Vuosi sitten tulin Venäjältä

olin vienyt rekkakuorman avustustarvikkeita ja ruokaa köyhille, silloin tunsin hyvää oloa mutta nyt paha olo ja oksettaa kun en pääse auttamaan, kaikki koronan takia. Pieni onnen pisara tulee silti kuin muistelen kuinka annoin 5-7 vuotiaalle pojalle suoraan kateen lämpimän karvalakin, kintaat, sukat ja suuren legopaketin. Hänen äiti sai ruokakassin. Pojan silmissä oli iso kiitos. Nyt toivon, että edes lapset saisivat tässä maailmassa olla rauhassa ja ilman nälkää.