Pahin mokasi ikinä?
Milloin olet mokannut pahemmin kuin koskaan ja miten?
Kommentit (19)
Autoin elämässä eteenpäin ihmistä, jota oikeastaan alusta alkaen pidin monin tavoin vastenmielisenä. En tajunnut kunnolla miten läpimätä hän on. Apuni siivittämänä hän on sittemmin tehnyt paljon pahaa monille muille ihmisille, ja todennäköisesti myös taannut että samalla lailla vaurioisia yksilöitä jatkaa täällä kun hänestä aika jättää.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:22"]Ekana päivänä ekassa hoitotyön harjoittelussa ohjaaja käski tulla avuksi siirtämään erästä vanhusta pyörätuolista vessanpöntölle. Mietin vain päässäni, että miten koulussa olikaan neuvottu nämä siirtämiset ja yritin kysyä ohjaajalta, että miten kannattaa nyt ottaa kiinni. Ohjaaja tiuskaisi, että otat nyt vaan ja pidät topakasti. En ehtinyt olla tarpeeksi nopea ja ottaa kunnolla kiinni, kun mummo putosi istualleen lattialle. Ohjaaja huusi tulipunaisena, että minähän käskin pitää topakasti kiinni ja käski hakea avuksi jonkun, joka osaakin jotakin.
Vieläkin hävettää kamalasti. Olisi vaan pitänyt ottaa heti topakka ote, eikä miettiä hölmöjä. Onneksi tajusin pian, ettei hoitoala olekaan minua varten, niin etten päässyt aiheuttamaan enempiä vahinkoja.
[/quote]
tuo oli täysin ohjaajan moka.
Töissä lirautin housuun... eikä ollut vaihtohousuja. Onneksi olin autolla, joten sinnittelin ruokataukoon asti takki vyötäröllä ja sitten läksin kotiin vaihtamaan. Jäi sitten lounas syömättä sinä päivänä.
päästin itseni repsahtamaan niin pahasti, että jo parikymppisenä vietän illat mieluummin kotona maaten, kuin ystävien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 15:42"]
meillä oli ollut miehen kanssa pahin riita koskaan (olimme juuri lopettaneet viikon mykkäkoulun) . Riitamme koski exiä.
Olimme juuri saanut tilanteen siihen, että oli sovintoseksin aika.
Alku huumassa kuiskuttelin korvaan, että rakastan sua, ja tunnut niin hyvältä+exän nimi.
En edes tiedä mistä tuo exän nimi siihen tuli, varmaan johtui riidasta. Mutta sen takia lopulta erosimme. Tuo oli kuulemma todiste, että rakastan exääni ja mies ei halunnut koskaan enää nähdä minua.
[/quote]
Kamalaa! Mutta ehkä se ero oli jokatapauksessa tulossa? Just tällaisten takia vältän aina kenenkään nimen sanomista viimeiseen asti. Omaa miestäkään en koskaan kutsu nimeltä.
Olisi pitänyt reagoida aggressiivisemmin tietyissä tilanteissa. Kadun tekemättä jättämisiä, en tekoja.
Tänä viikon loppuna vietin illat ravintolassa naimisissa olevan miehen kanssa. Ei sentään sänkyyn menty, mutta muuten kyllä hyvin kiihkeässä tunnelmassa. En tajua mikä muhun meni, ja kadun syvästi.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 15:57"]
Olisi pitänyt reagoida aggressiivisemmin tietyissä tilanteissa. Kadun tekemättä jättämisiä, en tekoja.
[/quote]
Sama täällä, mutta onneksi nykyään täältä lähtee, jos on tarve.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:22"]
Ekana päivänä ekassa hoitotyön harjoittelussa ohjaaja käski tulla avuksi siirtämään erästä vanhusta pyörätuolista vessanpöntölle. Mietin vain päässäni, että miten koulussa olikaan neuvottu nämä siirtämiset ja yritin kysyä ohjaajalta, että miten kannattaa nyt ottaa kiinni. Ohjaaja tiuskaisi, että otat nyt vaan ja pidät topakasti. En ehtinyt olla tarpeeksi nopea ja ottaa kunnolla kiinni, kun mummo putosi istualleen lattialle. Ohjaaja huusi tulipunaisena, että minähän käskin pitää topakasti kiinni ja käski hakea avuksi jonkun, joka osaakin jotakin.
Vieläkin hävettää kamalasti. Olisi vaan pitänyt ottaa heti topakka ote, eikä miettiä hölmöjä. Onneksi tajusin pian, ettei hoitoala olekaan minua varten, niin etten päässyt aiheuttamaan enempiä vahinkoja.
[/quote]
Kamalaa. :( Onneksi kuitenkin tajusit. menitkö jollekin toiselle alalle?
Unohdin burgerista juuston! FUUU!
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:22"]Ekana päivänä ekassa hoitotyön harjoittelussa ohjaaja käski tulla avuksi siirtämään erästä vanhusta pyörätuolista vessanpöntölle. Mietin vain päässäni, että miten koulussa olikaan neuvottu nämä siirtämiset ja yritin kysyä ohjaajalta, että miten kannattaa nyt ottaa kiinni. Ohjaaja tiuskaisi, että otat nyt vaan ja pidät topakasti. En ehtinyt olla tarpeeksi nopea ja ottaa kunnolla kiinni, kun mummo putosi istualleen lattialle. Ohjaaja huusi tulipunaisena, että minähän käskin pitää topakasti kiinni ja käski hakea avuksi jonkun, joka osaakin jotakin.
Vieläkin hävettää kamalasti. Olisi vaan pitänyt ottaa heti topakka ote, eikä miettiä hölmöjä. Onneksi tajusin pian, ettei hoitoala olekaan minua varten, niin etten päässyt aiheuttamaan enempiä vahinkoja.
[/quote]
tuo oli täysin ohjaajan moka.
[/quote]
Ja millähän tavalla?
[/quote]
Jos harjoittelija kysyy apua, niin ohjaajan pitää neuvoa, eikä vaan tiuskia että no otat nyt vaan. Harjoittelija on ohjaajansa vastuulla, ohjaajan pitää kysyä, että osaako ohjattava ja nimensäkin mukaisesti sitten OHJATA, jos taidot eivät vielä riitä.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 15:33"]
Törkeä petos.
[/quote]
Mitä teit?
meillä oli ollut miehen kanssa pahin riita koskaan (olimme juuri lopettaneet viikon mykkäkoulun) . Riitamme koski exiä.
Olimme juuri saanut tilanteen siihen, että oli sovintoseksin aika.
Alku huumassa kuiskuttelin korvaan, että rakastan sua, ja tunnut niin hyvältä+exän nimi.
En edes tiedä mistä tuo exän nimi siihen tuli, varmaan johtui riidasta. Mutta sen takia lopulta erosimme. Tuo oli kuulemma todiste, että rakastan exääni ja mies ei halunnut koskaan enää nähdä minua.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:22"]Ekana päivänä ekassa hoitotyön harjoittelussa ohjaaja käski tulla avuksi siirtämään erästä vanhusta pyörätuolista vessanpöntölle. Mietin vain päässäni, että miten koulussa olikaan neuvottu nämä siirtämiset ja yritin kysyä ohjaajalta, että miten kannattaa nyt ottaa kiinni. Ohjaaja tiuskaisi, että otat nyt vaan ja pidät topakasti. En ehtinyt olla tarpeeksi nopea ja ottaa kunnolla kiinni, kun mummo putosi istualleen lattialle. Ohjaaja huusi tulipunaisena, että minähän käskin pitää topakasti kiinni ja käski hakea avuksi jonkun, joka osaakin jotakin.
Vieläkin hävettää kamalasti. Olisi vaan pitänyt ottaa heti topakka ote, eikä miettiä hölmöjä. Onneksi tajusin pian, ettei hoitoala olekaan minua varten, niin etten päässyt aiheuttamaan enempiä vahinkoja.
[/quote]
tuo oli täysin ohjaajan moka.
[/quote]
Ja millähän tavalla?
Jos mummo ei ottanut yhtään aloilleen, olisi ohjaajan pitänyt olla mukana auttamassa siirrossa. Varmistamassa, etteimitään käy, varsinkin jos vielä kysyit neuvoa
Liian nopeasti yhteenmuutto rakastumisen ensihuumassa. Oltiin seukattu 3kk kun jo asuttiin yhdessä ja mies paljastui mustasukkaiseksi narsistiseksi skitsoksi. Pääsin äijästä eroon vasta kahden vuoden jälkeen, kun aina onnistui puhumaan minut ympäri ja uskottelemaan, että vika on minussa.
Ekana päivänä ekassa hoitotyön harjoittelussa ohjaaja käski tulla avuksi siirtämään erästä vanhusta pyörätuolista vessanpöntölle. Mietin vain päässäni, että miten koulussa olikaan neuvottu nämä siirtämiset ja yritin kysyä ohjaajalta, että miten kannattaa nyt ottaa kiinni. Ohjaaja tiuskaisi, että otat nyt vaan ja pidät topakasti. En ehtinyt olla tarpeeksi nopea ja ottaa kunnolla kiinni, kun mummo putosi istualleen lattialle. Ohjaaja huusi tulipunaisena, että minähän käskin pitää topakasti kiinni ja käski hakea avuksi jonkun, joka osaakin jotakin.
Vieläkin hävettää kamalasti. Olisi vaan pitänyt ottaa heti topakka ote, eikä miettiä hölmöjä. Onneksi tajusin pian, ettei hoitoala olekaan minua varten, niin etten päässyt aiheuttamaan enempiä vahinkoja.