Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja elämäntilanteeseen: opiskelu ja elämänvalinnat
01.01.2021 |
Tilanteen taustat:
-löytyy opiskelupaikka (AMK, tutkinnosta alle 40% jäljellä)
-perustoimeentulo kunnossa, ei tarvitse opintolainaa- tai tukea
Kärsin aiemmin mielenterveysongelmista ynnä muusta ja täysi yhteiskuntaan kiinni pääseminen vei pitempään kuin monella muulla. Olen nyt yli 30 vuotias ja sain ensimmäisen varsinaisen opiskelupaikkani parisen vuotta sitten eräästä AMK:sta ja ala liittyi myös kiinnostuksen kohteisiini.
Opinnot eivät kuitenkaan olleet aivan mitä odotin ja ovat viivästyneet erinäisistä syistä, joista kaikkia en jaksa tässä avata. Soitin kesälle TE-toimiston psykologille ja kysyin suoraan kannattaisiko minun jättää tämä kesken, koska pärjäisin myös yliopistossa ja tiedän alan ja tutkinnon, jolla saisin töitä loppuiäksi sekä työ olisi enemmän omaa tasoani, kun taas tämä AMK:n tutkinto vie minulta vielä paljon aikaa ja mehuja eikä ole mitenkään varma työllistäjä. Psykologi neuvoi käymään tutkinnon loppuun. Toki myös ensikertalaisuuden menettäminen tähän ei ole pikkujuttu eikä yliopistoon pääseminen ole mikään itsestäänselvyys, vaikka perus- ja aineopinnot voin käydä jos haluan.
Jäljellä olevat kurssit eivät liity työelämän osaamiseen ja pelkään, etten saa tyrkytettyäni itseäni työnantajille viimeisiä harjoittelu ja opinnäytetyötä varten, jolloin aikani olisi mennyt hukkaan, sillä tutkintoon sisältyvät kurssit itsessään eivät ole kovin kummaisia, vaikka tutkintotodistus olisi hyvä saada.
Rahallisesti pystyisin nyt aloittamaan myös avoimen yliopiston, mutta koska olen myös hyvin yksinäinen, näen tärkeänä laittaa rahaa ja aikaa myös harrastuksiin, jotta kohtaisin ihmisiä enkä ehkä joutuisi pyörittelemään asioita päässäni yksin taas yhtä vuotta lisää, joten sen takia olen laittanut avoimen yliopiston odottamaan ja toki tämä keskenoleva tutkinto vaatii paljon panostusta myös.
Kommentit (17)
Jotenkin tuntuu tuolla perusteella siltä, että vaihtaisin sinuna yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkä voisi nyt keväällä kokeilla hakea yliopistoon tuolle haluamallesi alalle ja vaihtaa sitten sinne jos pääset sisään? Ja jos et pääse, niin jatkat sitten tuon amk:n loppuun/ mietit sitä avointa yliopistoa..
Olen päässyt AMK:hon avoimen väylän kautta. En voi hakea yliopistoon toisen asteen tutkinnolla, koska sitä ei ole. En tiedä sitten onko sosiaali- ja terveysalan yo-tutkinnoissa jotain harkinnanvaraisen haun mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkä voisi nyt keväällä kokeilla hakea yliopistoon tuolle haluamallesi alalle ja vaihtaa sitten sinne jos pääset sisään? Ja jos et pääse, niin jatkat sitten tuon amk:n loppuun/ mietit sitä avointa yliopistoa..
Olen päässyt AMK:hon avoimen väylän kautta. En voi hakea yliopistoon toisen asteen tutkinnolla, koska sitä ei ole. En tiedä sitten onko sosiaali- ja terveysalan yo-tutkinnoissa jotain harkinnanvaraisen haun mahdollisuutta.
Eli ymmärränkö oikein, että sinun pitäisi hakea yliopistoon polkuopiskelijana avoimen yliopiston kurssien suorittamisen kautta?
Olisiko mahdollista, että alkaisit suorittaa avoimen kursseja muutama kurssi kerrallaan nykyisten opintojen ohella. Samalla voisit vähentää nykyisiä kurssejasi ellet kokonaan halua tai voi jättäytyä poissaolevaksi. Saisit samalla nykyisiä opintoja hieman eteenpäin, mutta sinulla olisi aikaa myös avoimen opintoihin.
Rahallinen panostuskin olisi näin alkuun vähäisempi.
Osaamisella ei ole mitään merkitystä. Naamakertoimella on.
Vierailija kirjoitti:
Osaamisella ei ole mitään merkitystä. Naamakertoimella on.
Tiedän. Siksi haaveilenkin tutkinnosta, jolla pääsee julkisen sektorin työpaikkaan ihan vain näyttämällä paperia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkä voisi nyt keväällä kokeilla hakea yliopistoon tuolle haluamallesi alalle ja vaihtaa sitten sinne jos pääset sisään? Ja jos et pääse, niin jatkat sitten tuon amk:n loppuun/ mietit sitä avointa yliopistoa..
Olen päässyt AMK:hon avoimen väylän kautta. En voi hakea yliopistoon toisen asteen tutkinnolla, koska sitä ei ole. En tiedä sitten onko sosiaali- ja terveysalan yo-tutkinnoissa jotain harkinnanvaraisen haun mahdollisuutta.
Eli ymmärränkö oikein, että sinun pitäisi hakea yliopistoon polkuopiskelijana avoimen yliopiston kurssien suorittamisen kautta?
Olisiko mahdollista, että alkaisit suorittaa avoimen kursseja muutama kurssi kerrallaan nykyisten opintojen ohella. Samalla voisit vähentää nykyisiä kurssejasi ellet kokonaan halua tai voi jättäytyä poissaolevaksi. Saisit samalla nykyisiä opintoja hieman eteenpäin, mutta sinulla olisi aikaa myös avoimen opintoihin.
Rahallinen panostuskin olisi näin alkuun vähäisempi.
Ne on hieman kalliita yksittäin suoritettuna, mutta onhan tuo yksi mahdollisuus ja sellainen, joka minulla oli vahvasti mielessä ennen lumien tuloa. Nyt vaan taas tuntuu, että on monta eri asiaa elämässä ja minulla on eräät halpikset avoimen yliopiston perusopinnot suoritettavana jo nyt, joilla on tekoaikaa kesän loppuun asti. Ne kyllä liittyvät alaani, mutta eivät tuota hyväksilukuja. Pelkään vähän, että laitan ajat ja rahat hukkaan yrittämällä levitä moneen eri suuntaan.
Mutta siis muuten noin arvostan tuota neuvoa. Elämässäni ei ole juurikaan ihmisiä, joten on tosi raskasta motivoitua ottamaan vahvaa suuntaa. Facebookissa yritin laittaa päivityksen jo ennen joulua ja pyysin sukulaisia ja kavereita kommentoimaan kevätsuunnitelmaani, mutta kukaan ei vastannut.
Melkeinpä kävisin tuon AMK-tutkinnon loppuun ja sen jälkeen yliopistoon, jos töitä ei löydy ja opiskeluhaluja vielä riittää. Kuitenkin alle puolet tutkinnosta enää suoritettavana. Jos haet yliopistoon avoimen väylän kautta, niin niihin opintoihin menee ainakin vuosi alasta riippuen, siihen päälle vielä 5v. opiskelua, eli ainakin 6v. menee valmistumiseen sitä kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkä voisi nyt keväällä kokeilla hakea yliopistoon tuolle haluamallesi alalle ja vaihtaa sitten sinne jos pääset sisään? Ja jos et pääse, niin jatkat sitten tuon amk:n loppuun/ mietit sitä avointa yliopistoa..
Olen päässyt AMK:hon avoimen väylän kautta. En voi hakea yliopistoon toisen asteen tutkinnolla, koska sitä ei ole. En tiedä sitten onko sosiaali- ja terveysalan yo-tutkinnoissa jotain harkinnanvaraisen haun mahdollisuutta.
Eli ymmärränkö oikein, että sinun pitäisi hakea yliopistoon polkuopiskelijana avoimen yliopiston kurssien suorittamisen kautta?
Olisiko mahdollista, että alkaisit suorittaa avoimen kursseja muutama kurssi kerrallaan nykyisten opintojen ohella. Samalla voisit vähentää nykyisiä kurssejasi ellet kokonaan halua tai voi jättäytyä poissaolevaksi. Saisit samalla nykyisiä opintoja hieman eteenpäin, mutta sinulla olisi aikaa myös avoimen opintoihin.
Rahallinen panostuskin olisi näin alkuun vähäisempi.
Ne on hieman kalliita yksittäin suoritettuna, mutta onhan tuo yksi mahdollisuus ja sellainen, joka minulla oli vahvasti mielessä ennen lumien tuloa. Nyt vaan taas tuntuu, että on monta eri asiaa elämässä ja minulla on eräät halpikset avoimen yliopiston perusopinnot suoritettavana jo nyt, joilla on tekoaikaa kesän loppuun asti. Ne kyllä liittyvät alaani, mutta eivät tuota hyväksilukuja. Pelkään vähän, että laitan ajat ja rahat hukkaan yrittämällä levitä moneen eri suuntaan.
Mutta siis muuten noin arvostan tuota neuvoa. Elämässäni ei ole juurikaan ihmisiä, joten on tosi raskasta motivoitua ottamaan vahvaa suuntaa. Facebookissa yritin laittaa päivityksen jo ennen joulua ja pyysin sukulaisia ja kavereita kommentoimaan kevätsuunnitelmaani, mutta kukaan ei vastannut.
Aivan, ymmärrän.
Mielestäni on turhaa miettiä aikaa - monet opiskelevat läpi elämänsä jotakin ja toiset tekevät useita tutkintoja. Sinun tilanteesi kuulostaa siltä, että mitä ikinä päätätkään, hukkaat maksimissaan pari-kolme vuotta. Se on lyhyt aika ihmiselämässä 😊
Kuitenkin tuo moneen suuntaan leviäminen on hyvä pointti. Se voi myös kuormittaa mieltä, kun tavoite on hieman hähmäinen ja joutuu panostamaan tutkintoon, jonka kokee hyödyttömäksi.
Kannatan itse aina opiskelua, mutta en myöskään usko ilmeisen väärän tutkinnon loppuunviemiseen.
Tuo poissaolevaksi ilmottautuminen voisi olla yksi varteenotettava asia. Nuo meneillään olevat avoimen opinnot kuulostaa askeleelta oikeaan suuntaan ja voisi olla hyvä ottaa enemmän aikaa itselleen ja pohdiskella strategiaa.
Tee tämä tutkinto loppuun ja jatka sitten yliopistoon hakuamallesi alalle.
Ensikertailaisuutesi olet menettänyt silloin kun otit tämän paikan vataan, opintojen keskeyttämisellä et voi sitä palauttaa. Sen sijaan voit hyödyntää suorittamasi tutkinnon ja saat siitä ainakin yleisopinnoista hyväksilukuja yliopistossakin. Loppuunsaatettu tutkinto on aina JONKUN arvoinen, kesken jätetty on arvoton. Jos sulla on alle 40% jäljellä, tämän loppuun saattamiseen ei enää mene kauan.
Jos teet kaksi tutkintoa, sulla on kaksi pätevyyttä ja niiden antama yhteisetu. Jos jätät toisen kesken, sulla ei ole mitään muuta kuin epåvarmuutta siihen asti kunnes saat sen seuraavan tutkinnon kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos neuvoista.
Tämä kuulostaa ehkä oudolta, kun en nyt jaksa avata taustoja heti, mutta olen opiskellut avoimissa opistoissa todella paljon. Yhdessäkin AMK:ssa olen opiskellut melkein 450 opintopistettä ja yliopistoissa alle 50 opintopistettä. Tämä myös vaikuttaa vähän asioihin, kun jollain tavalla vielä koen, että minun pitäisi joskus päästä jotenkin hyötymään siitä älyttömästä työmäärästä, mikä on jo mennyt muualle kuin tähän tutkintoon, jonka ehkä saan valmiiksi.
En koe alemmuutta toisten ihmisten titteleitä ja tutkintoja kohtaan, koska omia opintoja on jo niin paljon ja vain tutkintopaperit puuttuvat ja joudun lähinnä miettimään sitä sivuutetaanko kaikki kokemukseni kuitenkin siten, että katsotaan vain sitä korkeinta tutkintopaperia eikä opintojaksoja ja tietoa; joissakin paikoissahan tietysti on lain vaatimusten myötä näin, mutta muuten luulisi, että yksityisellä sektorilla arvostettaisiin sitä työtä mitä on jo tehnyt ja ei tarvitsisi tuon AMK-muodollisuuden jälkeen enää tässä elämässä opiskella tutkintavoitteisesti, vaan kävisi täsmäpohjaisesti sellaisia kursseja, joista saa todellisia lisäkompetensseja työtä ajatellen.
Onkohan muita, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja miten teidän elämä on mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Tee tämä tutkinto loppuun ja jatka sitten yliopistoon hakuamallesi alalle.
Ensikertailaisuutesi olet menettänyt silloin kun otit tämän paikan vataan, opintojen keskeyttämisellä et voi sitä palauttaa. Sen sijaan voit hyödyntää suorittamasi tutkinnon ja saat siitä ainakin yleisopinnoista hyväksilukuja yliopistossakin. Loppuunsaatettu tutkinto on aina JONKUN arvoinen, kesken jätetty on arvoton. Jos sulla on alle 40% jäljellä, tämän loppuun saattamiseen ei enää mene kauan.
Jos teet kaksi tutkintoa, sulla on kaksi pätevyyttä ja niiden antama yhteisetu. Jos jätät toisen kesken, sulla ei ole mitään muuta kuin epåvarmuutta siihen asti kunnes saat sen seuraavan tutkinnon kasaan.
Siis kesken jätetty tutkinto on joltain hallinnolliselta kannalta arvoton, mutta ei muuten. Osaaminen tulee kursseista eikä tutkinnosta. Tutkinto on vain kansi kirjan sivujen päällä eikä itse sisältö.
Jos vain tutkinnot olisivat arvokkaita, hyväosaiset ihmiset eivät ikinä ilmoittaisi käymiään ei-tutkinnollisia opintokokonaisuuksia CV:ssään esim.tyyliin "Erkki Papparainen, luokanopettaja (kasvatustieteen maisteri) 1995-2000, sukupuolentutkimuksen perusopinnot Hesen yliopistolta 2019".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista.
Tämä kuulostaa ehkä oudolta, kun en nyt jaksa avata taustoja heti, mutta olen opiskellut avoimissa opistoissa todella paljon. Yhdessäkin AMK:ssa olen opiskellut melkein 450 opintopistettä ja yliopistoissa alle 50 opintopistettä. Tämä myös vaikuttaa vähän asioihin, kun jollain tavalla vielä koen, että minun pitäisi joskus päästä jotenkin hyötymään siitä älyttömästä työmäärästä, mikä on jo mennyt muualle kuin tähän tutkintoon, jonka ehkä saan valmiiksi.
En koe alemmuutta toisten ihmisten titteleitä ja tutkintoja kohtaan, koska omia opintoja on jo niin paljon ja vain tutkintopaperit puuttuvat ja joudun lähinnä miettimään sitä sivuutetaanko kaikki kokemukseni kuitenkin siten, että katsotaan vain sitä korkeinta tutkintopaperia eikä opintojaksoja ja tietoa; joissakin paikoissahan tietysti on lain vaatimusten myötä näin, mutta muuten luulisi, että yksityisellä sektorilla arvostettaisiin sitä työtä mitä on jo tehnyt ja ei tarvitsisi tuon AMK-muodollisuuden jälkeen enää tässä elämässä opiskella tutkintavoitteisesti, vaan kävisi täsmäpohjaisesti sellaisia kursseja, joista saa todellisia lisäkompetensseja työtä ajatellen.
Onkohan muita, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja miten teidän elämä on mennyt?
Puhut sote-alasta, onko kyse sosionomi/sosiaalityö opinnoista? Ilman tutkintoa pelkillä opinnoilla ei tee Suomessa mitään, koska täällä on niin paljon koulutettuja ihmisiä. Melkein kaikilla tutkinnon suorittaineillakin on monta tutkintoa ja päälle kaikenlaisia ylimääräisiä kursseja. Et voi millään kilpailla ilman tutkintoa näiden kanssa.
Itse hakisin yliopistoon ihan pääsykokeiden kautta tai avoimen väylää pitkin, mikäli mahdollista. Mutta jatkaisin samalla tuota AMK-tutkintoa. Siitä tulee todnäk olemaan hyötyä töitä etsiessä ja laajentaa paljon kenttää töitä etsiessä. Toisaalta AMK-tutkinto auttaa myös jatkamaan yliopistossa, jos sinne pääse sisälle. Saat osan tutkinnosta hyväksiluettua tuolla alemmalla tutkinnolla (riippuu toki alasta).
Toisaalta jos saisit paikan ensi syksynä yliopistosta, jätät tuon AMK:n kesken.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista.
Tämä kuulostaa ehkä oudolta, kun en nyt jaksa avata taustoja heti, mutta olen opiskellut avoimissa opistoissa todella paljon. Yhdessäkin AMK:ssa olen opiskellut melkein 450 opintopistettä ja yliopistoissa alle 50 opintopistettä. Tämä myös vaikuttaa vähän asioihin, kun jollain tavalla vielä koen, että minun pitäisi joskus päästä jotenkin hyötymään siitä älyttömästä työmäärästä, mikä on jo mennyt muualle kuin tähän tutkintoon, jonka ehkä saan valmiiksi.
En koe alemmuutta toisten ihmisten titteleitä ja tutkintoja kohtaan, koska omia opintoja on jo niin paljon ja vain tutkintopaperit puuttuvat ja joudun lähinnä miettimään sitä sivuutetaanko kaikki kokemukseni kuitenkin siten, että katsotaan vain sitä korkeinta tutkintopaperia eikä opintojaksoja ja tietoa; joissakin paikoissahan tietysti on lain vaatimusten myötä näin, mutta muuten luulisi, että yksityisellä sektorilla arvostettaisiin sitä työtä mitä on jo tehnyt ja ei tarvitsisi tuon AMK-muodollisuuden jälkeen enää tässä elämässä opiskella tutkintavoitteisesti, vaan kävisi täsmäpohjaisesti sellaisia kursseja, joista saa todellisia lisäkompetensseja työtä ajatellen.
Onkohan muita, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja miten teidän elämä on mennyt?
Työnantajaa ei kiinnosta se, paljonko olet opiskellut omaksi huviksesi. Itselläni on kaksi maisterin tutkintoa, mutta vain viimeisin kiinnostaa työnantajaa, koska se pätevöittää ammattiin. Näiden lisäksi olen opiskellut vaikka mitä irrallisia kursseja, jotka nekään eivät sen kummemmin auta asiaa, vaikka ehkä ne mainitaankin työhaastattelussa. Tutkinnon suorittamisen jälkeen sitten työkokemus on se kaikkein tärkein, eli pelkkä yliopistotutkintokaan ei välttämättä ole kovin iso juttu Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt AMK:n loppuun ja haet maisterihaussa yliopistoon.
Helpointa ja nopeinta niin.
Toinen vaihtoehto on käydä AMK loppuun, tehdä pari vuotta töitä ja suorittaa YAMK-tutkinto, jolloin olet yhtä pätevä hakemaan niitä virkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee tämä tutkinto loppuun ja jatka sitten yliopistoon hakuamallesi alalle.
Ensikertailaisuutesi olet menettänyt silloin kun otit tämän paikan vataan, opintojen keskeyttämisellä et voi sitä palauttaa. Sen sijaan voit hyödyntää suorittamasi tutkinnon ja saat siitä ainakin yleisopinnoista hyväksilukuja yliopistossakin. Loppuunsaatettu tutkinto on aina JONKUN arvoinen, kesken jätetty on arvoton. Jos sulla on alle 40% jäljellä, tämän loppuun saattamiseen ei enää mene kauan.
Jos teet kaksi tutkintoa, sulla on kaksi pätevyyttä ja niiden antama yhteisetu. Jos jätät toisen kesken, sulla ei ole mitään muuta kuin epåvarmuutta siihen asti kunnes saat sen seuraavan tutkinnon kasaan.
Siis kesken jätetty tutkinto on joltain hallinnolliselta kannalta arvoton, mutta ei muuten. Osaaminen tulee kursseista eikä tutkinnosta. Tutkinto on vain kansi kirjan sivujen päällä eikä itse sisältö.
Jos vain tutkinnot olisivat arvokkaita, hyväosaiset ihmiset eivät ikinä ilmoittaisi käymiään ei-tutkinnollisia opintokokonaisuuksia CV:ssään esim.tyyliin "Erkki Papparainen, luokanopettaja (kasvatustieteen maisteri) 1995-2000, sukupuolentutkimuksen perusopinnot Hesen yliopistolta 2019".
Hei kuule. Kyse,ys ei ole pelkästääm hallinnollislta kannalta, vaan siitä, että koko tutkinto on kokonaisuus joka tarkoittaa että olet oppinut jonkun kokonaisuuden - ja ne yksittäiset kurssit ovat vain yksittäisiä paloja sieltä täältä, jotka olet toki voinut oppia, mutta ne ovat silti vain paloja sieltä täältä.
Ja se nökyy myös tuossa jälkimmäisessä CV-esimerkissäsi. Se tutkinto on tuo kokonaisuus ja se antaa pätevyyden. Toki sen päälle voi luetella myöhemmin suoritettuja töydennysopintoja JOS ne antavat, jonkun relevantin lisäosaamisen, mutta yksittäisinä, ilman sitä tutkintoa alla, ne eivät riitä mihinkään. Niistä on hyötyä vasta kun alla on se kokonainen tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee tämä tutkinto loppuun ja jatka sitten yliopistoon hakuamallesi alalle.
Ensikertailaisuutesi olet menettänyt silloin kun otit tämän paikan vataan, opintojen keskeyttämisellä et voi sitä palauttaa. Sen sijaan voit hyödyntää suorittamasi tutkinnon ja saat siitä ainakin yleisopinnoista hyväksilukuja yliopistossakin. Loppuunsaatettu tutkinto on aina JONKUN arvoinen, kesken jätetty on arvoton. Jos sulla on alle 40% jäljellä, tämän loppuun saattamiseen ei enää mene kauan.
Jos teet kaksi tutkintoa, sulla on kaksi pätevyyttä ja niiden antama yhteisetu. Jos jätät toisen kesken, sulla ei ole mitään muuta kuin epåvarmuutta siihen asti kunnes saat sen seuraavan tutkinnon kasaan.
Siis kesken jätetty tutkinto on joltain hallinnolliselta kannalta arvoton, mutta ei muuten. Osaaminen tulee kursseista eikä tutkinnosta. Tutkinto on vain kansi kirjan sivujen päällä eikä itse sisältö.
Jos vain tutkinnot olisivat arvokkaita, hyväosaiset ihmiset eivät ikinä ilmoittaisi käymiään ei-tutkinnollisia opintokokonaisuuksia CV:ssään esim.tyyliin "Erkki Papparainen, luokanopettaja (kasvatustieteen maisteri) 1995-2000, sukupuolentutkimuksen perusopinnot Hesen yliopistolta 2019".
Hei kuule. Kyse,ys ei ole pelkästääm hallinnollislta kannalta, vaan siitä, että koko tutkinto on kokonaisuus joka tarkoittaa että olet oppinut jonkun kokonaisuuden - ja ne yksittäiset kurssit ovat vain yksittäisiä paloja sieltä täältä, jotka olet toki voinut oppia, mutta ne ovat silti vain paloja sieltä täältä.
Ja se nökyy myös tuossa jälkimmäisessä CV-esimerkissäsi. Se tutkinto on tuo kokonaisuus ja se antaa pätevyyden. Toki sen päälle voi luetella myöhemmin suoritettuja töydennysopintoja JOS ne antavat, jonkun relevantin lisäosaamisen, mutta yksittäisinä, ilman sitä tutkintoa alla, ne eivät riitä mihinkään. Niistä on hyötyä vasta kun alla on se kokonainen tutkinto.
Tuo ajatus on ehkä keksitty sen takia, että oppilaitosten valtaa voitaisi kasvattaa ja kaventaa kilpailua niiden hyödyksi, jotka ovat jo saaneet jonkun tietyn tutkinnon ja samalla kaasuvalotetaan työmarkkinoita ja työnhakijoita uskomaan, että muilta puuttuu joku taito, jonka kaikki oppivat käytännössä työpaikalla. Tämänhän voi jokainen helposti nähdä siitä, että johonkin yksittäiseen työpaikkaan saattaa riittää vaikka mikä tutkinto, vaikka nämä tutkinnot koostuvat ihan eri osista. Olen jopa nähnyt työpaikkailmoituksia, joissa on ilmoitettu joku sopiva tutkinto väärin eli esim.yhteiskunnallisen alan tutkinto on määritelty työpaikkailmoituksessa sopivaksi "sosiaali- ja terveysalan tutkinnoksi", koska ilmoittava taho ei ole niin tarkkaan perehtynyt siihen, mitä hakijat ovat opiskelleet, vaan haluaa vain tietää, että joku paperi löytyy eli työ opitaan käytännössä työpaikalla. On myös aloja, joiden osalta jonkun julkisen sektorin työpaikan hakuvaatimuksia on muutettu laissa ja sitten jotkut ovat nyrpeinä arvostelleet sitä sanoen, että kyllä siihen pitäisi akateeminen tutkinto olla, mutta perustelut puuttuvat eli oikeastaan nokitaan toisten samanhenkisten ja samoja asioita opiskelleiden kollegoiden silmää yrittäen kaventaa kilpailua kielellisillä jipoilla, mikä johtaa siihen, että jotain tiettyä ammattilaista tarvitsevat kunnat asiakkaineen jäävät ilman työvoimaa ja palveluja ainakin teoriassa.
Käytännössä ihminen unohtaa suuren osan lukemastaan ja opintojen jälkeen kukaan ei tee mitään pistokokeita, että muistaako tämä ihminen vielä sitä nippelitietoa, mitä ei käytännön työssä tarvitse, joten olisi mahdollista, että 'valeammattilainen' tuoreemmilla tiedoilla selättäisi muodollisen ammattilaisen. On olemassa tutkintoja, joista valmistutaan jollain nimikkeellä ja puhutaan nimikkeen X ammatista, mutta oikeasti tätä ammattia ei ole varsinaisesti olemassa, vaan pelkästään se nimike ja sitä tutkintoa käytetään hallinnollisten esteiden kaatamiseen ja hierarkiassa nousemiseen.
Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan sitä miten joku tietty mielivaltaisesti kokoon kasatuista paloista tehty 'kokonaisuus' (tutkinto) on välttämätön työn kannalta ellei keskustelua rajata johonkin tarkkaan ammattiin. Jos sinulta puuttuu vaikka joku virkamiesruotsin kurssi, et tällä logiikalla ole oppinut "kokonaisuutta", vaikka olisit paperisi kanssa muuttamassa Hollantiin ja tarvitsisit siellä hollannin kielen taitoa.
Tämä on vähän tällainen tabujuttu ja 'keisarin uudet vaatteet' juttu tai paremminkin vanhat vaatteet, joita ei oikein saisi kritisoida tai huomata näitä epäkohtia, joista keskusteleminen on tiettyjen intressiryhmien vastaista ja useimpien ihmisten intressien mukaista.
Etkä voisi nyt keväällä kokeilla hakea yliopistoon tuolle haluamallesi alalle ja vaihtaa sitten sinne jos pääset sisään? Ja jos et pääse, niin jatkat sitten tuon amk:n loppuun/ mietit sitä avointa yliopistoa..