Olen järkyttynyt hoitaja

Minulle jäi arvoitukseksi mikä sikiöillä oli mutta toisten potilaiden kansioita olen lukenut ja sen huomasin,että sikiöistä otetaan aina kuva ennen avaamista ja joitakin syitä löytyi, kuten vaikea kehitysvamma/epämuodostumat joihinkin taas ei löytynyt selitystä.

Eihän sitä täysin tunteeton voilla. Itse myös hoitoalalla, ja sitä näkee ja kuulee monia asioita.

Toisinaan on parempi, että raskaus keskeytetään, jos on erittäin vähäiset elkämisen mahdollisuudet.

Osa tietysti keskeytyy itsestään.

Ja abortoituaja ei viedä kylmiöön, ellei ole tosiaan jokin sairaus, että halutaan "lapsi" kuitenkin hautaan.

Olen teholla sairaanhoitajana ja nähnyt kaikenlaista. Tässä työssä väkisinkin kovettuu, kaikkea ei jaksa jatkuvasti surra eikä kotiin kantaa muiden murheita. Mutta Viime viikolla minäkin hetken itkin töissä vessassa kun hoidin kuolevaa potilasta hänen viimeisillä hetkillään. Potilas oli vielä suht nuori ja ymmärsi tilanteen, kuolema tuli niin yllättäen ja nopeasti mikä kosketti. Omaisten suru ja jäähyväiset myös aina koskettavat. Ihmisiä me hoitajatkin ollaan. Ammattitaitoon kuuluu kuitenkin pitää pokka potilaan ja omaisten nähden mutta se ei tarkoita, etteikö kuolema koskettaisi. Jotkut enemmän kuin toiset, riippuen myös hoitajan omasta elämästä ja kokemuksista. Joskus jonkun tilanne muistuttaa liikaa oman omaisen tilannetta esimerkiksi. Onneksi meillä pystyy myös vaihtaa potilasta jos tuntuu ettei jaksa juuri nyt hoitaa tällaista potilasta.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 02:57"]

kyllä joillakin on taas varaa haukkua ja arvostella. siis minusta on aivan luonnollista että sairaanhoitaja on tunteva ihminen! näkevät ja kokevat paljon kamalia asioita työssään (en ihmettele yhtään jos välillä itkettää). minusta olisi paljon julmempaa jos he eivät tuntisi mitään. Olisivat ikään kuin hirviöitä.

[/quote]

Av-mamma on täydellinen, jokaisen alan asiantuntija. On varaa sanoa ihan mitä vaan, koska vaan ja kelle vaan. Huoh.

Ei tosiaan kaikkia viedä kylmiöön vain ne joita voidaan jo tutkia tai pystytään.muut laitetaan isoon ämpäriin ja menevät yhteis tuhkaukseen.Näin tänään sen ämpärin kyljessä oli synnyttäneen sukunimi.tämä ns astia oli huoneessa jossa ruumiinavaus suoritetaan.

Voi trolli.

Monta kuollutta lasta tähän maailmaan saattaneena kätilönä, iloitsen edelleen työstäni ja elämistä, joita saatan äitiensä rinnoille. Hoitotyö toimii molempiin suuntiin. Elämään ja manalaan. Molempiin paikkoihin lähtöliput tulleet tutuksi. Saattotyössä lähinnä yhteen suntaan tässä urani aikana, mutta nykyäänkin. Monet lähtevät käsieni kautta. Toiset kotiin, toiset krematorioon. Se on elämää ja elämään kuuluu kuolema. Ikävä kyllä.

Niin monta Keskosta olen lähettänyt myös kotiin. PieninäkiN kirppuina syntyneitä. Hyvä elämä monilla. Onnea ja epäonnea, kaikenlaista kuuluu elämään.

Kannattaa harkita alan vaihtoa jos noin itkettää. Luulisi tollaisen olevan tiedossa jo kun työn valitsee.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:32"]Kannattaa harkita alan vaihtoa jos noin itkettää. Luulisi tollaisen olevan tiedossa jo kun työn valitsee.

[/quote]

Mie oon tästä kyllä ihan eri mieltä: kyllä hoitajakin saa itkeä jos itkettää. Se ei vaan saa ottaa liikaa valtaa, hetken päästä täytyy taas koota itsensä ja jatkaa töitä. Miusta tuo kertoo vaan siitä, että työ ei ole kovettanut sinua :) Voimia aherrukseen!

T:toinen sh

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:43"][quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:32"]Kannattaa harkita alan vaihtoa jos noin itkettää. Luulisi tollaisen olevan tiedossa jo kun työn valitsee.

[/quote]

Mie oon tästä kyllä ihan eri mieltä: kyllä hoitajakin saa itkeä jos itkettää. Se ei vaan saa ottaa liikaa valtaa, hetken päästä täytyy taas koota itsensä ja jatkaa töitä. Miusta tuo kertoo vaan siitä, että työ ei ole kovettanut sinua :) Voimia aherrukseen!

T:toinen sh

[/quote]

minkä koulun te olette käyneet, kun maatalouslomittajankin koulutuksessa on selvää, että se ei sovi niille, joita kuolema ja varsinkin epätoivottu vaikea väkivaltainen kuolema hirvittää. Työ on raskasta ja hoidettavia kuolee. Joskus väkivaltaisissa hirveän näköisissä hoitotoimenpiteissä, joissa yritetään pelastaa elämä. Toimii ihmisiin ja eläimiin. Suoraan teoriastako olet sinne singonnut? Missä ammattiylpeys

tommosesta itkupajusta ole edes apua tositoimissa

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:58"][quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:43"][quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:32"]Kannattaa harkita alan vaihtoa jos noin itkettää. Luulisi tollaisen olevan tiedossa jo kun työn valitsee.

[/quote]

Mie oon tästä kyllä ihan eri mieltä: kyllä hoitajakin saa itkeä jos itkettää. Se ei vaan saa ottaa liikaa valtaa, hetken päästä täytyy taas koota itsensä ja jatkaa töitä. Miusta tuo kertoo vaan siitä, että työ ei ole kovettanut sinua :) Voimia aherrukseen!

T:toinen sh

[/quote]

minkä koulun te olette käyneet, kun maatalouslomittajankin koulutuksessa on selvää, että se ei sovi niille, joita kuolema ja varsinkin epätoivottu vaikea väkivaltainen kuolema hirvittää. Työ on raskasta ja hoidettavia kuolee. Joskus väkivaltaisissa hirveän näköisissä hoitotoimenpiteissä, joissa yritetään pelastaa elämä. Toimii ihmisiin ja eläimiin. Suoraan teoriastako olet sinne singonnut? Missä ammattiylpeys

tommosesta itkupajusta ole edes apua tositoimissa

[/quote]

Ei ihmisen tarvii olla täysin tunteeton töissään!!!!!!!

Ap hei. Jos ei vakaumus kestä työtä, vaihda alaa.

Ei tietenkään tarvitse olla tunteeton, mutta työssäni paljon vainajia laittaneena se vaan ei enää itseäni kosketa sen kummemmin.

t. 5

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:58"][quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:43"][quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:32"]Kannattaa harkita alan vaihtoa jos noin itkettää. Luulisi tollaisen olevan tiedossa jo kun työn valitsee.

[/quote]

Mie oon tästä kyllä ihan eri mieltä: kyllä hoitajakin saa itkeä jos itkettää. Se ei vaan saa ottaa liikaa valtaa, hetken päästä täytyy taas koota itsensä ja jatkaa töitä. Miusta tuo kertoo vaan siitä, että työ ei ole kovettanut sinua :) Voimia aherrukseen!

T:toinen sh

[/quote]

minkä koulun te olette käyneet, kun maatalouslomittajankin koulutuksessa on selvää, että se ei sovi niille, joita kuolema ja varsinkin epätoivottu vaikea väkivaltainen kuolema hirvittää. Työ on raskasta ja hoidettavia kuolee. Joskus väkivaltaisissa hirveän näköisissä hoitotoimenpiteissä, joissa yritetään pelastaa elämä. Toimii ihmisiin ja eläimiin. Suoraan teoriastako olet sinne singonnut? Missä ammattiylpeys

tommosesta itkupajusta ole edes apua tositoimissa

[/quote]

Ihan ammattikorkeakoulusta olen valmistunut ja töitä tehnyt jo pitkään. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä ammattiylpeyden kanssa, ei se vähennä hoitajan arvoa jos näyttää tunteensa. Kyllä tunteet kuuluu vahvasti tähän työhön, niin ilot kun surutkin. Ja kyllä ne hommat hoituu, ei tosipaikan tullen ruveta vetistelemään..kun hengenlähtö on lähellä niin kyllä sitä keskittyy siihen hetkeen, tekee sen mikä tehtävissä on. Jälkeenpäin on hyvä työporukan kesken purkaa mitä tapahtui , ei jää asiat vaivaamaan mieltä ja voi taas jatkaa töitä. Se ikävä kyllä paistaa pitkälle, ettet tiedä sairaanhoitajan työstä mitään :)

T:sh joka aiemminkin kommentoi tätä ketjua.

Mulla on tässä lh opinnot takana nyt luen sh/ th tutkintoa.Vaikka olen nähnyt saattohoito osaston toiminnan ym ja ruuminavauksen en meinaa toipua tästä kokemastani millään.Ainakin lapsihaaveet omalta kohdalta on unohdettu..en kestäisi synnyttää kuollutta sikiötä,siinäkin olen ollut mukana.

kyllä joillakin on taas varaa haukkua ja arvostella. siis minusta on aivan luonnollista että sairaanhoitaja on tunteva ihminen! näkevät ja kokevat paljon kamalia asioita työssään (en ihmettele yhtään jos välillä itkettää). minusta olisi paljon julmempaa jos he eivät tuntisi mitään. Olisivat ikään kuin hirviöitä.

Kyllä hoitaja saa itkeä, mutta on se ammatinvalintakysymys. Jos on pappi, lääkäri, tai hoitaja, sitä on väistämättä tekemisissä syntymän ja kuoleman kanssa.

Onhan se surullista, jos samalle työvuorolle sattuu useampia oikein ikäviä tapauksia, mutta sellaista se toisinaan on. Milloin sinä edellisen kerran kohtasit kuolleen vauvan tai sikiön?

Muuan vuosikymmeniä pienen sairaalan synnytysosastolla työskennellyt kätilö oli koko uransa aikana kohdannut vain kaksi vastasyntyneenä kuollutta. Silloin tosin vakavimmat tapaukset hoidettiinkin aina keskussairaalassa, siellä niitä varmaan olikin enemmän jokaisen kätilön kohdalla.

Mikä niillä sikiöillä oli? :(