Laastaarisuhde vai se oikea?
Mies petti ja jätti ja erohan siitä tuli. Riitaisa ja ikävä sellainen.
Aloitin aika nopeasti suhteen ihanan miehen kanssa, joka myöskin kipuili omaa eroaan. Ymmärrystä tuli puolin ja toisin, seksi oli (ja on edelleen) ihanaa ja minä tietenkin retkahdin korviani myöten vaaleanpunaiseen suohon. Nyt tuntuu, ettei tuo uusi ihana mieheni päästä minua haarniskansa sisäpuolelle ja haluaisi elää iloista sinkkuelämää. Toisaalta hän sanoo ihan muuta. Mies ei halua minua satuttaa, mutta tuntuu olevan ihan hukassa.
Onko tällaisella mitään tulevaisuutta? Pitäisikö minun poistaa rakkaani elämästäni, nuolla haavani ja jatkaa elämääni? Vai onko tästä mahdollisuus tulla jotain suurta ja kaunista?
Kommentit (7)
Siitä on mahdollisuus tulla jotain suurta ja kaunista, mutta on mahdollisuus myös ettei tule.
Jos oikesti tykkäät siitä miehestä, jatkakaa vaan. Kyllähän siinä varmaan menee vuoden verran ainakin miehellä vähän tempoiillessa eroarpiensa kanssa, mutta lopputulos voi hyvinkin olla että siitä rauhoittuu ja teille tulee oikein hyvä elämä yhdessä. Totta kai se lopputulos voi myös olla se, että mies repäisee itsensä irti ja lähtee elämään sinkkuelämää. Mutta miksipä ei ottaisi riskiä?
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 15:56"]
Hän haluaa elää iloista sinkkuelämää, joten sen pohjalta kannattaa ratkaisujakin tehdä.
[/quote]
No jaa... Meidän avioliitto alkoi noin, että mies oli erostaan ihan sekaisin eikä tiennyt yhtään mitä halusi. Yhtenä päivänä halusi mennä minun kanssani äkkiä naimisiin ja lapsia, toisena taas ei ikinä halunnut enää naimisiin eikä varsinkaan lapsia ja hän haluaisi oikeastaan uuden villin nuoruuden sinkkuna. Ja joinain päivinä se halusi takaisin exänsä luokin, mutta kun exällä oli jo uusi miesystävä niin ei onnistunut.
Minä päätin jäädä katselemaan mihin mies päätyy. Siinä olin aina "saatavilla" kun mies niin halusi, ja pysyin syrjässä silloin kun miestä ahdisti läheisyys ja parisuhde. Koskaan en painostanut miestä yhtään mihinkään, hän oli täysin vapaa minun puolestani. Aikansa se siinä tempoili mutta kyllä se siitä rauhoittui ja alkoi vakaammin haluta parisuhdetta minun kanssani. 2 vuotta tapaamisesta mentiin naimisiin. Hyvä mies on ollut, vaikka tavatessamme olikin ihan tietämätön siitä mitä tahtoo elämässään.
Miten pääsi kesti tuossa myllytyksessä, kyselee ap neloselta.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 15:56"]
Hän haluaa elää iloista sinkkuelämää, joten sen pohjalta kannattaa ratkaisujakin tehdä.
[/quote]
Voihan mies myös pelätä sitä, että asiat menevät (taas) pieleen, jos suhdetta jatkaa syvemmälle.
Itse jouduin laastarisuhteeksi, tajusin vasta jälkikäteen. Harmittaa, ettei suhteellamme tainnu olla tulevaisuutta vaikka niin luulin. Anna mennä menojaan siis.
Mikä kiire teillä on sitoutua uudestaan? Tapailette, annatte toisillenne tilaa ja katsotte mihin suhde johtaa. Voihan tähän mennä vuosi, kaksi, kolme, viisikin, mutta kyllä se sitoutunutkin suhde voi päättyä jossakin vaiheessa ja se suhde varsinkin, mistä ei tule mitään.
Sellaista elämä on. Ja pää kestää, kun ei ripustaudu toiseen ihmiseen eikä kuvittele rakkauden olevan joku onnellisuuden tae.
t. keski-ikäinen viisi vuotta sitten eronnut, mutta nyt uuden miesystävän kanssa hyvä elämä, ja vielä lisään, että tutustuimme toisiimme jo kun olimme kumpikin eroamassa aiemmista liitoistamme, vaikka eromme syyt olivatkin ihan muualla
Hän haluaa elää iloista sinkkuelämää, joten sen pohjalta kannattaa ratkaisujakin tehdä.