Lue keskustelun säännöt.
voiko isyyttä todistaa kun isä on kuollut? perintöjuttuja..
07.06.2014 |
Mun lapsen isä ei ole tunnustanut isyyttään ja ajattelen että niin on parempi jos ei kerran halua olla tekemisissäkään. Eipähän sitten keksi 8 vuoden päästä alkaa vaatimaan isän oikeuksia. Yks minkä eräs ystävä huomautti on se ettei tyttäreni tietysti perikkään isäänsä. En usko että häntä perintö kiinnostaa siinä vaiheesaa kun ei isääkään ole ollut mutta jos hän sen haluaa niin musta se silloin hänelle kuuluisi. Isä kuitenkin tiesi vauvasta ja lähti omasta halusta. Voiko siis tyttäreni vaatia isyyden todistamista kun isö on kuollut? Tietysti voihan sen hoitaa aikuisiällä ennenkin isän kuolemaa mutta tuli vaan tämmönen mieleen :D tyttö on vasta vuoden joten ei vielä ihan ajankohtainen juttu.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:05"]
[/quote]
[/quote]
Kuitenkin jos lapsikin haluaa tutustua isäänsä, on se minulle enemmän kuin ok.
[/quote]
Mulle jäi käsitys, että et ole puhunut lapselle mitään hänen isästään kun ei ole kerta kysynyt. Ja kuitenkin pidät mieluisana ajatuksena, että lapsella ja isällä olisi jonkunlainen suhde. Odotat isän tekevän aloitteen? Mutta kuitenkin pelkäät lapsen ja tuntemattoman miehen tapaamisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:46"]
Kuitenkin jos lapsikin haluaa tutustua isäänsä, on se minulle enemmän kuin ok.
[/quote]
Mulle jäi käsitys, että et ole puhunut lapselle mitään hänen isästään kun ei ole kerta kysynyt. Ja kuitenkin pidät mieluisana ajatuksena, että lapsella ja isällä olisi jonkunlainen suhde. Odotat isän tekevän aloitteen? Mutta kuitenkin pelkäät lapsen ja tuntemattoman miehen tapaamisia?
[/quote]
No kuten aloituksessa jo mainitsin niin tyttöhän on vasta vuoden joten ei olla joo kauheesti asiasta puhuttu vielä. Mutta tarkoituksena on sitten kun on sen ikäinen että ymmärtä edes mitä isä tarkoittaa. Odotan tottakai isän tekevän aloitteen sillä viimeinen mielipide jonka olen häneltä kuullut on ettei hän halua olla tekemisissä, ja niin kauan ennen kuin itse ottaa yhteyttä, oletan asian edelleen olevan niin. En pelkää lapsen ja isän tapaamista, toivon että he tapaavat mutta VAIN jos lapseni sitä haluaa. Koko jutun pointti on että en halua väkisin tutustuttaa tytärtäni mieheen jota hän ei tunne. Jos ja kun hän kuitenkin miehen haluaa tavata niin aijon auttaa siinä kaikin mahdollisin keinoin.
Tosiaan mulla on lähipiirissä sellainen isä-poika suhde että isä häipy (muutti austraaliaan ilmoittamatta) kun poika oli 2v ja palasi sitten kun poika oli juuri aloittanut koulun. Poika ei halunnut tavata isäänsä, sillä eihän hän juuri edes muistanut tätä. Hän pelkäsi isän vievän hänet äidiltään vaikka hänelle vakuuteltiin ettei näin kävisi. Äidin oli sitten kuitenkin vietävä poikaa tapaamisiin koska laki niin määräsi :( Kivaa katseltavaa kun itkevää poikaa kannetaan autoon... Tämä on se ainut asia jonka haluan omalta lapseltani estää.
Tietysti tiedostan että isän on mahdollista ilmoittautua isäksi nytkin mutta ainakin se on hänelle hankalampaa. Hän tietää kuitenkin että olen valmis puhumaan asiasta ja uskon että jos hän joskus muuttaa mielensä, niin ottaa ensin muhun yhteyttä.
Miksi lapsen pitäisi periä mies, jota hän ei tunne? Suomessa on erittäin harvinaista, että miehen kuoleman jälkeen ketään "tuomitaan" hänen lapsekseen, joten perintöä on aika turha suunnitella. Toisaalta systeemi menee myös toisinpäin eli jos lapsesi perii varakkaat isovanhempansa ja sitten sekä sinä että lapsi kuolette, niin mies perii lapsensa. Muista se!
Vuonna 1991 Suomi hyväksyi sopimuksen lasten oikeuksista. Sen mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa. Kasvakaa aikuisiksi, tunnustakaa isyys ja lopettakaa lapsen oikeuksien polkeminen. Lapsi voi itse selvittää isänsä aikanaan.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 09:34"]
Toisaalta systeemi menee myös toisinpäin eli jos lapsesi perii varakkaat isovanhempansa ja sitten sekä sinä että lapsi kuolette, niin mies perii lapsensa. Muista se!
[/quote]
Muista myös, että yllä olevan tilanteen voi estää testamentilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologian puolesta voi, oikeustieteen puolesta ei oikein.
Suunnitelmasi ei toimi.
aika ikävä ihminen olet. Lapsellasi on oikeus isään, edes tietoon siitä, kuka se isä on. Nyt riistät lapseltasi sen tiedon ja sysäät vastuun lapsellesi, toivottavasti osaat edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa voi, mutta käsittääkseni se vaatii sen että joku edesmenneen isän sukulaisista antaa vapaaehtoisesti DNA-näytteen ?
Lapsen edun takia kannattaa se isyys todistaa jo nyt. Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka isää ei kiinnosta, niin muita sukulaisia saattaa kiinnostaa paljonkin tuntea tyttösi. On lastakin kohtaan julmaa riistää häneltä oikeus esim. isovanhempiin/täteihin/setiin/serkkuihin vain siksi ettei "isää kiinnosta".
Kun tyttö on aikuinen, moni sukulainen voi jo olla kuollut, ja esim. serkkuihin ei välttämättä synny samanlaista suhdetta mitä olisi syntynyt jos olisivat esim. parikin kertaa vuodessa nähneet esim. mummolassa.
Se "perimä" kiinnostaa aina ihmisiä, katso vaikka Kadonneen jäljillä ym. ohjelmia/lue juttuja aiheesta, on ikävää riistää lapselta "toinen puoli".
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 18:46"]aika ikävä ihminen olet. Lapsellasi on oikeus isään, edes tietoon siitä, kuka se isä on. Nyt riistät lapseltasi sen tiedon ja sysäät vastuun lapsellesi, toivottavasti osaat edes hävetä.
[/quote]
Isähän Se siinä oli lähtenyt. Kuka puhui salaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä riistä lapselta yhtään mitään. Voin itsekkin kertoa isän nimen ja facebookista löytyy tosihelposti. Tunnen hänen kavereitaan ja olen jonkun verran tekemisissäkin. Isyyden tunnustaminen ei olisi muuttanut tilannetta lapsen puolesta mitenkään. Ainut ero olisi ollut että hän maksaisi mulle elareita. Ja sitten tosiaan jos hän olisi juridisesti isä niin voisi olla että yhtäkkiä koulu ikäsen lapsen pitäisi alkaa mahdollisesti vastoin tahtoaan tapaamaan ihan vierasta miestä joka kutsuu itseään isäksi. Musta tää oli parad ratkaisu kaikkien puolesta. Paitsi ehkä mun. Saisin isommat elarit isältä kun kelalta. Joten ei hävetä. Harmittaa tietysti
Ap
Miksi isä ei halua/halunnut tunnustaa isyyttään?
Kyllä sinä oikeastaan riistät lapselta, mahdollisuuden tavata sukulaisiaan esim. Ja miksi se isä vasta kouluikäiseen sitten ottaisi yhteyttä?
Tuo elatusmaksu ei tosiaankaan ole ainut ero asiassa, siis siinä onko isä tunnustanut lapsen vai ei. Ja tosiaan, tuo perintöasia ei mene siten kuin ajattelit. Kai olet miettinyt että isän vanhemmat voivat haluta testamentata nimenomaan lapselle omaisuutta? "Hypätä" sen isän yli (toki lakiosa on sitten eri asia). Isä voi luopua perinnöstään lapsen/lasten hyväksi jne.
En oikein ymmärrä ajatuksen juoksuasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 18:47"]Periaatteessa voi, mutta käsittääkseni se vaatii sen että joku edesmenneen isän sukulaisista antaa vapaaehtoisesti DNA-näytteen ?
Lapsen edun takia kannattaa se isyys todistaa jo nyt. Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka isää ei kiinnosta, niin muita sukulaisia saattaa kiinnostaa paljonkin tuntea tyttösi. On lastakin kohtaan julmaa riistää häneltä oikeus esim. isovanhempiin/täteihin/setiin/serkkuihin vain siksi ettei "isää kiinnosta".
Kun tyttö on aikuinen, moni sukulainen voi jo olla kuollut, ja esim. serkkuihin ei välttämättä synny samanlaista suhdetta mitä olisi syntynyt jos olisivat esim. parikin kertaa vuodessa nähneet esim. mummolassa.
Se "perimä" kiinnostaa aina ihmisiä, katso vaikka Kadonneen jäljillä ym. ohjelmia/lue juttuja aiheesta, on ikävää riistää lapselta "toinen puoli".
[/quote]
Tiedän kyllä että perimä kiinnostaa mutta kuten sanoin, ei se isyyden tunnustus olisi mitää auttanut, ei isä olisi silti halunnut olla tekemisissä. Lapsella tosiaan on nyt ihan samanlaiset mahdollisuudet tutustua isäänsä kun että jos isä olisi "kirjoissa". Sen tiedän että hänen vanhempansa eivät myöskään olleet onnellisia raskaudesta ja äiti sen heti mulle tekikin selväksi ettei hän sitten auta tai osta mitään lapselle. Isänsä kanssa mies ei ollut paljoakaan tekemisissä ja isäkään ei ainakaan innoissaan ollut kun kuuli raskaudesta. Miehen veljeä en koskaan tavannut (asuibkauempana ja kävi vaan harvoin) sen tiedän että hänellä ei lapsia silloin ainakaan ollut eikä edes tyttöystävää, joten lapseni serkkuja en tunne minäkään. Eli en usko että siltä suvulta "kiellän" lapsen. Jäin itseasiassa odottamaan puhelua tms yhteydenottoa edes joltain kun erottiin mutta ei kuulunut. Ja tosiaan... minä en lähtenyt. Lapsen isä lähti ja minusta kaikki tämä on hänen harteillaan.
Ap
Niin eivät ne kaikki miehet ole kiinnostuneita lapsistaa joten ymmärrän ihan hyvin sinua ap. Kannattaa ajatella lasta ja hankkia se isyyden tunnustaminen ihan sen perinnön takia. Jos on pelko, että tämä isä tulee vainoamaan tai häiriköimään niin sitten ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisiko se mahdollinen perintö sitten merkittävä? Jos äijä on persaukinen niin sitten ainakin lienee isyyden tunnustaminen turhaa.
Jos isää oikein kiinnostaa hän ymmärtääkseni voi "ilmoittautua" isäksi, mikäli lapsi ei ole syntynyt avioliitossa. Että isyyden "salaaminen" ei välttämättä estä isää jos hän myöhemmin haluaa oikein kovasti olla isä.
Ja veronmaksajana en haluaisi maksaa niitä elatusmaksuja, joita lapsen isän pitäisi maksaa.
Ap: minkä ikäinen olet? Entä lapsen isä?
Tällä hetkellä ainakaan perintö ei ole merkittävä mutta mistäs mä tiedän mitä mies tekee 40 vuoden päästä. Olimme nuoria kun tulin raskaaksi. Minä olin 17 ja hän 20. Siitä siis ymmärtääkseni johtui ettei halunnut lasta ja siksi juuri pelkään hänen palaavan kun onkin valmis isäksi ja perhe-elämä alkaa kiinnostaa. Tänä vuonna täytän itse 20.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:05"]Niin eivät ne kaikki miehet ole kiinnostuneita lapsistaa joten ymmärrän ihan hyvin sinua ap. Kannattaa ajatella lasta ja hankkia se isyyden tunnustaminen ihan sen perinnön takia. Jos on pelko, että tämä isä tulee vainoamaan tai häiriköimään niin sitten ei kannata.
[/quote]
Eikä mua siis mikään vainoaminen pelota vaan se että isällä on oikeus tapaamisiin. Jos isä nyt haluaa tavata lasta niin se on minun harkinnassani ja voin keskustella asiasta tytön kanssa. Tällöin myös voin itse vaikuttaa missä ja missä määrin tapaamiset tapahtuu, ja tapahtuuko. En usko että hän koskaan mitään vaatii mutta koska mahdollisuus on olemassa, haluan että silloin se tapahtuu lapselle parhalla tavalla. Ei minkään isää puolustavien lakien mukaan
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:05"] Ei minkään isää puolustavien lakien mukaan
Ap
[/quote]
Tarkoitat siis lapsen etua ajavia lakeja. Ei ne aja äidin eikä isän etuja, vaan taustalla on lapsen etu.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:05"] Ei minkään isää puolustavien lakien mukaan
Ap
[/quote]
Tarkoitat siis lapsen etua ajavia lakeja. Ei ne aja äidin eikä isän etuja, vaan taustalla on lapsen etu.
[/quote]
Onko lapsen etu että kun on ensin elänyt elämänsä ensimmäiset 7 vuotta vain äidin ja mahdollisesti tämän miehen kanssa niin yhtäkkiä "isä" (=ihan tuiki tuntematon mies) soittaa ja haluaa tavata, selittää lapselle olevansa tämän isä ja että nyt aletaan rakentaa suhdetta. Sellainen on aika iso muutos lapselle ja voi olla ettei lapsi halua tuota miestä elämäänsä (saattaa esim pelätä). Kuitenkin isällä on oikeus vaatia tapaamisia lapsen kanssa, vaikkakin ehkä kerran viikossa muutaman tunnin ajan valvotussa ympäristössä, mutta silti. Tuntuisi ihan kauhealta viedä itkevää lasta tapaamaan vierasta miestä, koska on pakko (olen nähnyt tämän tapahtuvan). Ja tämän vuoksi koen lain suojelevan isää tässä tilanteessa, ei lasta.
Kerron kyllä lapselle tämän isästä ja jos hän 7 vuoden päästä haluaa tavata, voin kysyä asiasta tyttäreltä. Selittää mistä on kyse ja kieltäytyä jos lapsi niin haluaa. Kuitenkin jos lapsikin haluaa tutustua isäänsä, on se minulle enemmän kuin ok. Pointtina tässä nyt on se ettei lapsen tarvitse jos ei ehdottomasti tahdo.
Ja 17: Mulle ainakin tällä hetkellä (hoitovapaalla) ne elatusmaksut menee ihan elämiseen. Ja siis lapsen elättämiseenhän ne on tarkoitettukin (siis ruoka, harrastus, vaate yms maksuihin). Lapselle ne ei siis kuulu vaan minulle käytettäväksi lapsen elättämiseen. Jos joku pystyy antaa elatusmaksut suoraan lapselle käytettäväksi niin hyvä hänelle, minä en pysty.
Ap