Lapsi itkee niin ei syliin

En yhtään ihmettele, miksi lapsi itkee..

Lapsella on hätä, kun hän itkee, syli on paras paikka olipa kuinka pieni tai iso lapsi tahansa. Syli ei saa olla palkinto lapselle, vaan itseoikeus. Todella julmaa olla kohtaamatta lapsen hätää kun hän itkee. 

Hän on ollut kova itkeen öisin. Syytä ei koskaan löydetty miksi kituutti yöt. : ( Nyt toki o helpottanut. Kiukuttelee kun on uhma ja tulee heti huutoa jos sanonkin jotain vastaan. Sekös mua ottaa pannuun.

Syliä ja syliä, huomioimista.

Syliä silloin, kun käytös on ollut neutraalia. Näin halaaminen ei ole mikään palkinto/ halaamatta jättäminen rangaistus.

Jos kyse ihan puhtaasta uhmakiukusta eikä hädästä, niin jätän itsekin huomioimatta niin tilanne menee nopeimiten ohi. Jos menee itse mukaan ja alkaa lässyttää, lapsi oppii miten saa huomiota.

Ei ole ollut. Oli tarve hoitaa lapsen perustarpeet (vaippa, ruoka, sopivat vaatteet lämpötilan mukaan, vatsakivut, ...) ja lohduttaa lasta, ottaa lähelle, paapoa, helliä ja jutella rauhoittavasti.

Jos lapsesi itkee paljon, häneltä puuttuu juuri tuo äidin/isän läheisyys, turvallisuus, emotionaalisten tarpeiden täyttyminen.

Ota itseäsi nyt niskasta kiinni, päätä olla rauhallinen, ole kiitollinen lapsestasi ja huomioi hänen tunnetarpeensa! Kun kärsivällisesti nyt otat vaan lapsen syliisi ja paijaat hellästi ja kiikuttelet sylissä, niin eiköhän ne itkut ala vähentyä ja hymy nousta lapsosen huulille! Huomiotasi tarvitsee hän, pieni ihminen! Sinä aikuinen ota vastuusi, vaikka varmasti väsyttää, harmittaa yms, mutta siirrä ne tunteet syrjään siksi aikaa ja keskity lapseen! Lapsesta on iloa sinulle vielä paljon, kun nyt jaksat huomioida hänet!

Semmosta se lasten kanssa on. Lapset saa syliä, rakkautta ja hellyyttä pyytteettömästi <3 vaikka kuinka känkkäis tai olisi vaikea lapsi. Nykyajan vanhemmat on niin lapsellisia!! Lapsen pitäisi olla aina kiltti ja huomaamaton.. arg..en jaksa kirjottaa.

Millaisesta perheestä itse olet peräisin? Millainen suhde on äitiisi? Tunnetko ketään kohtaan empatiaa? Onko sinua pidetty sylissä? Uskotko että äitisi rakastaa sinua? Millainen isä sinulla on?

Jos on kiukutteluitkua niin voi jättää omaan arvoonsa. Jos on joku hätä surullinen tms. niin sitten tietty syliin

Oletteko miten nuoria naisia? Älkää jättäkö lastanne huutamaan yksin. Lapsen psyyke menee rikki kun ei saa äidin kasvoja lähelleen. (En muista aikaa minkä jälkeen alkaa vaurioita tulemaan). Lapsi peilaa minuuttaan vielä äidin kasvoista. Muuten on vain tyhjyyttä. Lukekaa hyvät ihmiset psykologian kirjoja. Sota-aikana Suomessa kuoli paljon vauvoja lastenkodeissa vaikka ylläpitohoito oli Ok. Mutta koska ei oikein ollut aikaa pitää vauvoja sylissä, niin lapset vain kuihtuivat pois. Kun tämä keksittiin, saatiin mummoja ja pappoja pitelemään pikkuisia sylissä ja siitä alkoi kuolemien väheneminen.

Vauva ei osaa puhua ja itku on hänen kommunikointi välineensä.  Kuuntele tarkasti ja erotat ehkä erilaiset itkun sävyt. Ole lapsesi lähellä paljon.

Perheessä ei ole tunteita oikein osattu näyttää. Ei halauksia saati että joku sanoi tykkäävänsä toisesta. Isä oli etäinen. En koskaan nähnyt vanhempien esim. halaavan. AP.

Nyt on korkea aika katkaista sukupolvien jatkama huono kierre! Rakasta lastasi kuin viimeistä päivää, -joka päivä. Suukottele, halaa, anna huomiota, anna hänen kehittyä tasapainoiseksi omaksi ihanaksi itsekseen, vanhemmilta saadun tuen avulla. 

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 21:08"]Nyt on korkea aika katkaista sukupolvien jatkama huono kierre! Rakasta lastasi kuin viimeistä päivää, -joka päivä. Suukottele, halaa, anna huomiota, anna hänen kehittyä tasapainoiseksi omaksi ihanaksi itsekseen, vanhemmilta saadun tuen avulla. 

[/quote]

Kiitos! Kyllä minä heitä hellinkin. Sanon että rakastan heitä. Halaan. Suukotan. Näytetään näin vanhempina että tykätään toisistamme, halitaan ja suukotetaan. Välillä tulee vaan tämmöinen. Kyllä se siitä varmasn menee eikä yätä aina ole. Ap

Kuten moni muukin on sanonut, niin paijaa, helli ja rakasta kun käytös on "hyvää" tai jos on surullinen jne, Mutta kyllä nykyään huomaa monesti, että lapsia hyssytellään ja halaillaan ja paijataan kun vähänkin inahtaa ja haluaa huomiota. Sekään ei ole hyväksi!

Pientä vauvaa täytyy halata vaikka olisi kiukkuinen näin hän oppii, että on hyväksytty. Kasvattamisen aika kyllä tulee kun lapsi on isompi.

Erittäin todennäköisesti sinua on kohdeltu vauvana noin. siksi tunnet noin. Vauva tarvitsee syliä kuitenkin, joten yritä totutella. Ennenhän just noin totutettiin vauvat siihen, etteivät vaatisi paljon. Tulee kuitenkin sisäisesti rikkinäisiä ihmisiä, jotka voi selvitä kyllä, mutta sisällä voi olla paljon tuskaa ym.

Juu.. ei oo vauva kylläkään enää. Siinä 2.5v. Ap

Minä itse olen tarjonnut valtavan paljon syliä ja läheisyyttä varsinkin nuoremmalle lapsellemme (esikoinen ei tarvinnut ikinä niin paljon), nyt ongelmana on että hän on jo yli 3,5 vuotias. ei siedä pienintäkään harmia tai pettymystä, huutaa ja itkee paljon, siis ihan huomattavan paljon, ihan muidenkin kuin minun mielestäni. Ja viettää aikaa sylissä kiehnäten (pötköllään, kuten vauva), paljasta ihoani (esim paidan alta) silitellen ja peukaloaan imien paljon jo ihan tyytyväisenäkin, saati sitten kun harmittaa. Olen minä monesti miettinyt, ja neuvolassa ja neuvolapsykologillakin puhunut, että ei tuo nyt ihan kuulu tuossa määrin normaaliin elämään. Kaikki ohjeet on kokeiltu, turhaan. Hermostunut en sinänsä ole tähän läheisyyteen ikinä, mutta sanoohan jo järki että vähän tuosta olisi kasvettava irti. Nyt yrityksenä enemmän huomioida hyvinä hetkinä, ja jos mahdollista niin antaa vaikka kiukuta sitten ne huonot hetket. Mutta kyllä minun aina tekisi mieli lohduttaa, pakko vaan välillä antaa sen opetella jotakin muitakin taitoja elämässä kuin tulla syliin lohduttautumaan joka pienestäkin asiasta. Tunteiden sanoittamista yritetään kyllä, ja asioiden selittämistä. Pakko se on oppia, miten mä sen voin muuten joskus eskariin tai kouluun laittaa...entä jos joku juoksee pihalla nopeammin kuin hän, tai aurinko paistaa tai ei paista, tai kaveri ei suostu hänen jokaiseen leikkiehdotukseen, tai hän ei pidä jostain ruuasta tai ainakin lautanen on väärännäköinen.. Pitää oppia selviämään moiset pikkuharmit ilman sitä syliä tai tunnin huutokohtausta.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 21:53"]

Juu.. ei oo vauva kylläkään enää. Siinä 2.5v. Ap

[/quote]

Olisiko ollut ihan asiallista laittaa lapsen ikä tuohon aloitukseen.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 20:27"]Lapsi on ollut kova huutamaan melkein koko ikänsä. Sellainen reaktio on mulla, että kun sitten itkeekin niin minun ei tee mieli ottaa lasta syliin ja lohduttaa. Onko muilla tämmöistä?

[/quote] Ota lapsesi syliin ja sano että rakastat häntä.