Lue keskustelun säännöt.
Tehtäväni tässä elämässä on kärsiä.
08.06.2014 |
Ensimmäiset 9v elämästäni meni alkoholisti-isän touhuja katsellessa ja väkivallasta(kin) kärsien, siitä muistona mm silmien verkkokalvoille tatuoitunut muisto isän nyrkkien rystysistä ja takaraivon kalju kohta jossa ei kasva hiuksia vaan on n.4cm arpikudos.
Sen jälk äidin henkisen ja osin fyysisesnkin kurituksen alla ja muutaman vuoden koulukiusattuna oleminen.
Sen jälk opiskelut ja pätkätyöuraa kohti joka jatkuu edelleen 15v myöhemmin. Ei ole palkallisia kesä,-joulu tai muitakaan lomia, ei lomarahoja, ei kaikkea sitä hyvää mitä pysyvä työpaikka ja säännöllinen palkka tuo.
Lisäksi äidin sairastuminen ja hänen kärsimystensä seuraaminen ja saattohoitaminen kunne skuolema koitti ja toi helpotuksne ja vapautuksen-hänelle.
Mitä seuraavaksi? paitsi tätä paskaa että haen jälleen kerran töitä.
Minun voimat on loppu.
Kommentit (10)
Aijaa, valittiko ap pelkkää lapsuuttaan...
Tässä maassa, tai muuallakaan, on aika vähän ihmisiä jotka "saisivat" arvon 5 logiikalla valittaa tai olla masentunteita, koska aikamoinen joukko ihmisiä näkee kroonista nälkää päivittäin ja kuolee janoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista ikiruikutusta, joka ei muutu miksikään koko elämän aikana, koska ihmisella on korvien välissä niin perustavaa laatua oleva pessimismi. Silloin kaikki tuntuu ylitsevoimaisen suurelta, kukaan muu ei varmaan kärsikään yhtä syvästi kuin juuri hän. Vastoinkäymisisä on kuule muillakin.
Arvon 5
Sympatiat sinulle, meitä on muitakin. Toivon sinulle hyvää, mutta tosiaan jokaisen joka ei kykene välittämään lapsistaan tulisi olla tekemättä niitä.
Elämä on niin surullista jos on saanut huonot kortit. Toivottavasti löydät jotakin hyvää.
Tässä ap kertoo tulleensa isänsä pahoinpitelemäksi todella rankalla tavalla. Miksi hän ei saisi valittaa? Täällä ollaan kauhuissaan tekemässä ls-ilmoituksia, mutta kun kuunnellaan aikuiseksi kasvanutta lasta perhehelvetistä niin ollaan kovia.
Hyvä se on ääneen valittaa, pahinta on juuri alkaa elää jotain kaksoiselämää jossa suljetaan kaikki paha pois tiluliulii.. Meillähän on otsikoissa juuri esimerkki siitä mitä käy kun ihminen lykkää tietoisuudesta kaiken traumaattisen.
Ihan hyvä on ihmisen ääneen valittaa kohtaloaan ja kertoa siistä juuri niinkuin se on.
Ap:llä on ollut rankka lapsuus. Se varmasti leimaa jollakin tavalla koko loppuelämää. Moniin asioihin voi kuitenkin itsekin vaikuttaa.
Itselläni on käynyt vähän päinvastoin. Sain elää todella onnellisen ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, oikeastaan n. 30-vuotiaaksi kaikki meni putkeen. Sen sijaan viime vuosina kaikki on lähtenyt menemään päin v...ua. Kaksosvauvat kuolivat kohtuun, paras ystäväni kuoli, sairastuin itsekin vakavasti, talossani paljastui homeongelma, kiva työpaikka lähti alta ja jouduin olosuhteiden pakosta vituttavaan työhön (iso organisaatiomuutos) ja tällä hetkellä saattohoidan vain vähän päälle 50-v. äitiäni, jolle vakava diagnoosi tuli aivan puskista muutama kuukausi sitten. Vaikeuksien keskellä mieskin on paljastunut kusipääksi, pakko varmaan laittaa ulkoruokintaan kunhan jaksan...
Joo, aika vähissä on voimat täälläkin tällä hetkellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden huonot kokemukset ovat siksi niin traumaattisia koska silloin lapsi kehittyy ja hänen itsetuntonsa ja perusturvallisuutensa kehittyy.
Sitä rakkautta mitä lapsi voi parhaimmillaan kokea rakastavilta vanhemmilta ei mikään korvaa. Aikuisena täältä maailmasta ei löydy pyyteetöntä rakkautta joten pahoja lapsena kokenut jää "orvoksi" ja välttämättä sisäinen alakuloisuus ei koskaan poistu.
Jos ihminen kokee aikuisena vastoinkäymisiä hänellä voi olla kantavan voimana se sisäinen turvallisuuden tunne ja itsetunto jotka kantavat.
Pahinta on tietenkin se, että on paska lapsuus ja paska aikuisuus.
Nykyään on niin paljon työttömyyttä, että kannattaa olla kuitenkin realistinen, kaikilla on vaikea saada töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpäs jos elämä yllättääkin nyt positiivisesti, kaiken roiman jälkeen. Anna sille ainakin mahdollisuus.
Luulin niin tuossa pari vuotta sitten kun sain elämäni ensimmäisen ns vakkarityöpaikan, mutta turha luulo, niin sairas paikka että ei sitä kukaan edes uskoisi ja menikin konkurssiin lopulta.
ap
Ehkäpä sairastut itse, saat vammaisen lapsen, kotisi palaa, ystävsi hylkäävät sinut, sisar kavaltaa rahat joiden takaajana olet, syttyy sota, iskee tuberkuloosi, autosi varastetaan ja ajetaan jokeen pieni vauva takapenkillä, Suomeen iskee tappava lintuinfluenssaepidemia, et saa ruokaa etkä lääkkeitä mistään.
Ja miehesi pettää parhaan kaveriisi kanssa.
Tai kasvat isoksi, saat asioille mittasuhteita ja päästät irti lapsuudesta.