Lue keskustelun säännöt.
Olitteko synnytyksen jälkeen perhehuoneessa vai tavallisessa huoneessa
Kommentit (22)
Kieltämättä aika erikoinen kokemus häärätä siellä miehen kanssa ja ihmetellä uutta tulokasta :)
Meidän sairaalassa nuo perhehuoneet on varattu ensisijaisesti ensisynnyttäjille joten siinä mielessä toi perhehuone on vähän väärä nimi... kun ei sinne sitä isompaa perhettä saa kun huoneet annetaan ekan lapsen saajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salista mut kuitenkin kärrättiin yhden hengen huoneeseen (jossa oma suihku ja vessa:)), joten vaikkei mies siellä öitä viettänytkään, oli kokemus muuten varmaan aika vastaava kuin perhehuoneessa.
En kaivannut vertaistukea tuolloin pätkän vertaa, kun kaikkien kommentit tuntuivat olevan pelkkää kauhistelua.
Minä olen aina ollut kahden hengen huoneessa (Kättärillä) ja ollut tosi tyytyväinen. Mun mies on ollut töissä, joten olisin tylsistynyt kuoliaaksi yksinäni perhehuoneessa.
Olen kuullut parilta kaverilta, että esikoisen kanssa oli kamalaa perhehuoneessa, kun siellä ei sitten todellakaan kätilöt käy kyselemässä ja katselemassa, vaan aika yksin olet.
Olen varmaan niin erakkoluonne että siinä tilanteessa ja ihan väsyneenä en olisi jaksanut yhtään seuraa. Hoitajat kävi siellä kyllä tosi usein ja olihan siellä tietysti oma mies :)
Hoitajat ovat käyneet vain tarkistamassa, miten meillä sujuu ja ovat antaneet meille muuten täyden rauhan. Synnytyksistäni kaksi on ollut sektioita, mies on hoitanut vauvan ja minä vain imettänyt ensimmäiset päivät. Sisarukset ovat olleet myös paljon perhehuoneessa, se on ollut ihana ratkaisu!
t. ikävä perhehuoneeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minä olen aina ollut kahden hengen huoneessa (Kättärillä) ja ollut tosi tyytyväinen. Mun mies on ollut töissä, joten olisin tylsistynyt kuoliaaksi yksinäni perhehuoneessa.Olen kuullut parilta kaverilta, että esikoisen kanssa oli kamalaa perhehuoneessa, kun siellä ei sitten todellakaan kätilöt käy kyselemässä ja katselemassa, vaan aika yksin olet.
Syyllistäminen kyvyttömyydestä hoitaa lapsia pitää tietysti aloittaa jo synnäriltä.
Minä olin ensin kaksi yötä tavallisessa huoneessa ja sitten saatiin onneksi perhehuone. Miehestä oli tosi paljon apua, kun itse olin aika kipeä ja saatiin rauhassa itse opetella vauvanhoitoa. Minä olen sen tyyppinen ihminen, että hätäännyn ja nolostun vieraassa seurassa, jos en osaa jotain asiaa kunnolla. Synnärikaverit jäi tosin saamatta, mutta tuskinpa olisin kovin juttutuulella ollut muutenkaan, koska oleminen oli aika kivuliasta. Perhehuone olisi ihana seuraavankin lapsen kohdalla, mutta ei se taida olla mahdollista. Ehkä sitten vankalla yhden lapsen kokemuksella pärjään hermoilematta tavallisessa osastohuoneessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut kiva kun olisi ollut juttuseuraa
En sitten tiedä mikä politiikka muissa sairaaloissa.
T: 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen kuullut parilta kaverilta, että esikoisen kanssa oli kamalaa perhehuoneessa, kun siellä ei sitten todellakaan kätilöt käy kyselemässä ja katselemassa, vaan aika yksin olet.
Kyllä meitä kävi kätilöt ja lastenhoitajat katsomassa kaksi-kolme kertaa päivässä, lisäksi käytiin itse kyselemässä asioita lastenhoitajilta. En ollenkaan kokenut jääneeni yksin hoidon puolesta. Tosin ehkä minä olen vähän erakkoluonne, enkä kaipaakaan jatkuvaa vahtaamista.
-28
Saimme rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen. Kätilöt neuvoivat tosi hienosti.
Olin hieman heikossa kunnossa aluksi. Oli ihanaa, kun isä hoiti vauvaa ja minua (toi esim. kaikki ateriat huoneeseemme).
Luulen, että nämä ensipäivät olivat todella tärkeitä isän ja lapsen suhteelle. Hän on tasaveroinen lapsen hoitaja. On mielellään ja paljon vauvamme kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä ensimmäinen lapsi, ja perhehuoneessa olisin ollut liian yksin, jäänyt paitsi monesta huonekaverin vinkistä. Hän kävi synnyttömässä viidennen lapsensa.
Saimme tutustua vauvaamme kaikessa rauhassa ja opetella sen hoitamista yhdessä miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallisissa huoneissa siis? Tai eihän se edes onnistu oikeastaan kuin esikoisen kanssa.
Ensin osastolla, jossa oli äidit, muttei vauvoja ja olin yksin normaalissa huoneessa.. Viidentenä päivänä sain toisen vauvan keskolasta ja siirryttiin tavalliselle osastolle. Siellä sain yhden hengen huoneen.
en halunnut perhehuonetta. Sain olla 2 vrk rauhassa kuopuksen kanssa sairaalassa, ilman että mies ja esikoinen olisivat olleet hyörimässä ympärillä.
Mua ei todellakaan houkuta ajatus olla samassa huoneessa viiden muun tuntemattoman henkilön kanssa. Haluaisin olla rauhassa perheen kesken.
En halunnut olla muiden mahdollisten kanssa samassa huoneessa-vaikka ensisynnyttäjä. Pelkäsin ettemme saisi perhehuonetta, mutta järjestyi vaivatta. Vaihtoehto voi olla yksityishuone. Mies oli yöt siellä n.5 vrk:tta. Vauva nukkui n.3 yötä hoitajien kopissa, että saimme nukuttua. Kuulosuojaimista on hyötyä, koska öisin voi olla " itkuista" silti...
itkin vaan. olin nii sekasin ja herkkänä lapsen syntymästä.
myöhemmin kyllä mietin, että perkeleen ämmä...
sillä oli kyllä oma kiltisti nukkuva vauvansa huoneessa vauvan sängyssä.
mulla oli viekussa omani ja silti se itki...