Synnytyskomplikaatiot yleistyneet

Veikkaanpa, että aika vahva käänteinen korrelaatio henkilökunnan määrään.

Ei ole ihme, kun tapahtumasta on karsittu kaikki luonnollisuus ja äiti pakotetaan makaamaan piuhoissa sängyllä kunnes kaikki voimat on lopussa. Usein vielä pumpataan täyteen lääkkeitä, niin että soputkin supistukset katoaa. Lisäksi vauvojen koko on kasvanut äitien hiilaripitoisen ja runsaan ravinnon myötä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 18:26"]

Ei ole ihme, kun tapahtumasta on karsittu kaikki luonnollisuus ja äiti pakotetaan makaamaan piuhoissa sängyllä kunnes kaikki voimat on lopussa. Usein vielä pumpataan täyteen lääkkeitä, niin että soputkin supistukset katoaa. Lisäksi vauvojen koko on kasvanut äitien hiilaripitoisen ja runsaan ravinnon myötä.

[/quote]

Ikävää, että sinulla on ollut näiin huono synnytyskokemus, mutta yleistät nyt turhaan. Synnytyksiä pyritään hoitamaan synnyttäjän toiveita ja tuntemuksia kuunnellen, ainoastaan silloin voidaan joutua tekemään niiden vastaisia ratkaisuja, jos sikiön hyvinvointi on vaarassa. Ja niitä lääkkeitä käytetään yleisimmin ihan synnyttäjän omasta toiveesta. 

Ei kyllä pidä nelosen jutut alkuunkaan paikkaansa.

Lääkkeitä tuputetaan aina ja mitään muuta synnytysasentoahan ei ole olemassakaan kuin puoli-istuva.
Kätilöillä ei ole aikaa eikä halua kuunnella äitejä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:13"]

Ei kyllä pidä nelosen jutut alkuunkaan paikkaansa.

Lääkkeitä tuputetaan aina ja mitään muuta synnytysasentoahan ei ole olemassakaan kuin puoli-istuva.
Kätilöillä ei ole aikaa eikä halua kuunnella äitejä.

[/quote]

Nämä nyt ovat tietysti yksittäistapauksia, mutta kun muutama vuosi sitten katselin suomalaista Sairaala-tosi-tv-ohjelmaa ja sen ruotsalaista vastinetta, niin eroa synnytysten hoidossa oli kuin yöllä ja päivällä. Ihan vain yhtenä esimerkkinä se, että suomalaisessa ohjelmassa äidit makasivat aina sängyssä, kun taas ruotsalaisessa ohjelmassa he olivat yleensä pystyasennossa ja usein jopa liikkeessä.

Joo kyllä se on synnärillä standardi, että olis hyvä maata sängyssä piuhoissa tarkkailtavana ja jos tekee kipeetä, mieluummin tarjotaan lääkkeitä kun koitetaan kehottaa liikkeeseen, veteen yms. lääkkeettömiin kivunlievityskeinoihin... Ei ole synnytysjakkaroita tai jos onkin, niistä ei mainita halaistua sanaa, ellei synnyttäjä itse VAADI saada käyttää jotain "standardista poikkeavaa"... Puudutteiden sivuvaikutuksia vähätellään, eikä niitä ainakaan synnytyksen aikana mainita millään lailla, on ihan äidin omasta aktiivisuudesta kiinni, ottaako asioista selvää etukäteen vai ei.

En halua tässä vähätellä kätilöitä tai heidän tekemäänsä työtä, ehkä kätilöiden koulutuksessa ja erityisesti synnäreiden toimintatavoissa vaan on korjattavaa!

Olen itsekin aktiivisynnytyksen kannalla, mutta sen saannin vaikeus tuskin on syy komplikaatioiden lisääntymiseen. Näin siksi, että koska jos nykyiset synnytyskäytännöt koetaan turhan lääketieteellistyneiksi, niin ne olivat sitä kyllä vielä enemmän 30-40 -vuotta sitten. 

Eiköhän se todellinen syy löydy sieltä, mistä tutkijakin sitä etsii, eli kuten tekstistä on luettavissa:

– Viime vuosina on useissa kehittyneissä maissa raportoitu vakavien synnytyskomplikaatioiden ja myös äitiyskuolleisuuden lisääntyneen. Keisarileikkausten sekä ylipainoisten ja iäkkäiden synnyttäjien lisääntynyt osuus saattaa selittää ilmiötä, Pallasmaa sanoo.

Voin omakohtaisestikin sanoa, että itselläni tuskin olisi mitään komplikaatioita synnytyksessä ilmennyt, jos olisin äitini tavoin synnyttänyt esikoiseni 25-vuotiaana, enkä 36-vuotiaana. Raskauteni siis meni hyvin, olen normaalipainoinen, ja vauva syntyi kolme ja puoli kiloisena 9 apgar-pisteen vauvana. Mutta synnytys oli pitkä, ja supistukset lyhyitä. Olen kuullut muiden vanhempien (yli 33-34 -vuotiaiden) ja/tai ylipainoisten synnyttäjien kohdalla samaa, synnytys on pitkittynyt ja supistukset ovat olleet joko lyhyitä tai heikkoja.  En tiedä, onko asiaa tutkittu tieteellisesti, mutta jos ei, niin lähipiirin kokemusta pohjalta syytä olisi. 

Niin, ja tuo yllä kuvattu oma synnytykseni oli hyvinkin aktiivinen. Esimerkiksi puoli-istuvaan asentoon "pakotettiin" ponnistusvaiheen kestettyä 1,30 tuntia, jolloin lapsi oli yksinkertaisesti saatava ulos. Mutta tässä vaiheessa piti siis hyväksyä se tosiasia, että olin biologisesti vanha synnyttäjä, vaikka itsestäni oli hyvää huolta pitänytkin. 

- 8 -

Miksi tota puoli-istuvaa synnytysasentoa aina niin parjataan? Mulle se oli paras asento. Ensin koitin jakkaraa, sit kontillani, sit kyljelläni. Puoli-istuvassa sai parhaiten ponnistettua.

Ja hei, Suomessa ei ole vauvojen koko kasvanut, vaan pienentynyt 80-lukuun verrattuna, sillä raskausdiabetestä seulotaan niin hyvin.

Mä olen kyllä synnyttönyt ihan sujuvasti alakautta vielä 41 v. Ja 20 v synnytäjä voi ollan niin paksu ja huonokuntoinen, ettei saa vauvaa puristettua ulos. Ei se ole iästä kiinni.

Paljonkohan liittyy siihen että synnyttäjien keski-ikä on noussut reippaasti?

Riippuu hyvinkin paljon kätilöstä/sairaalasta, olen synnyttänyt molemmat lapseni 'luomuna', ollut jalkeilla loppuun asti ja kovienkaan kipujen keskellä puudutuksista ei puhuttu koska tämä oli toiveeni. Sain vyöhyketerapiaa ja ammeessa olemista. Mutta tämä tapahtui pienissä synnytysyksiköissä, liekö isoissa sairaaloissa samanlainen meininki...

Mä oon käynyt tässä kevään mittaan pelkopolilla, ja molemmat sypekätilöt olivat sitä mieltä, että epiduraali saattaa hyvinkin lisätä avotarjontoja (joka taas aiehuttaa niitä komplikaatioita), koska sikiö ei mahdu kiertymään oikeaan asentoon, jos synnyttäjä makaa ja istuu suurimman osan avautumisvaiheesta. Mullekin laitettiin ekassa synnytyksessä epiduraali rutiinitoimenpiteenä, ei edes kysytty, haluanko.

Just joo, vanhemmat naiset ei vaan osaa synnyttää! Pakkosterilointi 35-vuotiaille, esikoinen 21-vuotiaana, niin johan tilastot kaunisttuu!

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 20:32"]

Olen itsekin aktiivisynnytyksen kannalla, mutta sen saannin vaikeus tuskin on syy komplikaatioiden lisääntymiseen. Näin siksi, että koska jos nykyiset synnytyskäytännöt koetaan turhan lääketieteellistyneiksi, niin ne olivat sitä kyllä vielä enemmän 30-40 -vuotta sitten. 

Eiköhän se todellinen syy löydy sieltä, mistä tutkijakin sitä etsii, eli kuten tekstistä on luettavissa:

– Viime vuosina on useissa kehittyneissä maissa raportoitu vakavien synnytyskomplikaatioiden ja myös äitiyskuolleisuuden lisääntyneen. Keisarileikkausten sekä ylipainoisten ja iäkkäiden synnyttäjien lisääntynyt osuus saattaa selittää ilmiötä, Pallasmaa sanoo.

Voin omakohtaisestikin sanoa, että itselläni tuskin olisi mitään komplikaatioita synnytyksessä ilmennyt, jos olisin äitini tavoin synnyttänyt esikoiseni 25-vuotiaana, enkä 36-vuotiaana. Raskauteni siis meni hyvin, olen normaalipainoinen, ja vauva syntyi kolme ja puoli kiloisena 9 apgar-pisteen vauvana. Mutta synnytys oli pitkä, ja supistukset lyhyitä. Olen kuullut muiden vanhempien (yli 33-34 -vuotiaiden) ja/tai ylipainoisten synnyttäjien kohdalla samaa, synnytys on pitkittynyt ja supistukset ovat olleet joko lyhyitä tai heikkoja.  En tiedä, onko asiaa tutkittu tieteellisesti, mutta jos ei, niin lähipiirin kokemusta pohjalta syytä olisi. 

[/quote]

Sen verran pakko kommentoida kaksi synnytystä läpikäyneena (23 ja 25 vuotiaana) Että  mulla ekassa synnytyksessä supistukset oli täysin tehottomia ja hyödyttömiä, jonka johdosta laitettiin oksitosiiniä. Vauva ei tahtonut laskeutua ollenkaan, jakkaralle kun kiipesin auttoi se jonkin verran mutten siinä jaksanut enää istua tunnin ponnistusvaiheen jälkeen. Jakkarankin sain kun kysyin onko mahdollista. Pudendaalipuudutus auttoi jonkin verran laskeutumiseen sen pistokohdan takia, mutta imukupilla lapsi autettiin ulos. Synnärille kun menin laittoivat piuhoihin ja makuuttivat. Liikkumaan en enää päässyt. yli 2h oli ponnistusvaihe.

Tokan lapsen synnytyksessä en makuuttamiseen suostunut ja siinä supistukset oli hyvät ja voimakkaat ja tulivat usein, kunnes ponnistusvaiheessa taas laitettiin sänkyyn ja supistukset tulivat taas 10 min välein onnettomina eikä ponnistuttanut taas juuri ollenkaan. Nyt en ollut tipassa niin eivät saaneet oksitosiinia lisättyä, synnytin kuitenkin ilman imukuppia, vauvan pää oli tovin puolessa välissä mutta muuten oli ihan jees ja 20 min oli ponnistusvaihe.

Tokan synnytyksen aikana tajusin sen seisaalla olemisen taian koska kotona alkoi supistukset niin voimakkaina ja vahvoina ettei ekassa niin ollut ollenkaan (jossa olin pääasiassa makuullaan eikä missään vaiheessa ollut ponnistamisen tarvetta). Synnärille ajellessa ne taas tuli 10 min välein lievempinä, synnärillä alkoi uudestaan vahvoina kun pysyin jalkeilla (paitsi kun mittasivat käyrillä kun laittoivat makuuasentoon). Meinasivat jo kotiin lähettää mutta pääsin sitten saliin yöllä (muutama tunti ja vauva oli maailmassa, kätilö uskoi vasta silloin että tosi kyseessä kun makasin lattialla ja sanoin et on ponnistamisen tarve). Paniikki meinas iskeä paniikki ponnistusvaiheessa kun tajusin et taas lakkas supistamasta

Niin ja se pitää vielä lisätä että ekassa synnytyksessä tuli yllätyksenä se että synnärillä piti jopa jumppapalloa pyytää, mitään keinoja ei tarjota ja joku vaan tulee välillä katsomaan miltä näyttää ja jättää pitkäksi aikaa yksin. Piikkejä pistelevät kyllä mielellään. Vedessä synnyttäminen olisi ollut mukavaa jos olisi ollut mahdollista. Halusin mahdollisimman luomun synnytyksen mutta tokaankin otin kohdunkaulapuudutteen koska ekakin ponnistusvaihe kesti niin kauan.

T: 16

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 21:35"]

Niin ja se pitää vielä lisätä että ekassa synnytyksessä tuli yllätyksenä se että synnärillä piti jopa jumppapalloa pyytää, mitään keinoja ei tarjota ja joku vaan tulee välillä katsomaan miltä näyttää ja jättää pitkäksi aikaa yksin. Piikkejä pistelevät kyllä mielellään. Vedessä synnyttäminen olisi ollut mukavaa jos olisi ollut mahdollista. Halusin mahdollisimman luomun synnytyksen mutta tokaankin otin kohdunkaulapuudutteen koska ekakin ponnistusvaihe kesti niin kauan.

T: 16

[/quote]

Mä olin myös aika hämmästynyt siitä, ettei ne kätilöt (mulla oli ekassa vuorossa 2, toinen oli perehtymässä) kauheasti olleet tarjoamassa mitään neuvoja. Toivottavasti nyt toisessa synnytyksessä olisi vähän erilaista, sattuisi kohdalle sellainen aktiivikätilö. Synnytyssuunnitelmaan olen kirjannut, etten halua epiduraalia tai ilokaasua, ehkä sekin sitten voisi herättää kätilössä jotain ajatuksia.