All I ever wanted-blogista

Olen tässä eloni varrella tullut siihen tulokseen, että osalle meistä se elämän suurin kriisi on se ettei pääsekään lääkikseen mutta kuitenkin opiskelee itsellensä mieluisan (akateemisen) ammatin ja saa siitä mieluisan uran (kuten mainitsemasi hlö) ja osalle niitä kriisejä ja vastoinkäymisiä tulee vastaan vauvasta alkaen säännöllisesti elämässä (kuten minä).

Mitäpä tuosta, välillä vain tuntuu että taittuu kahtia taakkojensa alla, tasan ei mene nallekarkit.

Tällaisista aloituksista pahoittaa jotenkin mielensä, kun rivien välistä näkee, että aloittajan on tarkoitus on enemmän loukata kuin kehua.

Vastaan kuitenkin. Jokaisella on elämässään vastoinkäymisiä, mutta eihän niitä ole pakko kirjoittaa blogiin. Ja oletettavasti toiset käyttävät töissään silkkipaitoja. En ymmärrä, miksi kyseinen blogisti ei saisi niitä käyttää tai ne olisivat hänen työssään jotenkin epäkäytännöllisiä.  

Mulla tulee tosta blogista aina sellainen tunne että kirjoittaja on jotenkin uusavuton. En voi sille mitään. Se Karlan äitihän ne kaikki juhlatkin koristaa ja tekee puvut, härpäkkeet ja muut. Se Karla keskittyy siihen itsensä kuvaamiseen. En tajua miksi edes luen koko blogia, ei mullakaan kaikki muumit laaksossa..

Ai se olisi halunnut lääkikseen alunperin? No, kunhan ei siirrä toteutumattomia unelmiaan lapsiinsa, kuten pettyneillä on usein tapana.

Minä tykkään Karlan blogista. Meillä jokaisella on varmasti vastoinkäymisiä elämässä, toisilla isompi ja toisilla pienempiä. Eikös blogisti ole joskus kirjoitellut esim lapsettomuushoidoista tms vaikeuksista. Ymmärrän erittäin hyvin että ikävistä asioista ei halua hirveästi kirjoitella julkisesti.

Silkkipaidat on mukavia toimistotyössä jossa kai hänkin on (kouluttaja tms). Käytännöllisyys riippuu ihan ammatista siis..

Aloittajalle suosittelen lukemiseksi Kaunis pieni elämä-blogia. Siinä vasta höttöä. MUTTA muistat varmasti, että blogi on vain blogi. Todellisesta elämästä se kertoo sinulle suurin piirtein saman verran, kuin naapurisi elämästä tiedät, jos näet hänet kerran viikossa pihtiellä ja moikkaatte. Eli ei mitään.

Blogi on vain blogi, ei siinä paljasteta koko elämää. Ja kyllähän Karla on sanonut, että on onnellisessa asemassa ja saanut viettää hyvin turvattua ja suojattuakin elämää. Mutta onhan tosiaan blogistakin tullut ilmi, ettei esimerkiksi lasten hankinta sujunut tuosta vaan. 

Silkkipaita on oikein hyvä työvaate, en ymmärrä miten ne eivät olisi käytännöllisiä...?

Miksi ei käyttäisi silkkipaitoja jos niistä tykkää? Onko kauluspaita tai jakku sitten ehdottomasti parempi vaihtoehto?

Kyllähän siellä lapsetkin sairastelevat. Ehkä jopa joskus riitelevät miehensä kanssa, mutta miksi ihmeessä siitä pitäisi kirjoittaa blogiin?

Ja jos saa apua, miksi ei sitä ottaisi vastaan? Oma äitini järjestää minulle, kolmekymppiselle, toisinaan synttäritkin, johon saattaa kutsua isovanhempani ja vaikka kummini, ja ihan vain siksi, että asun itse sen verran kaukana, että on helpompi tavata sukulaisia näinpäin. Ja otan ilolla äitini vapaaehtoisen avun vastaan.

Luen blogia, joskus olen samaa mieltä asioista ja joskus en.

Karlan suurin vastoinkäyminen on hänen luontonsa, neuroottinen pinko.

Miten hän ehtii blogata? En tajua. Kahden lapsen äiti ja töissäkin käy.

Minusta aikamoinen karhunpalvelus se määrä mitä isovanhemmat heidän eteensä tekee. Tottakai se on hyvä juttu ja korvaamatonta, mutta rajansa kaikella, mitään ei tehdä kaksin miehen kanssa ilman että isovanhemmat auttavat. Ei suunnitella/toteuteta lasten synttäreitä, ei olla työelämässä, ei matkustella, ei mitään.

Ja vaikka K kuinka sanoo, että se on nimenomaan vanhempiensa tahto niin silti, olisi ihan reilua, kohtuullista ja vastuullista kantaa enemmän itse sitä arkea ja lomaa eikä olla 3 muun aikuisen jeesattavana.

Luen samaa blogia sillä tykkään vaate ja sisustustyylistä mikä Karlalla on mutta kieltämättä joskus ärsyttää kyllä se avuttomuus ja vanhemmissa roikkuminen.

Helskngin reissukin piti tehdä vuokra-autolla (minibussilla) jotta taas ob "apukäsiä"... Totta on ettemme voi tietää perhe-elämästä totuutta mutta välillä kyllä ärsyttää kun suurimmat murheet on se kun piti pitää hameviikko töissä mut olikin niin viileetä et piti laittaa housut.

Samoin kyllästyttää se kun blogi on niin kaupallinen. . Mut ainahan voi lopettaa lukemisen..

Miksi ei saa ottaa tarjottua apua vastaan? Siksi koska kaikki muutkaan, etenkään av:laiset eivät saa vanhemmiltaan niin paljoa apua. "Koska minä en saa, ei muutkaan saa".

Siksikö?

Eiköhän hän osaa perheensä hoitaa.

Ennen asuttiin yleensä isovanhempien kanssa samassa pihapiirissä, eikö silloinkaan saanut ottaa apua vastaan? Sen on pakko olla joku nykyajan juttu, että avun ottaminen vastaan on tyhmää.

Hmm.. Olikohan minibussi siksi alla, ettei tarvitse lähteä sukulaisen juhliin kahdella autolla? Voi apua. Vanhempani ostivat itselleen auton johon mahtuu 7 ihmistä. Ja tulevat kyllä yhdessä veljeni perheen kanssa luoksemme. Meille hieman matkaa, mutta miksi maksaa kahdet bensat, kun yhteenkin autoon mahtuu.. Niin kateellista.

Hmm.. Olikohan minibussi siksi alla, ettei tarvitse lähteä sukulaisen juhliin kahdella autolla? Voi apua. Vanhempani ostivat itselleen auton johon mahtuu 7 ihmistä. Ja tulevat kyllä yhdessä veljeni perheen kanssa luoksemme. Meille hieman matkaa, mutta miksi maksaa kahdet bensat, kun yhteenkin autoon mahtuu.. Niin kateellista.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 19:28"]

Luen samaa blogia sillä tykkään vaate ja sisustustyylistä mikä Karlalla on mutta kieltämättä joskus ärsyttää kyllä se avuttomuus ja vanhemmissa roikkuminen.

Helskngin reissukin piti tehdä vuokra-autolla (minibussilla) jotta taas ob "apukäsiä"... Totta on ettemme voi tietää perhe-elämästä totuutta mutta välillä kyllä ärsyttää kun suurimmat murheet on se kun piti pitää hameviikko töissä mut olikin niin viileetä et piti laittaa housut.

Samoin kyllästyttää se kun blogi on niin kaupallinen. . Mut ainahan voi lopettaa lukemisen..

[/quote]

Mä sain kyllä sen käsityksen, että minibussilla oltiin liikkeellä, koska matkustettiin useamman sata kilometriä sukujuhliin. Ei tarvinnut mennä siis kahdella autolla, oletettavasti mukana oli siis vanhemmat ja joku kolmaskin sukulainen, jotka varmaan olivat kutsuttu juhliin myös jos samaa sukua ovat.

Ihme nillitystä siitä, että jollain on aktiiviset ja auttavaiset vanhemmat, jotka haluavat olla mukana lastensa ja lastenlastensa elämässä. Mitä se ketään haittaa, jos heillä on hyvät välit ja käsityötaitoinen äiti haluaa tehdä koristeita ja ommella vaatteita? Haloo! Kyllä on aika kauas menneiden aikojen yhteisöllisyydestä tultu, jos rakkaiden pyytettömän avun vastaanottaminen on merkki uusavuttomuudesta?? 

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 19:16"]Minusta aikamoinen karhunpalvelus se määrä mitä isovanhemmat heidän eteensä tekee. Tottakai se on hyvä juttu ja korvaamatonta, mutta rajansa kaikella, mitään ei tehdä kaksin miehen kanssa ilman että isovanhemmat auttavat. Ei suunnitella/toteuteta lasten synttäreitä, ei olla työelämässä, ei matkustella, ei mitään.

Ja vaikka K kuinka sanoo, että se on nimenomaan vanhempiensa tahto niin silti, olisi ihan reilua, kohtuullista ja vastuullista kantaa enemmän itse sitä arkea ja lomaa eikä olla 3 muun aikuisen jeesattavana.

[/quote]

Millä tavalla karhunpalvelus, kiinnostaa?

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 19:09"]Miten hän ehtii blogata? En tajua. Kahden lapsen äiti ja töissäkin käy.

[/quote]

Se on sanonu että illat menee blogin parissa n. kello 21-24. Varmaan ihanaa sille ukolle.

onko nuo oikeat hampaat tuossa kuvassa mikä blogissa?