exän isoa taloa ykköskotinaan ja kasvettuaan eivät haluaisi enää oikein ravata ees taas eivätkä tunnu viihtyvän pienessä asunnossani. Enkä voi tarjota tässä yhtä mukavia puitteita niin pelkään että kohta elämä on mennyt vähän ohi ja eivät käy täällä kuin puoli pakotettuna. Minunkin viikolla valuvat isälleen tramppaan tai uimaan tai milloin mitäkin kun niin lähekkäin ollaan. No kiva sekin mutta entäs minä?229

No mutta sittenhän tilanne kuulostaa siltä, että olet kyllä jo henkisen päätöksen tehnyt. Muuta. Mitä sinä siitä häviäisit, vaikka välimatka kasvaisikin?

Jos lapset on isompia, niin ne roikkuvat siellä missä kaverit on. Ja yksityisyyttä. Et voi voittaa, vaan tarjoat vaikka lomamatkoja ja otat kavereita mukaan. Tarjoat erilaista hyvää lapsille.

Et siis voi millään voittaa isän omakotitaloa. Et edes sillä omalla , joka on kauempana.

Itse muutin lapsen kanssa muutama vuosi sitten. (Isä ei kuulu tähän tarinaan) . Silti lapsi menee hengaamaan vanhoille kulmille. En tiedä milloin hän vierottuu sieltä.

En tarkoitakaan että pitäisi voittaa, mutta sellaisen kodin haluaisin lapsille tarjota, että viihtyvät ja itsekin viihdyn. Itse haluaisin muuttaa enemmän kuin mitään, mutta kavereita on lapsilla naapurustossa. Sekin painaa vaakakupissa. Äh miten vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoitakaan että pitäisi voittaa, mutta sellaisen kodin haluaisin lapsille tarjota, että viihtyvät ja itsekin viihdyn. Itse haluaisin muuttaa enemmän kuin mitään, mutta kavereita on lapsilla naapurustossa. Sekin painaa vaakakupissa. Äh miten vaikeaa.

Kuinka pitkä välimatka teille muuton jälkeen tulisi? Lapset kuitenkin voivat tavata kavereitaan isällä ollessaan? Kyllähän nuo lapset oppivat itsenäisestikin liikkumaan pyörillä ja vaikka julkisilla, kunhan ovat sopivan ikäisiä siihen. Oletan, että aika lailla alkavat olla, jos koululaisista kyse.

Vierailija kirjoitti:

Samalta alueelta ei minulla ole varaa ostaa taloa. Ja on jo joku vuosi vierähtänyt ja tympii kun lapset pitää exän isoa taloa ykköskotinaan ja kasvettuaan eivät haluaisi enää oikein ravata ees taas eivätkä tunnu viihtyvän pienessä asunnossani. Enkä voi tarjota tässä yhtä mukavia puitteita niin pelkään että kohta elämä on mennyt vähän ohi ja eivät käy täällä kuin puoli pakotettuna. Minunkin viikolla valuvat isälleen tramppaan tai uimaan tai milloin mitäkin kun niin lähekkäin ollaan. No kiva sekin mutta entäs minä?229

Ymmärrän kyllä tuskasi, mutta onko oikea ratkaisu muuttaa kauemmaksi lasten isästä, jotta lasten olisi vaikeampi käydä isällään?

Lasten kannalta on aika ihanteellista, että voivat samallakin viikolla vierailla kummassa vaan kodissa ja jos vanhempien välit toimii, voi myös lyhyellä varoitusajalla sopia, kummassa paikassa lapset ovat jos tulee yllättäviä menoja. 

Ap mieti kummalla tavalla sun kulut pysyy pienempinä. Sen pitäis merkitä aika lailla kans.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalta alueelta ei minulla ole varaa ostaa taloa. Ja on jo joku vuosi vierähtänyt ja tympii kun lapset pitää exän isoa taloa ykköskotinaan ja kasvettuaan eivät haluaisi enää oikein ravata ees taas eivätkä tunnu viihtyvän pienessä asunnossani. Enkä voi tarjota tässä yhtä mukavia puitteita niin pelkään että kohta elämä on mennyt vähän ohi ja eivät käy täällä kuin puoli pakotettuna. Minunkin viikolla valuvat isälleen tramppaan tai uimaan tai milloin mitäkin kun niin lähekkäin ollaan. No kiva sekin mutta entäs minä?229

Ymmärrän kyllä tuskasi, mutta onko oikea ratkaisu muuttaa kauemmaksi lasten isästä, jotta lasten olisi vaikeampi käydä isällään?

Lasten kannalta on aika ihanteellista, että voivat samallakin viikolla vierailla kummassa vaan kodissa ja jos vanhempien välit toimii, voi myös lyhyellä varoitusajalla sopia, kummassa paikassa lapset ovat jos tulee yllättäviä menoja. 

En tarkoita ihan sitä vaan kun nyt tuntuu että minun koti on ajautumassa jonkinlaiseksi eksän kodin jatkeeksi, ja eksä on vähän rajaton tapaus joka häärää lasten kanssa jatkuvasti ja soittelee ja keksisi ohjelmaa eikä minulle jää rauhaa viettää aikaa lasten kanssa. ”Mä paistoin jo iskällä ranskalaisiakoulun jälkeen”, kun pyydän ruokapöytään, ”mä lähden iskän kanssa shoppailemaan” kun ehdotan yhteistä tekemistä tai minun ostamat tavarat viedään sinne kun siellä on hienompi huone.

Hain ensin samalta alueelta, mutta onneksi järkiinnyin ja muutin ihan eri kaupunginosaan. Asunto on pieni, mutta maalasin ja sisustin kivasti. Olisi kamalaa asua vanhoissa ympyröissä, nähdä exää vähän väliä, olla ikään kuin sidottu menneisyyteen jne. Täällä olen vapaa. Ja tätä kotia lapsi enemmän suosii, kuin isän rahakasta merenrantalukaalia pihoineen ja terasseineen. Home is where the heart is.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalta alueelta ei minulla ole varaa ostaa taloa. Ja on jo joku vuosi vierähtänyt ja tympii kun lapset pitää exän isoa taloa ykköskotinaan ja kasvettuaan eivät haluaisi enää oikein ravata ees taas eivätkä tunnu viihtyvän pienessä asunnossani. Enkä voi tarjota tässä yhtä mukavia puitteita niin pelkään että kohta elämä on mennyt vähän ohi ja eivät käy täällä kuin puoli pakotettuna. Minunkin viikolla valuvat isälleen tramppaan tai uimaan tai milloin mitäkin kun niin lähekkäin ollaan. No kiva sekin mutta entäs minä?229

Ymmärrän kyllä tuskasi, mutta onko oikea ratkaisu muuttaa kauemmaksi lasten isästä, jotta lasten olisi vaikeampi käydä isällään?

Lasten kannalta on aika ihanteellista, että voivat samallakin viikolla vierailla kummassa vaan kodissa ja jos vanhempien välit toimii, voi myös lyhyellä varoitusajalla sopia, kummassa paikassa lapset ovat jos tulee yllättäviä menoja. 

En tarkoita ihan sitä vaan kun nyt tuntuu että minun koti on ajautumassa jonkinlaiseksi eksän kodin jatkeeksi, ja eksä on vähän rajaton tapaus joka häärää lasten kanssa jatkuvasti ja soittelee ja keksisi ohjelmaa eikä minulle jää rauhaa viettää aikaa lasten kanssa. ”Mä paistoin jo iskällä ranskalaisiakoulun jälkeen”, kun pyydän ruokapöytään, ”mä lähden iskän kanssa shoppailemaan” kun ehdotan yhteistä tekemistä tai minun ostamat tavarat viedään sinne kun siellä on hienompi huone.

Muuta ihmeessä, jos sulla on siihen mahdollisuus. Pistä kunnon rajat ja eri elämät. Tehän olette eronneet, ja hyvän aikaa sittenkin. Varmasti tekee hyvää ja vahvistaa sinua. Lapsetkin arvostavat vahvaa äitiä. Nyt tuntuu, että olet altavastaajana ja hyväksikäytettävänä ja ylikäveltävänä tuossa nykysysteemissä.