Kamala kesäloma taas tiedossa, kun miettii, selviääkö masentunut lapsi hengissä.

Voimia! <3

Saatko jotain vertaistukea tms jostain, entäs lapsi, mitä hoitoa saa? Voimia.

Kiitos. Ei saada vertaistukea, mutta lapsi käy lääkärissä. Ei lääkitystä kuitenkaan.

Oletko harkinnut terapiaa itsellesi?

Älä unohda omaa hyvinvointiasi!

Miksi lapsesi on masentunut? Onko jotain ulkoisia tekijöitä, jotka ovat johtaneet siihen?

Minkä ikäinen?

Miksi kesäloma liittyy asiaan? Korostuuko yksinäisyys silloin? Voimia. Olin itse lapsena aina kesälomat yksin, kun asuttiin niin kaukana kaikista :(

Eikö lääkitys auttaisi? Jaksamista sinulle. Meillä 1 vuosi ja etenkin kesä meni ahdistuksen merkeissä mutta iän myötä ja myös lääkkeiden avulla selvittiin. Se oli tosi raskasta. Kaikki voi kuitenkin nopeastikin muuttua silloin kun on nuori ihminen kyseessä.

Masentuneet eivät tarvitse masennuslääkkeitä, he voivat selvitä siitä omin neuvoin. Esimerkiksi juosta, juoksu auttaa uusien aivosolujen kehitykseen jo viikossa, joka auttaa masennuksessa. Tai, sitten puhuminen. He voivat käydä terapeutilla, ja etsiä syytä siihen, että mikä vaivaa. Jos nyt välttämättä masennuslääkkeitä tarvitsee käyttää, niin siitä vain. Itse en haluaisi tunkea pillereitä lapseni suuhun, vaikka miten he kinuaisivat. E-ei. Ihmiset, ryhdistäytykää. Puhukaa, juoskaa, ihan mitä vaan! ei pillereitä. ei. ei ei..

Kamala kesäloma tiedossa, kun en tiedä jaksanko olla täällä. Maan pinnalla. Mua pitelee täällä se, etten minä ikinä voisi tehdä mitään niin pahaa miu perheelle, ku riistää itteltäni henkeä, vaikken itsestäni pahemmin pidäkkään. Ehkä tää tästä sit, kun säät alkaa taas lämpenee ja elämästä tulee ihan vähän parempaa :)

t. teini

Todella paljon voimia sinne :( Terveisin eräs masentunut pitkäaikaispotilas

Jos lapsi on kovin nuori, mielialalääkkeiden aloitusta kannattaa harkita tarkoin. Mutta joillekin ne ovat välttämätön vaihtoehto. Aloitin oman lääkitykseni 17-vuotiaana, ja sillä tiellä ollaan edelleen 8 vuotta myöhemmin. Ilman lääkkeitä olisin kuitenkaan tuskin pystynyt sitoutumaan psykoterapiaan. Nykyään olen terve ja työkykyinen.

Jos lapsi käy vain lääkärin vastaanotolla, kannattaa mielestäni ensimmäisenä selvittää, pääsisikö säännölliseen hoitosuhteeseen psykologille tai psykiatriselle sh:lle. Myös Kela korvaa nuoren psykoterapian yksityisellä, mikä ei ole enää tarveharkintaista, jos lääkäri tekee b-lausunnon. 1-2 kertaa viikossa yleensä vuosi kerrallaan. Äärimmäisen arvokas systeemi.

Voimia! Ole lapsesi tukena ja apuna avun hankinnassa, soittelussa ja paperityössä, jos niikseen tulee. Lapsesi arvostaa sitä kyllä.