Lue keskustelun säännöt.
Entä jos vain luulee rakastavansa?
02.01.2021 |
Musta usein tuntuu etten ole puolisolleni kovin syvän rakkauden kohde, vaan hyvä valinta.
Hän kyllä sanoo rakastavansa, mutta mulla on sellainen tunne että hän ei itsekään tiedä ettei oikeasti rakasta.
Onko kellään kokemusta tällaisesta?
Kommentit (8)
Loppuuko rakkaus joskus? Jos loppuu, rakastaa. Jos ei, ei voi tietää, ennen loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olekaan, en tarkoita ettei rakasta tarpeeksi, vaan ei ollenkaan, ehkä vain tottumuksesta, en tiedä.
Mutta mulla on vaan sellainen olo että olen enemmän valinta ja velvollisuus kuin rakkauden kohde.
Hänellä on kyllä tunne-elämän traumoja lapsuudesta enkä tiedä miten kykenevä on rakastamaan. Mutta siksikin tunnen olevani joku vain, joka on vaikuttanut hyvältä valinnalta jollain tavalla, liittyen lapsuuteensa ja traumoihin, joko hyvällä tai huonolla tavalla.
Vaikea selittää kun tulisi liian pitkä tarina.
Ehkä mun tunne johtuu omista traumoista, mistä sitä tietää.
Harvempi kai oikeasti on ollut rakastunut ja saanut rakkauden kohteensa, suurin osa sen sijaan on rakastanut ja rakastaa, kumppaniaan tai jotain toista.
Miehesi ei ehkä ole rakastunut sinuun, mutta varmasti on oppinut rakastamaan sinua. Itsehän olet valinnut hänet ja sellaisilla tunteilla kuin hänellä on.
Mulla on kokemusta siitä että tunteet vaihtelee pitkässä suhteessa. Joskus se rakkaus on syvempi tunne, välillä on kausia että on toisen kanssa tottumuksesta ja tahdosta. En näe tässä ongelmaa, minusta tahto olla yhdessä on melkein yhtä tärkeää kuin rakkaus.
Totta, itse olen valinnut.
Mutta musta tuntuu että mun oma hullu rakastuminen valtasi mut niin kokonaan etten vuosiin tajunnut tuota asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta siitä että tunteet vaihtelee pitkässä suhteessa. Joskus se rakkaus on syvempi tunne, välillä on kausia että on toisen kanssa tottumuksesta ja tahdosta. En näe tässä ongelmaa, minusta tahto olla yhdessä on melkein yhtä tärkeää kuin rakkaus.
Totta tämäkin.
Mutta toisaalta on jotenkin alentava tunne tietää (ehkä) että ei ole toiselle yhtä tärkeä kuin hän on itselle.
Miesystäväni ei rakasta minua kuten minä häntä. On tullut usein esiin eri yhteyksissä, vaikka rakkautta vannookin.
Myöskään ex - aviopuolisoni ei rakastanut ja myönsikin sen.
Joskus tulee kurja olo. Itse rakastan täysillä. Ol si niin ihanaa tuntea olevansa rakastettu oikeasti.
Eihän rakkaus ole mikään mitattavissa oleva asia. Mitä se kullekin on.